Ajattelin ensin, että en viitsi sanoa tästä aiheesta sanaakaan. Se olisi ollut luontevaa, koska nykyään ei kuulemma saa sanoa enää mitään. Tosin yleensä ne, jotka eivät mielestään saa sanoa enää mitään, sanovat asiansa julkisesti sellaisilla foorumeilla, joilla puheaikaa jaetaan aniharvoille. Viimeksi näin sanoivat Eppu Normaalin miehet, joiden mielestä sananvapauden arvo on mennyttä. Paradoksaalista kyllä, bändi harmitteli menetettyä sananvapauttaan laajalevikkisen lehden laajasti levitetyssä uutisessa, jonka pihvi oli bändiläisten sanomisissa.

Mutta siitä väitteestä, että mitään ei saisi enää sanoa. Niin minä en sitä väitettä osta. Sen sijaan luulen, että näin väittävät tarkoittavat, että mitään ei saa enää sanoa kritiikittömästi. Esimerkki: Viime viikolla sisäministeri Maria Ohisaloa kutsuttiin lehdessä jääprinsessaksi. Tätä pidettiin asiattomana ja seksistisenä, mistä syystä sananvapauden soturit äityivät väittämään, että feministit haluavat rajoittaa sananvapautta. Sananvapaus on kuulemma uhattuna, koska feministit ovat sitä mieltä, että naisten kutsuminen prinsessaksi pitäisi kieltää.

Todellisuudessa kukaan ei tietenkään ole kieltänyt keneltäkään mitään. Minä olen feministi, enkä kiellä ketään kutsumasta naisia prinsessoiksi. Sen sijaan pidätän kyllä oikeuden sanoa, että naispoliitikon kutsuminen prinsessaksi ei ole kovinkaan älykästä poliittista analyysia. Kas kun kritiikki kuuluu kiinteästi sananvapauden piiriin, eikä sananvapaus ole koskaan tarkoittanut, että mitä tahansa pitää saada sanoa vailla perusteita.

Toimittajat, minulla olisi teille pyyntö: Seuraavan kerran, kun joku sanoo, että mitään ei saa enää sanoa, niin voisitteko pyytää esimerkkejä siitä, mitä pitäisi nykyäänkin voida kritiikittömästi sanoa? Kokoaisin kernaasti listan niistä asioista, joista ennen sai puhua mutta enää ei saa. Ja sitten haluaisin käydä sen listan läpi kaikkien niin sanottujen eppujen kanssa ja miettiä yhdessä, että tarvitseeko joka asiaa ihan oikeasti sanoa ääneen ja onko sillä loppujen lopuksi yhtään mitään tekemistä sananvapauden kanssa.

Seuraa Bluestockingia somessa: FACEBOOK + INSTAGRAM + TWITTER

Tapahtui kuluneella viikolla Twitterissä: Tuore kansanedustaja Iiris Suomela (vihr.) kirjoitti twiittiketjun politiikan sukupuolittuneista käytännöistä. Kansanedustaja Jani Mäkelä (PS) kommentoi ketjua: “Kerro jokin asia jonka osaat, valittamisen ohella? Ikä ja sukupuoli eivät ole osaamista.” (Suomela on 25-vuotias ja Suomen nuorin kansanedustaja.) Lienee tarpeetonta todeta, että Mäkelän kommentti oli asiaton. Se ei kuitenkaan ole ainoa laatuaan.

Huhtikuun lopussa niinikään tuore kansanedustaja Veronika Honkasalo (vas.) kritisoi eduskunnan epävirallisia sukupuolikoodeja. Honkasalo huomautti, että eduskunnan kuppilassa miespoliitikot viihtyvät samoissa pöydissä miestoimittajien kanssa. Eduskunnan jättänyt Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) vahvisti Honkasalon huomion 36 vuoden kokemuksella. Kaikkia kritiikki ei kuitenkaan miellyttänyt. Kansanedustaja Mikko Kärnä (kesk.) twiittasikin suoraan Honkasalolle: “Ootko hakenut jo urheiluvälinekaapin avaimen eduskunnan saunaosastolta? Ottaisitko minun viereisen kaapin?” Kärnän ulostuloa kommentoitiin Twitterissä laajlti. Myös sitä pidettiin asiattomana.

Kenties räikein esimerkki löytyy viime vuodelta, kun kansanedustaja Teuvo Hakkarainen (PS) tuomittiin kollegansa Veera Ruohon (kok.) pahoinpitelystä ja seksuaalisesta ahdistelusta. Rikos tapahtui eduskunnassa pikkujouluiltana. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä antoi Hakkaraiselle varoituksen. Muihin toimenpiteisiin ei ryhdytty. Hakkarainen sai jatkaa kansanedustajana normaalisti ja asettua ehdolle EU-vaaleissa. Tänä keväänä Hakkarainen valittiin europarlamenttiin.

Suomen laki sanoo, että “kansanedustajan tulee esiintyä vakaasti ja arvokkaasti sekä loukkaamatta toista henkilöä”. Muun muassa tästä syystä ihmettelen syvästi edellämainittuja esimerkkejä, joissa ei ole arvokkuutta edes silmänlumeeksi. Seksistisiä piirteitä sen sijaan kyllä.

Mutta löytyy ihmetykseeni muitakin syitä. Kuten tämä: Eduskunta on työpaikka. Väitän, että aika harvalla työpaikalla sallittaisiin vastaavankaltainen henkilöönmenevä puhetyyli. Vielä harvemmalla kollegan seksuaalisesta häirinnästä tuomittu kaveri saisi jatkaa hommiaan ilman sen kummempia interventioita.

Eduskunta on myös siitä erityinen työpaikka, että eduskunnan käytöskulttuuri heijastelee yhteiskuntaan laajemminkin. Minun silmissäni eduskunta on demokraattisen yhteiskunnan kivijalka. Ja vaikka minä en ajattelekaan, että instituutiot olisivat automaattisesti autuaaksi tekeviä, haluan vilpittömästi kunnioittaa sitä kivijalkaa, jonka päälle demokratiaa rakennetaan. Kunnioittamisesta tulee kuitenkin jokseenkin haastavaa, kun kansanedustajat alkavat itse halveeraamaan omaa instituutioaan puolivillaisella loanheitolla. Se murtaa koko instituution uskottavuutta – ja pahimmillaan demokratian uskottavuutta.

Kansanedustajat edustavat paitsi kansaa, myös demokratiaa. Juuri siinä piilee mielestäni lain edellyttämä arvokkaan käytöksen ydin: Kansanedustajien käytöksen tulisi olla arvokasta, koska demokratia on arvokasta. Siksi Mäkelän, Hakkaraisen ja Kärnän käytös ei ole yhdentekevää. Ja siksi kansanedustajien arvokkaasta käytöksestä ryhdyttävä keskustelemaan.

Muuallakin kuin Twitterissä.

Seuraa Bluestockingia somessa: FACEBOOK + INSTAGRAM + TWITTER