Opettajan kevätkirje päättäjille

Hei kaikki päättäjät! Juu, ihan kaikki! En tohdi jaotella teitä valtiollisiin ja kunnallisiin, vaikka kovasti hierarkiasta pidättekin. Sen sijaan tykkään tai en tykkää teistä kaikista tasapuolisesti. Ajattelin kertoa teille hieman viime vuodestani, koska aina niin kovasti kerrotte, että haluatte kuulla kenttää. No nyt kuuluu, olkaapas valmiina!

 

Olen lukion aineenopettaja. Asemani on varsin mukava, minulla on virka ja aineeni ainoana opettajana kursseja ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa. Tykkään työstäni ja erityisesti opiskelijoista, jotka ovat työn suola. Sietää tosin ollakin, koska tällä hetkellä luokassani istuu yhdellä kurssilla jopa 36 opiskelijaa. Se on aika monta, osaatte varmaan laskea, paitsi Stubb jolla on vielä prosenttilaskuissa vähän tekemistä. Oppia ikä kaikki. (Not.)

 

Aika taitavia kuitenkin olette, sitä ei käy kiistäminen. Olette nimittäin onnistuneet neuvottelemaan ammattijärjestöni OAJ:n mukaan niin sanottuun kilpailukykysopimukseen. Käytännössä se tarkoittaa, että työhöni lisätään 24 tuntia palkatonta työaikaa ja lomarahaani leikataan 30% kolmen vuoden ajaksi. OAJ on kovin ylpeä siitä, että lomia ei leikattu eikä opetuksen määrää lisätty. Opettajat sen sijaan eivät. Faktisestihan 24 tunnin työajanpidennys tarkoittaa nimittäin vapaa-ajan vähenemistä.

 

No, näppärä liittoni päätti, että opetustyön lisäämisen sijaan 24 tuntia lisätään opettajien suunnitteluaikaan. Tiedän, että te päättäjät nyökyttelette polleana: nyt lähtee kuulkaa Suomi nousuun, kun opettajat suunnittelevat opetustaan! Mutta muruset, tiedättekö mitä? Suunnittelu on varsin oleellinen osa opettajan työtä ja se tehdään, maksettiin siitä eli ei. Kuluneena vuonna olenkin pedagogisen suunnittelun lisäksi suunnittellut päättäjien vaatimuksesta muun muassa, mistä kursseista ensi vuonna luopuisin ja miten  opettajan työtä olisi mahdollista tehdä entistä tehostetummin suhteellisesti pienemmällä palkalla. Meni muuten enemmän kuin 24 tuntia. (Stubb: siis noin kolme työpäivää.)

 

Rakkaat päättäjät. Nyt te olette linjanneet, että ensi vuonna kouluista leikataan edelleen. Tämän vuoden 5% lovi perusopetukseen oli ilmeisesti vasta alkua. Ammattikoulu on jo käytännössä konkurssissa. Enkä ihan rehellisesti sanottuna ymmärrä, mistä aiotte seuraavaksi lukiossa leikata, kun kurssitarjottimen kursseista on nyt jo haastavaa saada opiskelijoille järkeviä lukujärjestyksiä aikaan. Lienee tarpeetonta todeta, että koulutuksen ja opettajan työn aliarviointi on arkitodellisuutta.

 

Opettajan työ on kurjistunut vuosien saatossa merkittävästi. Hyvät päättäjät, teidän kantanne on tullut selväksi, mutta ihmettelen, miten OAJ tohtii ylpeillä saavutetulla neuvottelutuloksella, joka tekee opettajan työstä entistä huonommin palkattua ja entistä haastavampaa.

 

T: Lehtoritar Koskela (opiskelijoiden antama lempinimi, jota hienoisesta sukupuolittuneisuudesta piittaamatta kannan ylpeänä kesälomaan saakka)

 

Seuraa Bluestockingia Facebookissa täältä.

