Vuoden 2020 kuunnellut äänikirjat

Minusta, kuten monesta muustakin suomalaisesta, on tullut kova kuluttamaan äänikirjoja viimeisien vuosien aikana. Bookbeat, Storytel sun muut suoratoistopalvelut äänikirjoille ovat mahdollistaneet äänikirjojen kuuntelun ihan eri tasolla, kuin ennen. Olen ollut aina huono kuuntelemaan kirjoja – mieleni harhailee ja tekee mieli alkaa puuhastella kaikkea muuta: keskittymiseni herpaantuu. Kuitenkin, tänä vuonna aloitetun uuden juoksuharrastuksen myötä on äänikirjojen maailma avautunut ihan uudella tavalla! Mielenkiintoinen ja koukuttava kirja motivoi ainakin pidentämään lenkin kestoa, jos ei muuta.

Olen ollut laiska luetteloimaan ja kirjoittamaan mitään äänikirjoista tänne tai Instagramiini koko blogiurani aikana. Se johtuu siitä, että yleensä ajaudun kuuntelemaan aika lyhyitä, niin sanotusti kevyempiä kirjoja, jotka harvemmin aiheuttavat mitään suurta halua purkaa tunteita tai ajatuksia.   Äänikirjan tulee olla minulle helposti lähestyttävä ja rakenteeltaan selkeä: jota voi kuunnella julkisissa kulkuvälineissä, siivotessa ja lenkkeillessä, eikä parin minuutin harhaileva ajatus vaikuta kykyyn seurata juonta kriittisesti. Kuten aiemmassa postauksessa tulin luvanneeksi, kerään yhteen postaukseen yhteenvedon kuunnelluista kirjoista.

Tammikuu – Maaliskuu

Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

Savonlahden teos kertoo monologivalittelun Helsinkiläisen milleniaalin silmin: työelämän haasteet, sosiaalinen elämä sekä taloudelliset ongelmat aiheuttavat surua ja ongelmia päähenkilön elämässä. Kuuntelin tämän alkuvuodesta ja täytyy myöntää, että inhosin tätä koko sydämestäni. Mulle tämän sanoma ja teemat tuntuivat todella vierailta ja tunsin hukkaavani tämän parissa lähinnä aikaani. Jälkikäteen teosta kypsytellessäni, olen tullut siihen lopputulokseen, että luin sen aivan väärässä vaiheessa elämääni. Luulen, että pitäisin siitä enemmän, jos lukisin sen myöhemmin uudelleen.

Chimamanda Ngozi Adichie: We should all be feminists

Lyhyt, mutta ytimekäs. Adichien TedTalk-puhe koottuna yksiin kansiin – tai noin kolmeen varttiin kuunneltuna. Suosittelen ehdottomasti kaikille uteliaille.

Adam Kay: Kohta voi vähän kirpaista – Nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat

Viihdyttävä, mustalla huumorilla ihan liotettu teos iskee lääkärin ammatinharjoittamisen sydämeen. Suomalaiselle tässä ei ollut hirveästi muuta, kuin kauhistelua brittien julkisesta terveydenhuollosta ja noh, surkuhupaisat potilastapaukset. Loppupuolella osataan ottaa asiat myös vakavasti ja Kay ottaa voimakkaasti kantaa myös Ison-Britannian julkisen terveydenhuollon ylläpidon ongelmiin.

Antti Holma: Kauheimmat runot

Olen vannoutunut Antti Holma-fani, mutta tämä runokokoelma ei toiminut äänikirjana sitten pätkääkään – vaikka taiteilija itse sen luki ääneen. Jos pohdit tähän tarttumista, suosittelen ehdottomasti enemmän fyysistä teosta, vaikken siihen ole itse koskenut. Nämä eivät toimineet ääneen luettuna.

Sayaka Murata: Lähikaupan nainen

Muratan Lähikaupan nainen puhutti kirjasomessa keväällä. Tartuin siihen ajatuksenani kuluttaa parin viikon työmatkat sitä kuunnellessa. Provosoiva ja melkein karikatyyrimainen, kuitenkin rakastettava päähenkilö etsii itseään ympäristön odotuksien paineissa. Tässä oli ehkä vähän liian paljon liioittelua makuuni, mutta kyllä sen parissa muutaman tunnin viihtyi.

Kuvat omiani, kollaasi tehty Unfold -sovelluksella.

Huhtikuu – Kesäkuu

Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää

Eleanor on päähenkilönä raivostuttava, töykeä ja ärsyttävä. Silti jokin tässä veti puoleensa, vaikka juoni on jollain tavalla ennalta-arvattava ja ajoittain jopa epäuskottava. Teoksena kuitenkin loppua kohden ihan lämmin ja sai aikaan hyvän mielen: raskaista teemoistaan huolimatta. Osa mielenterveyden teemoista, joita tässä käsiteltiin, osuivat omassa elämässäni kovin lähelle, joten se taisi olla syy, miksi se veti puoleensa.

