Jo nuorena aikuisena opin ettei työhaastatteluun kannata mennä oman itsensä näköisenä. Ei ainakaan mikäli poikkeat yleisestä massasta. Opin pian ettei töitä tule, jos saavut paikalle kuluneessa nahkarotsissa ja poikkeavassa hius-/ meikkityylissä. Ei herättänyt luottamusta haastattelijoissa ei! Valitsemalla ylle persoonattomat siistit kledjut ja hillityn meikin, sain töitä kuin töitä. Näin se vaan monesti on. Etenkin naisvaltaisilla aloilla.

Taannoin kävin hautaustoimistossa tilaamassa kukkia. Rakkaan ystäväni erittäin rakas äiti oli kuollut ja tahdoin viedä viimeiselle matkalle mahdollisimman kauniin ja isohkon kukka-asetelman. Kävelin toimistoon sisään. Päälläni oli joko kuvan nahkatakki tai toinen lempitakkini, leopardi kuosinen pörröinen rotsi. Jalassa oli pillifarkut ja korolliset mustat saappaat. Olalla roikkui musta nahkanen olkalaukku jossa niittejä, tosi rock 😉 Meikki ja hiukset perussiistit, ainakin omasta mielestäni. Astelin tiskille ja ilmaisin aikeeni. Kerroin kimpun koon ja kukkien värin. Ilmeisesti aniliinin punainen ei sopinut suuhuni, ainakin myyjätär yritti tarjota vaikka mitä muita värejä. Sitten muodostui ongelmaksi kimpun koko. Myyjätär yritti lähes väkisin myydä minulle pienempää 20-40 euron kimppua, vaikka useaan otteeseen sanoin ettei summalla ole merkitystä! Ja silti, tuontuosta naikkonen muistutteli minulle kuinka paljon haluamani kimpun koko tulee maksamaan ja että näitä ja näitä saisi paljon halvemmalla. HUOH… Jälleen palasin muistuttamaan myyjätärtä ettei rahalla nyt todellakaan ole merkitystä. Kuollut henkilö oli minulle aikanaan hyvin rakas, lähes toinen äiti! Jotenkin tyytymättömän oloisena myyjätär lopulta tyytyi myymään minulle sitä mitä halusin. En voinut olla ajattelematta, että näytinkö minä niin köyhältä vai missä vika, kun en meinannut saada haluamaani tuotetta?! Ei sillä että raha minullakaan taskussa liikaa painaisi, mutta silti. Eikö nämä hautajaisiin liittyvät asiat voisi hoitaa HIEMAN hienovaraisemmin?!

Hautakukka episodia  aiemmin jouduin hieman erilaiseen tilanteeseen, jolloin myös minut kategorisoitiin täysin väärin. Olimme tilanneet mieheni kanssa kihlasormukset pikkukylämme ainoasta kultasepänliikkeestä ja kävipä niin, että sormukset eivät olleet valmiina sovittuna päivänä jolloin mieheni piti hakea ne. Sovittu päivä oli tarkoitus olla myös kihlajaispäivämme ja se luki sormuksissa. Itse olin tuolloin juuri nousemassa koneeseen ja tulossa suomeen, kun mieheni soitti ja kertoi nämä ”ilouutiset”. En siis voinut soittaa liikkeeseen ja seuraava päivä oli sunnuntai, joten pääsin vasta maanantaina pirauttamaan kultasepälle raivosta tiristen. Aluksi haukuin henkilön lyttyyn niinkui arvata saattaa. Sitten vaadiin uudet kaiverrukset uudella päivänmäärällä. Siitä tietysti marisin koska alkuperäisellä päivänmäärällä olisi ollut enemmän tarkoitusta ja se kuulosti paremmalta. Sitten kysyin, että kuinka he aikovat korvata tämän mokansa. No, heillä olisi meille jokin lahja kuulemma. Selvä, totesin ja sovimme uudet päivät ja haun ja lopettelimme puhelun toisen osapuolen pyydellen vuolaasti anteeksi. Haimme sormukset ja lahjapaketin sovittuna päivänä ja riensimme kotiin avaamaan lahjamme. Odotin hienoja kakkulapioita, kahvilusikoita tai jotain muuta hienoa ja käytännöllistä. Mutta mitä paketista löytyikään. Kamala ruma epäkäytännöllinen PINKKI vaasi tai mikälie. Ultra moderni vaasin tapainen johon ei kuitenkaan voinut laittaa mitään koska se oli osittain avoin. Kyljistään!! Ja PINKKI! Kuka tahansa minut tunteekin, tietää etten pidä väristä. Olisin ymmärtänyt lahjan jollekkin parikymppiselle modernin oloiselle tyttöselle, mutta että minulle. Kolmenkympin ylittäneelle rokki”tytölle”. Voi taivas! Siellä se nyt pölyttyy vaatehuoneen ylimmällä hyllyllä paketissaan ja visusti poissa silmistä. Laitanpa vielä kuvan siitä tänne teidänkin kiusaksenne. Tai kyllä siitä varmasti joku tykkää. Itse en ole edes keksinyt ketään jolle kehtaisin antaa sen lahjaksi… Jonain päivänä kun joku teistä näkee kyseisen ”vaasin” kirpputorilla, niin se voi hyvinkin olla tämän meidän kylän kultasepän kihlajaislahja meille 😀

Mukavia pakkaspäiviä. Älkää unohtako tyyliänne toppa-asuista huolimatta 😉