#kaameimmatmenkat eli sananen kuukautistabuista

Twitterissä on maanantaista saakka voinut käydä keskustelua aiheesta #kaameimmatmenkat. Keskustelu tulee tarpeeseen, sillä kuukautisista puhumista kaihdetaan edelleen. Menkat ovat siis vieläkin, vuonna 2016, jossain määrin tabu. Siksi myöskään kuukautiskivuista ei juurikaan kuule puhuttavan julkisesti.

Juuri siitä syystä minä aion osallistua #kaameimmatmenkat -keskusteluun ja kertoa, mitä (endometrioosiin liittymättömät) kuukautiskivut voivat pahimmillaan olla.

Olen kokenut #kaameimmatmenkat niin monta kertaa, etten tiedä, mistä aloittaa. Kerran olen esimerkiksi herännyt keskellä yötä viiltävään kipuun alavatsassa, ja hätänumeroon soitettuani päätynyt talutettavana sairaalaan – ja suoraan tiputukseen. Epäiltiin, että munasarjoissani olisi räjähtänyt (sic!) kysta, mutta seuraavana päivänä jatkotutkimuksissa gynekologi totesi, että kyse on “vain” ovulaatiosta. Seuraavan kerran, kun vatsakivut yltyivät ovulaation aikaan sietämättömiksi, tiesinkin siis jo, mistä oli kyse. Tällä kertaa keikalta kotiin tuleva DJ-poikaystäväni löysi minut aamuviideltä keittiön lattialta ulisemasta sikiöasennosta ja kuskasi minut suorilta päivystykseen. Siellä kipu otettiin tosissaan vasta, kun oksensin vaahtoa ja menetin kivun vuoksi tajuntani. Puhumattakaan niistä kerroista, kun olen kuukautiskipujen kourissa vaikeroinut yön vessan lattialla ja oksentanut kivusta. Tätä taustaa vasten yläkoulun kouluterveydenhoitajan ja muutaman muun terveydenhuollon ammattilaisen minulle suuntaama ohjeistus siitä, että kevyt urheilu auttaa kipuihin, tuntuu lähinnä vittuilulta.

Parikymppisenä opiskelijana, kun jouduin olemaan kuukautiskipujen vuoksi osa-aikaisesta työpaikastani poissa pari kertaa, vihjasi työkaveri, että (cis-mies)pomo ei välttämättä uskoisi kenenkään tulevan kuukautisista niin kipeäksi, ettei voisi mennä töihin. Helsingin Sanomat kirjoittaakin, että naisvaltaisilla aloilla kuukautisista puhuminen saattaa tuntua helpommalta. Mutta miksi ihmeessä kuukautiset, jotka koskevat karkeasti puolta väestöstä, ovat asia, joiden aiheuttamista kivuistakin puhuminen on joissain yhteyksissä liki mahdotonta?

Kuukautispuhe rajoittuu usein yksityiseksi sananvaihdoksi sellaisten ihmisten välillä, joilla on kuukautiset. Muissa konteksteissa kuukautispuheesta on tehty mahdollisimman kliinistä: mainoksissa kuukautisveri korvataan sinisellä nesteellä, Instagram sensuroi Rupi Kaurin esteettisesti varsin säyseät kuukautisvalokuvat, ja New Yorkissa pohdittiin, voidaanko julkisessa tilassa esillä olevan kuukautissuojamainoksen yhteydessä käyttää sanaa “period” (kuukautiset). Ääneenlausumaton, mutta kristallinkirkas viesti vaikuttaakin olevan, että kuukautiset ovat ok, kunhan ne eivät näy, eikä kukaan tiedä sinulla olevan sellaisia. Diskurssissa, jossa mallinaiset viilettävät silmää vinkaten kokovalkoisissa (“kukaan ei tiedä, että sisälläni on tamponi!”), ovat viiltävä kipu ja ohivuodot asia, joita tulee hävetä ja joista tulee vaieta. Esimerkiksi huipputennispelaaja Tara Moore kertoo nähneensä painajaisia Wimbledonin valkoisista tennisasuista ja kuukautisista. “Meidän pitää pärjätä asian kanssa, josta kukaan ei oikeastaan puhu”, Moore sanoo. On jokseenkin ankeaa, että elämme edelleen maailmassa, jossa aikuiset ihmiset näkevät menkkapainajaisia eivätkä voi kertoa pomolleen poissaolon syytä, jos se liittyy infernaalisiin kuukautiskipuihin eikä esimerkiksi migreeniin.

Omat kipuni ovat hormonaalisen ehkäisyn vuoksi hallittavissa (btw yksi syy siihen, miksi olen allerginen e-pillerien demonisoinnille). Olen kuitenkin edelleen harmissani siitä, että kuukautiskivuista ei voida puhua yhtä mutkattomasti kuin vaikkapa päänsärystä tai hartiavaivoista. Väitän, että kun kuukautisten stigma vähenee, voidaan kuukautiskivuista puhua vapautuneemmin ja ne aletaan ottaa tosissaan aiempaa laajemmin.

 

Jos kärsit rankoista kuukautiskivuista, joita ei olla tutkittu, on hyvä selvittää, että kyseessä ei ole endometrioosi (lisätietoa endometrioosiyhdistyksen sivuilta). Suosittelen lukemaan myös toimituksen blogin jutun endometrioosista ja kuukautiskivuista täältä.

 

Kommentointi sallittua ainoastaan Lilyn rekisteröityneille käyttäjille. Bluestocking Facebookissa, Minja Instagramissa.

suhteet oma-elama terveys uutiset-ja-yhteiskunta
Kommentit (8)
  1. Kiitos, taas, niin tärkeää asiaa.

    Mulla on ollut koko elämäni kivuliaat kuukautiset (myös tilannut kerran ambulanssin jne) mutta synnytyksen jälkeen kivut lientyivät (luojan kiitos) ja tilalle tuli (tietenkin) täysin sekopäinen, itkuinen, levoton, raivoisa ja ahdistunut olotila joka kestää päivästä kolmeen. Eikä yhtään auta vaikka järjellä tiedän mistä on kysymys. Haluan vain ja ainoastaan karjua, itkeä ja rikkoa lautasia. 

  2. Pillerit, keltarauhashormonit ja synnytykset. Kokeiltu. Kipujen kanssa selviän suurella määrällä Buranaa, mutta lisävaikeutena on kovat vuodot. Nauran, kun ei ärsytä, mainoksille, joissa kaunis nainen piehtaroi yösiteessään ja mitään ei valu lävitse. Supertamponi lisättynä yösiteellä ja silti tulee lävitse, jopa tunnissa. Kuukautiset ovat siis perkeeen keksintö. 

    Monta reissa jäänyt tekemättä, töistä poissaoloja ja monta  romanttista tuokiota jäänyt odottamaan menkatonta hetkeä. 

    Huoh, odotan jo vaihdevuosia. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *