Tästä aiheesta varmasti tulee useampikin postaus kirjoitettua (varsinkin tammikuussa), mutta aloitetaan se nyt tällä. Ei siis saatu viime maanantaina Houston-Charlotte väliselle lennolle vierekkäisiä paikkoja, joten jouduimme miehen kanssa istumaan peräkkäin. En tiedä kuinka, mutta koneen laskeutuessa Charlotteen, olimme päättäneet järjestää häät uudenvuoden aattona. Naimisiinmeno ei ollut uusi idea, häät kylläkin ja varsinkin nämä uuden vuoden häät.
No, kävi lumipallo-efekti ja keskiviikkoon mennessä meillä olikin kirkko ja juhlapaikka jo varattuna ja mietimme, kuinka kutsuisimme läheisemme paikalle. Kutsuja kun täällä ei kukaan (minä) askartele (en sitten millään, en tosiaankaan), eivätkä ne muutenkaan ehtisi Suomeen niin nopeasti. Ja en sitten mene tosta postin lakostakaan vannomaan… Ja luotto USPS:ään on ihan nolla. Joten lähetimme videokutsun suvuillemme. Hääkutsu videolla. Isovanhemmille soitin, he kun eivät käytä WhatsAppia.
Torstaina ostin asun, korut ynnämuut ja perjantaina viimeistelin homman ostamalla kengät. Nämä ovat ensimmäiset ja ainoat kuvat tästä aihepiiristä mitä tulen tänne blogiin lataamaan ennen hääpäivää!
Olen lähettänyt viikon sisään näihin hääjärjestelyihin liittyen varmaan 100 sähköpostia ja 500-1000 Facebook/WhatsApp-viestiä. Mun äiti on paras party planner ever, mutta hän karkasi juuri sopivasti ulkomaille, joten pahimman stressin (paikat, ketä kutsutaan) säästin häneltä sekä miehen äidiltä hoitamalla ne itse. Siinä mielessä täältä kaukaa on helppo suunnitella, kun voi vaan pistää viestiä oman pään mukaan ja elää normaalia elämää kaukana. Ei muuten stressi pääse lähellekään! Mä olen aina miettinyt sitä juhlista stressaamista, se ei tule multa luonnostaan. Juhlat kun on juhlat ja häät varsinkin yksi iloisimmista juhlista, menee puolet ilosta jos alkaa liikaa miettimään. Tai no, hyvähän mun on puhua kun omiin rippijuhliini ja yo-juhliin tulin vasta paikan päälle juhlien ollessa jo puolestani järjestetyt. Mun tehtävänä on aina ollut valita teemavärit… Että se siitä ”kokemuksesta” juhlien järjestämisessä. Itse olen enemmänkin erikoistunut bileiden järjestämiseen. Orvokin partyhousessa on tullut järkättyä yhdet sun toiset juhlat vuosien varrella ja noh, muutenkin… Onneksi bileet kuuluvat myös tähän suunnitelmaan, sillä onhan kyseessä häiden lisäksi uusi vuosi sekä mun synttärit!
Juhlatilan löytyminen oli ainut ongelma. Tai ok, ei se ongelma ollut kun se hoitui vuorokaudessa, mutta käänsin oikeasti Googlen ympäri että löysin kaikki potentiaaliset vaihtoehdot. Nyt luulen että meillä on paras mahdollinen paikka, kaunis yli 100 -vuotias merenrantahuvila lyhyen matkan päässä Helsingin keskustasta. Meillä oli muutama ehdoton kriteeri ja useat paikat olivat jo varattuina uutta vuotta varten. Teen juhlatiloista ja muista hääjärjestelyistä postauksia luultavasti häiden jälkeen, en halua kertoa kaikkea etukäteen, sillä pitäähän sitä olla ylläreitä sekä haluan kertoa kuinka asiat toimivat minkäkin firman kanssa ja mitä voin suositella ja mitä en. Naurettiin miehen kanssa kaksi kuukautta sitten hääblogeille tms, mutta tässä sitä vaan itsekin morsiusjutuista kirjoittelen. Justinia lainatakseni; never say never!
Eniten naurattaa seuraavat asiat: teemavärit, häämenu, paikkalaput (oikeesti wtf…), morsiuskimput ja hääkakku. Nämä ei tosiaan ole niitä mun juttuja ja niitä kaikkia ei näissä häissä tulla näkemään, eilen sekoilin puoli tuntia väreissä ja lähetin viestejä millaisia koristeluja haluan. Näitä määräysviestejä lähetin siskolle ja äidille, joille olin antanut ”vapaat kädet” koristelujen suhteen. Tällä hetkellä on käynnissä sähköpostitse hintakilpailu hääkukista. En tosiaan maksa kukkakimpuista plus 70 euroa 😀 Toinen juttu oli häämekko. Valkoiset tylli-silkki-rimpsu-mekot (mitkä lie) ei ole mun tyyliä edes hääpukeutumisessa ja ajattelinkin, että sen sijaan että vietän päivän prinsessana, vietän päivän muuten vain hienona!
Meillä on perjantaina täällä ystävien järjestämät Bachelor/ette Partyt, saa nähdä millaista tulee. Kuulemma traditionaalista amerikkalaista juhlintaa, mutta sen sijaan että oltaisiin lähdetty tytöt ja pojat erikseen ulos, lähdetään kaikki yhdessä. Tässä ei enää ole kuin kaksi viikonloppua aikaa täällä, joten ei mielellään hukkaa yhteistä aikaa ystävien kanssa. Sitä seuraavana viikonloppuna meillä on kotona pikkujoulut/ tuparit mitkälie juhlat onkaan. Seuraava postaus on kuulumisia viime viikonlopulta, jolloin käytiin katsomassa futista 100 000 muun ihmisen kanssa ja näin sitä amerikkalaisinta Amerikkaa tailgatingin muodossa.
Terveisin: Talvimorsian, jonka ei koskaan pitänyt mennä naimisiin
PS. Ai niin, hyvää joulukuuta kaikille! Meillä eletään vielä ensimmäistä päivää ja Spotifystä soi Rajattoman Joululevy!
