Parisuhteessa tulee joskus aikoja, jolloin punnitaan suhteen ja kumppanin hyviä ja huonoja puolia. Parisuhteessani laitan myös itseni ja roolini tyttöystävänä/ avopuolisona puntarille. Näitä aikoja kutsutaan kansankielellä kriiseiksi. Meillä on vajaan kolmen vuoden kriisi. Tai ainakin minulla on. Vai kuitenkin meillä?? Kaksihan meitä tässä on…

Sen sijaan että sokeana syyttäisin toista omista mielialojeni heittelyistä, olen vanhemmiten ruvennut katsomaan itseeni, katson peiliin. Minullahan se vadissa heittää.. Aiemman kriisin aikana syytin hormoneja, e-pillereitä, aiempia vaikeuksiani jne…. Suhteemme oli tuore silloin. Nyt en voi kuin syyttää itseäni. Miksen ole ikinä tyytyväinen? Tai olen, mutta kyllästyn taas kaikkeen hyvin nopeasti. Ainainen arki koittaa heti kun uusiin asioihin tottuu. Toisinaan piristykseen tarvitaan vain pieni matka, välillä uusi harrastus. Mutta kyllä tässä iässä pitäisi oppia olemaan tyytyväinen ihan tavalliseen arkeen. Siihen että on töitä, terve lapsi, katto pään päällä ja se oma ihana avopuoliso. Ei koko ajan tarvitsisi olla menossa! Muuttaa, vaihtaa duunia, matkustella…. Ei, ei niin voi elää. En ole syntynyt kiertolaiseksi enkä matkaoppaaksi, vaikka välillä tuntuu että niin olisi helpompaa.

Mieheni on mukava, rehellinen ja kiltti. Okei, hänessäkin on vikoja (tosin melko pieniä), mutta minä se tässä olen tyytymätön. Avuttomana olen vastaillut hänen kysymyksiinsä, että mikä tilannetta helpottaisi, että en todellakaan tiedä. Toinen yrittää piristää milloin ravintola illallisella, milloin pienellä reissulla esim risteilyllä. Ja kaiken kaikkiaan minun se tässä täytyisi muuttaa asennettani! Typerää, koska toisilla on ihan oikeitakin ongelmia. Ihan oikeita kriisejä!

Risuja ja ruusuja on nyt heitelty puolin ja toisin. Yritetty puhua asioista vaikka huomaan olevani todella surkea siinä. Noh, enhän tosin tiedä mikä MINUA vaivaa. Helppo kertoa mikä toisessa mättää milloinkin, mutta itsensä tunteminen vie aikaa. Ehkä vielä löydän sisäisen rauhani, ehkä en löydä sitä koskaan. Voin vai toivoa, että tuo toinen jaksaa katsella minua läpi kriisejeni. Kriisejemme.

Hyvää alkavaa viikonloppua ja tutustukaamme itseemme myös sen toisen osapuolen lisäksi 😉