9/12/2015 Mun joulu on Suomessa

Joulukuun 9. päivä. Missä välissä ollaan menty näin pitkälle joulukuuta?! Olen täällä hehkuttanut olevani suuri jouluintoilija, mutta tänä vuonna on tapahtunut pieni muutos tähän. Okei, joululauluja kuuntelin pari kertaa, mutta muuten koko joulun fiilistely on jäänyt aivan taka-alalle. Topakkana tyttönä lähdin pari viikkoa sitten ostamaan kalenteria Food Lionista, mutta ei siellä tietystikään ollut semmoisia. En ole syönyt pipareita tai juonut glögiä. En myöskään ole polttanut kynttilöitä, ostanut joulukoristeita tai sen liiemmin miettinyt joululahjahankintoja. Olen unohtanut joulun! Auringon paistaessa Raleighssa lähes joka päivä, en ole kokenut niin suurta tarvetta nostattaa jouluhenkeä, vaan olen vakaasti jämähtänyt syksyyn.

Huomenna menemme Ruth Sheet Shelterin joulupäivälliselle, ehkä se intoilu siitä pikkuhiljaa lähtee käyntiin? Muutoinhan täällä jouluajan sesonki on näkynyt jo lähemmäs kaksi kuukautta kaupoissa, naapurustossa, mainoksissa ja ihan kaikkialla. Mutta se on eri joulu. Yritäppä perustella jenkille että joulupukki tulee Suomesta… Ei he usko, kokeiltu on. Aiheutin myös suurta hämmennystä kertomalla että syömme poroa Suomessa! Poro on paras ja omaan jouluuni kuuluu ehdottomasti poronliha ja sitä löytyy häämenustakin. Näistä tunnustuksista seurasi lisää järkyttyneisyyttä ja sille naurettiin pari viikkoa. Joten näillä spekseillä, ihan oletettavaa on, että mun joulu-olo ei ole täällä, mutta aion löytää sen välittömästi Helsinki-Vantaalle astuttuani! Tuleva joulu tulee muutenkin olemaan erilainen kuin aikaisemmat, sillä en vietä sitä oman perheeni kanssa vaan olemme miehen perheen luona. Tai oikeastaan teen töitä koko joulun aattoa lukuunottamatta, joten tästä syystä pääkaupunkiseudulla pysyminen on fiksumpaa kun ajelu Keski-Suomeen ja takaisin.

(Laskeppa huviksesi monta kertaa parissa viime kappaleessa mainitsin joulun… I know….)

Sain tänään hyviä uutisia ja ihania kuvia syyskuussa löytämästämme villikissasta. Kissalla menee hyvin uudessa kodissaan, sillä on rakkautta ja toinen poikakissa antamassa rakkautta. Kissa ristittiin Kimchiksi ja sen lempipuuhia on tavaroiden tiputtelu tasoilta sekä hanan tuijottaminen veden tippuessa. Kimchin elämä olisi voinut mennä todella toisin ellei se olisi sattunut kotimme viereen pyörimään!

12119260_10156151412410203_1618278879_o.jpg

12268841_10101362926072426_1222558919_o.jpg

Muuten tänne ei kuulu sen kummempaa: vapaaehtoistöitä, aamusalia ja semmoista. Ihan normaalia arkea. Tänään pääsimme tositoimiin kun Sun Tan Cityn ulkopuolella jouduttiin akunvaihtopuuhiin. Onneksi sattui autovarusteliike viereen niin ei jäänyt Mustang 15 kilometrin päähän kotoa.

Nyt seuraavaksi pitäisi miettiä (eli päättää) että otetaanko ensi viikolle lentokenttähotelli läheltä JFK:tä vai mennäänkö Manhattanille viettämään vuorokausi, eli otanko sieltä hotellin meille. Isoja ongelmia täällä päin siis. Toisaalta huvittaisi vaan lepäillä rauhassa hotellilla ennen lentoa ja Suomeen tuloa, kun New York ei ole kummallekaan uusi paikka. Onneksi meillä on suora Finnairin lento Helsinkiin ja sieltä suora pinkaisu Jyväskylään pikavisiitille.

Ihanaa keskiviikkoa! 

Suhteet Oma elämä Mieli

8/12/2015 Bride to be (part 2)

Hääkuulumisia taas yhden postauksen verran.