Tuomas Kokko: Tosi kivat juhlat

Kokon esikoinen vaikutti kuvauksensa perusteella lupaavalta ja tartuin tähän innolla: petyin aika pahasti. Lopputulema jäi vähän vaisuksi ja teos tuntui lähinnä tiivistelmältä Savonlahden ”Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu” -teoksen pohjalta. Parin tunnin kuuntelu on sisällöltään lähinnä uhrautumista vailla vastuunottoa. Vaatii varmasti kuuntelijaltaan tietyn elämäntilanteen, joka ei nyt mätsännyt yhtään omani kanssa.

Matthew Walker: Miksi Nukumme – Unen voima

Tämän jälkeen teki mieli mennä nukkumaan. Jos kaipaat itsellesi motivaatiota malttaa mennä iltaisin ajoissa nukkumaan, lue tämä.

Henriikka Rönkkönen: Määmatka ja muita sinkkuelämän ihmeitä

Rakastin Rönkkösen esikoista, toinen menetteli ja tämä oli ehkä eniten pettymys. Ei enää puhutellut samalla tavalla, vaan tuntui edeltäjiensä toistolta, tosin melankolisemmalla tavalla. Odotukseni taisivat olla vähän erilaisia, mitä kirja tarjoaa.

Édouard Louis: Ei enää Eddy

Järkyttävä, surullinen ja samalla selviytymistarina. Olin pitkään tämän jälkeen järkyttynyt ja surullinen. Vaikuttava, niin vaikuttava.

Lucinda Riley: Seitsemän sisarta – Maian tarina

Rehellisesti en ymmärrä, miten Seitsemän sisarta-kirjasarja voi olla niin suosittu! Riley on toki taitava ja miellyttävä kirjoittaja – mutta miten problemaattinen tämä sarja voikaan olla! Elitistinen, paikoitellen naisia vähättelevä ja seksistinen tunnelma sekä niin epäuskottavat juonenkäänteet tekivät tästä lähinnä kornin. Jätin sarjan toisen kirjan kesken edellä mainittujen syiden vuoksi. Chick lit ja romantiikka ei ole tosin genrenä minulle ehkä se kaikkein sopivin, joten selitän inhoni tätä kohtaan sillä.

Kuvat omiani, kollaasi tehty Unfold -sovelluksella.

Kesäkuu – Syyskuu

Jaron Lanier: 10 syytä tuhota kaikki sometilit nyt

Tämän jälkeen teki mieli heittää kaikki elektroniikka ikkunasta, pakata kimpsut ja kampsut ja muuttaa maalle. Ottaa pari kanaa ja lehmää sekä alkaa omavaraiseksi erakoksi. Suosittelen!

Aurora Airaskorpi: Riittävän hyvä – Selviytymisopas työelämään

Jo 25-vuotiaana ensimmäisen burnoutin aiheuttaman pitkän sairasloman kestäneenä voin sanoa, että tästä oli lohtua. Jaksamisen teemat eivät mene itselläni ikinä metsään. Kirjoitan asiasta varmaan enemmän, kun pääsen Eeva Kolun esikoisteoksen arvosteluun tulevaisuudessa.

Dolly Alderton: Kaikki mitä tiedän rakkaudesta

Paljon kehuttu, itselleni lähinnä mitäänsanomaton teos. Alderton vaikutti ystävänä itsekkäältä, ilkeältä ja leuhkalta. Koko teos lähinnä muiden mollaamista eikä oikeastaan mitään oivallusta elämästä. Miten 30-vuotias voi kirjoittaa omat muistelmansa? Kai tällekin löytyy kohderyhmänsä: minusta siihen ei ole.

Saara Turunen: Sivuhenkilö

Aloin kyseenalaistamaan oman urahaaveeni kirjailijana tämän teoksen myötä. Tämä kommentti on siis tarkoitettu sataprosenttisesti kehuksi.

Tarkkanäköinen, herkkä, rehellinen ja koskettava. Tästä haluisin kirjoittaa enemmän, mutta veti vähän sanattomaksi. Sillä lailla hyvällä tavalla.

Anni Saastamoinen: Sirkka

Sirkka on tavallinen, tylsä ja harmaa. Vakaa ja kärttyinen. Mulle tuli tästä mieleen Mielensäpahoittaja, Lähikaupan nainen sekä Eleanor Oliphant, kaikki samanaikaisesti. Tämä teki teoksesta siten aika ennalta-arvattavan ja paikoitellen puuduttavan. Rakastan kuitenkin Saastamoisen tapaa kirjoittaa, joten kokonaisuutena ihan mukava kokemus kuunneltuna, joskin yhtä tavallinen kuin Sirkka itse.