”Ilmiöiden sanoittaminen on tärkeää, koska sanat tekevät ilmiöistä näkyviä. Esimerkiksi metatyö on helpompaa havaita, kun näkymätön työ sanoitetaan näkyväksi. Se on tärkeää, sillä vaikka sujuva arki on ihanaa, niin vielä ihanampaa olisi, jos sen sujuvoittamiseen osallistuttaisiin perheissä tasapuolisesti.” (ote teoksesta)

Minja Koskela: Ennen kaikkea feministi

Karisto Oy 2019

183s

Olen lukijana erittäin fiilispohjainen ja valitsen usein hyllystäni sellaisen teoksen, mikä sopii senhetkiseen olotilaani parhaiten. Jos kaipaan piristystä, en siis valitse apaattista kirjaa, vaan päädyn yleensä chick-lit -tyyliseen kevyempään kirjallisuuteen, joka saisi hymyilemään. Sen takia olen vältellyt feminismiä käsitteleviä kirjoja – ne kun tuppaavat usein provosoimaan minut turhautumisen partaalle. Feminismi on ehdottomasti lähellä sydäntäni, mutta usein löydän siitä kirjoittavat kirjat henkisesti raskaina luettavina.

Tämä Koskelan teos oli ensimmäinen, raikas poikkeus sääntöön!

Olen seurannut Koskelan Bluestocking -blogia sen alkuajoista saakka. Olen ihaillut hänen tarmokkuuttaan ja sisukkuuttaan somekeskusteluissa. Kun kuulin, että häneltä on tulossa esikoisteos ulos, olin innoissani. Ahmin kirjan muutamassa illassa töiden jälkeen ja kuten arvasin, provosoiduin. Turhauduin. Pahoitin mieleni. Ja ne kaikki ovat ihan OK. Kuten Koskela itse tekstissään ilmaisee, jos on syytä olla vihainen, vihaisuus on ihan OK.

Tämän toteamuksen jälkeen on siis sanottava pettyneeni, kun en ollut lukemisen jälkeen enää niin innoissani. Teoksessa oli vahvana läsnä perusteluissa usein oma ääni ja kokemus, mikä minusta välillä söi uskottavuutta. On jotenkin vaikea ilmaista tätä kauniisti, mutta olisin jotenkin kaivannut ehkä vähän enemmän ”tieteellisiä perusteluja” lukemalleni, enkä kuulla siitä, miten ”nimeltä mainitsematon kaverin puoliso” oli kokenut asian tai miten omalla kohdalla parisuhteet ovat näyttäytyneet. Kaipasin ehkä juuri sitä virallisempaa ns. ”jargonia”, sillä olihan Koskelan blogista jo luettu näistä asioista ennen.

Mutta miten kirjoitat ideologian uudelleen? Teos siis pisti myös pohtimaan omia tarpeitani lukijana ja feministinä: vaadinko nyt siis omalta lukukokemukseltani jotain uutuudenviehättävyyttä vai itse feminismiltä jotain? Vaadinko nyt vähän liikaa väärästä paikasta?

Älkää nyt ymmärtäkö minua väärin, sillä nautin teoksesta. Välillä on vaikea sanallistaa omia tuntemuksiaan, joten on ihanaa, miten joku kasaa ajatukset paremmin sanoin yksien kansien väliin, minkä pariin voi palata myöhemmin. Ja teos myös tiivistää hyvin ajatuksen siitä, miten kaikkea ei voi loogisin ja analyyttisin menetelmin kirjata Exceliin ollakseen jollain tavalla merkityksellistä. Myös omilla kokemuspohjallisilla perusteilla on merkitystä. Sen pitäisi olla myös validi tulla kuulluksi.

Tämä on hyvä ja helppolukuinen teos feminismistä, mutta kohderyhmäksi arvioisin itseäni asiaan perehtymättömät henkilöt. Ne, kenellä ei oikein ole vielä hajua, mistä on kysymys. Uskon tämän olevan erittäin antoisa yleisölle, joka haluaa ymmärtää feminismiä paremmin, muttei tiedä, mistä etsiä.

3,5/5 tähteä