Mitä tulee naisten arvosteluun, oli viime viikko silkkaa tylytystä: Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa tanssinut upea Hanna Sumari kertoi saaneensa viestejä ‘alleistaan’ ja Annu Saagim haukkui suorassa lähetyksessä iki-ihanaa Maria Veitolaa ‘rumaksi’. Molemmat tapaukset tekisi mieli kuitata toteamalla, että kyseessä oli huonokäytöksisten ihmisten ajattelemattomasta (ja jälkimmäisessä tapauksessa myös sensaatiohakuisesta) möykkäämisestä. Ikävä kyllä kyse on muustakin.

Naisten ulkonäön arvioinnilla on pitkät perinteet ja esimerkkimöläytykset kuuluvat samaan perinteiden jatkumoon. Ulkonäön arviointi on kontrollointia, jolla pyritään vaikuttamaan naisten liikkumatilaan. Kun sanotaan, että tietyn ikäinen nainen on liian ‘vanha’ näyttämään käsivarsiaan tai dekoltea, annetaan samalla viestiä, että alat olla jo sen ikäinen, että voisit pysytellä taustalla muutenkin. Viesti on toisinaan myös hyvin konkreettinen: Esimerkiksi miesten hallitsemalla elokuva-alalla on yleisesti tiedetty totuus, että naisten työt vähenevät, kun neljäkymppiä tulee mittariin. Ilmeisesti aikuinen nainen ei enää voi toimia miespääosan esittäjän kasvun peilinä siinä missä parikymppinen.

Ulkonäön kulttuuriset merkitykset ovat siinä määrin syvällä, että niiden vaikutukset sukupuoliin ovat erilaiset. Jenkkitutkimuksen mukaan naisten palkka on sitä pienempi, mitä enemmän nainen painaa. Miehillä painonnousu päinvastoin nostaa palkkaa. Myös suomalaistutkimus osoittaa painon ja pituuden vaikuttavan naisten palkkaan siten, että pitkät ja hoikat naiset tienaavat enemmän. Lisäksi tutkimus osoittaa ylipainoisten naisten olevan hoikkia naisia suuremmassa riskissä jäädä työttömiksi. Miesten ulkoiset ominaisuudet eivät suomalaistutkimuksen mukaan sen sijaan vaikuta palkkaan juurikaan. Tutkimus viittaakin siihen, että ulkonäköseikkoja käytetään arvioinnin perusteena tyypillisemmin naisilla kuin miehillä.

Itselläni ei ole kiinnostusta vanheta yhteiskunnassa, jossa pätevyyteni kriteerit tai palkkapussini paksuus mitataan käsivarren kiinteydestä ja vyötärönympäryksestä. Yksi konkreettinen tapa muuttaa kulttuurisia oletuksia olisikin esimerkiksi naisten ulkonäköperustaisen arvioinnin lopettaminen. Miten virkistävää olisikaan katsoa vaikkapa Linnan juhlia ja kuulla kolttuarvioiden sijaan syistä, joista naisvieraat ovat kutsun ylipäänsä saaneet.

Kulttuurissa, jossa naisten arviointi elää sitkeästi edelleen vuonna 2017, vaatii pokkaa pukeutua miten tahtoo ja viitata kintaalla ahtaisiin ikä- ja sukupuolinormeihin. Toivonkin, että minusta tulee isona yhtä rautainen tyyppi kuin Hanna Sumari. Ja toki vähän myös, että naisten arvioinnille saataisiin sitä ennen piste.

(Lue myös Mia Frilanderin aiheeseen liittyvä mainio teksti täältä.)

Bluestocking Facebookissa. <3 Kommentointi sallittu vain Lilyn rekisteröityneille käyttäjille.