Suhteet Oma elämä Työ Uutiset ja yhteiskunta

Kuvat kuolleista lapsista

Tuhannet ihmiset hukkuvat Välimereen. Eurooppa sulkee rajojaan ja palauttaa pakolaisia Turkkiin, joka on syyllistynyt ihmisoikeusrikkomuksiin. Maahanmuuttovirasto on ilmoittanut Somalian, Afganistanin ja Irakin olevan tarpeeksi turvallisia, jotta niistä paenneet ihmiset voidaan palauttaa takaisin lähtömaihin. Päätökset järkyttävät jokaista ihmistä, jolla on empatiakykyä. Mutta shokissa hyvääkin tarkoittaneet, länsimaiset ihmiset ovat tehneet jotain äärimmäisen arveluttavaa.

 

Viime syksynä kuva hukkuneesta 3-vuotiaasta alkoi levitä sosiaalisessa mediassa. Hiekalla kasvot alaspäin makaava Aylan Kurdi nousi pakolaiskriisin visuaaliseksi symboliksi ja kuva julkaistiin medioissa ympäri maailmaa. Suomessa Journalisti-lehti pohti kuvien julkaisemisen moraalisia ulottuvuuksia, mutta ei kovin ansiokkaasti, kuten esimerkiksi Koko Hubara kritiikissään osoitti. Journalisti nimittäin kuvitti moraalipohdintansa kuvan julkaisemiseen liittyvistä ongelmista Aylan Kurdin kuvalla. Kuvan julkaiseminen mitätöi keskustelun kuvan julkaisemisen etiikasta. Päätös oli eriskummallinen – ja eriarvoistava.

 

Parhaillaan mediassa leviää kuva Välimereen hukkuneesta vauvasta. Kuolleen vauvan kasvot ovat näkyvissä, hän on selvästi tunnistettavissa. Pelkästään viime viikolla tapahtuneissa haaksirikoissa pelätään hukkuneen yli kaksisataa ihmistä, joten Humanitääriset järjestöt ovat julkaisseet kuvan ravistellakseen länsimaisia ihmisiä Euroopan rajojen ja Välimeren tapahtumista. Valkoiset ihmiset ja valkoinen media levittää siis toistamiseen kuvaa kuolleesta, ruskeasta lapsesta vedoten valkoisen myötätunnon saavuttamiseen. Se on vihastuttavaa ja ongelmallista.

 

Kerro, koska olet viimeksi nähnyt mediassa tunnistettavan kuvan valkoisesta, kuolleesta lapsesta? Mistä johtuu, että minä en ole nähnyt sellaista kuvaa koskaan, mutta alle vuoden sisään olen nähnyt kaksi laajasti levinnyttä, tunnistettavaa kuvaa kuolleesta, ruskeasta lapsesta? Koskevatko eri värisiä lapsia erilaiset journalistiset säännöt? Entä sovelletaanko ihmisoikeuksia ja eettisiä ohjenuoria eri tavoin eri taustoista tuleviin lapsiin ja ihmisiin? Miksi tällaisia kysymyksiä täytyy esittää edelleen, vuonna 2016?

 

Kuvat julkaisseet mediat ja yksityishenkilöt ajattelevat eittämättä, että valkoisen katsojan ahdistus saa aikaan myötätuntoa. Myötätunto puolestaan voi johtaa tekoihin, joilla pyritään parantamaan pakolaisten tilannetta ja lisäämään suvaitsevaisuutta. Mutta kun kuolleiden lasten kuvien keskiössä on lapsen kärsimyksen sijaan kuvien valkoisessa katsojassa aiheuttama ahdistus, liikutaan syvästi kolonialistisella alueella. Samasta syystä en kehota ajattelemaan, että entäpä jos kuvissa olisi oma lapsesi. Meidän on kyettävä kokemaan myötätuntoa ja kunnioitusta jokaista lasta (ja jokaista aikuista) kohtaan ja kohdeltava kaikkia samanlaisin kunnioittavin ja rakastavin periaattein. Sen pitäisi olla itsestäänselvyys.

 

PS: Jos haluat auttaa konfliktialueiden hädässä olevia lapsia, linkkaa vaikkapa tänne. 

 

 

Seuraa Bluestockingia Facebookissa täältä.

Puheenaiheet Uutiset ja yhteiskunta