Niitä, keitä tämä aihepiiri ei kiinnosta (esimerkiksi itseäni noin kuukausi sitten…): skipatkaa vaan suosiolla, tämä haippi nimittäin kestää vain kuukauden ja on sitten läpikäyty. Elämä täällä Raleigssa on kuitenkin normaalin arjen lisäksi pitkälti pyörinyt hääjärjestelyissä. Lähinnä tämä ”hääjärjestelyihin keskittyminen” näkyy niin, että tsekkailen sähköpostia normaalia useammin ja häiriköin äitiä 24/7. Tehdään miehen kanssa yhdessä pikapäätöksiä, esimerkiksi ruokiin ja musiikkeihin liittyen. Häiden järkkääminen täältä Jenkeistä käsin vaatii välillä myös aamuneljään valvomista ja nettiyhteyden kiroamista, mutta olen sitä mieltä, että itselleni tämä asioiden hoitaminen etänä sopii aivan mainiosti.

12334335_10207438182807747_1107903866_o.jpg

Viime viikolla heräsin aamulla pieneen kriisiviestiin, kun selvisi, että hääpaikkamme on liian pieni vierasmääräämme nähden. Paloturvallisuus ja sen mukanaan tuomat rajoitukset, nuo (tärkeät) pienet pirulaiset. Teki mieli laittaa silmät kiinni ja jatkaa unia sekä toivoa, että herään uudelleen hetken päästä huomaamaan, että koko ongelma oli vain unta. No eipä ollut, vaan herättyäni piti tehdä uusi suunnitelma. Aikaeron vuoksi kello oli jo niin paljon että juhlapaikkoihin soittelu ei onnistunut, joten taas piti aloittaa sähköpostirumba. 

Nyt on uusi paikka lyöty lukkoon. Nyt se on virallista (ja voi luoja jos jotain vielä muuttuu), joten uskallan sen täälläkin sanoa, eli häitämme juhlitaan ravintola Stansvikissa Itä-Helsingissä. Paikka on meren rannalla ja lähempänä vihkikirkkoa kuin aiempi juhlatila. Stansvikista saamamme tarjous yllätti positiivisesti, sillä se oli pääkaupunkiseudun hintatasoon nähden erittäin okei. Lisäksi järjestelyjä helpottaa huomattavasti kun tilat, päivän ja illan ruoat, juomat, siivous, pöytäliinat ynnä muut tulevat samasta paikasta eikä niitä tarvitse haalia kasaan erikseen. Hintaan kuului myös erittäin ok varustus, eli äänentoisto, videotykit sekä osa koristeista saadaan heiltä ja pääsemme laittamaan paikan juhlakuntoon edellisenä päivänä. Suuri osa näistä ei olisi muiden paikkojen kanssa onnistunut, ainakaan ilman lisämaksua.  Lisäksi he hitto olivat halukkaita kyselemään tavarantoimittajalta servettejä sen mukaan millaisia haluamme?:D Tuo on sitä asiakaspalvelua. 

Tässäpä tämä hehkutus hääpaikasta, nyt tuntuu siltä kuin asioiden olisi pitänytkin mennä juuri näin! Niin paljon vaivaa (ja rahaa) säästyy kun kaikki hoituu yhden paikan kautta. Taas on hiukan helpompi hengittää. 

12359546_10207438182567741_360177204_o.jpg

Hääpäivän aamun vietämme tyttöjen kanssa meille varatussa So Stylish kosmetiikka/kampaamo/stylisti-liikkeessä Kruununhaassa. Tiedossa kampauksia, meikkailua, brunssia ja skumppaa. Meillä on hyvä porukka kasassa, kahdeksan tyttöä plus yksi pieni morsiusneito. En keksi parempaa tapaa aloittaa tärkeä päivä! Koekampauksiin ynnä muihin minulla ei ole aikaa ja meikkaan itse itseni, en jaksa sen suurempaa häslinkiä näistä laittautumisjutuista. Haluan nauttia tyttöjen seurasta aamun ja selviytyä ajoissa kirkkoon. Eiköhän sitä leveällä hymyllä pärjää sen(kin) päivän vaikka miltä näyttäisi.

12351558_10207438183047753_2069871269_o.jpg

Kuvat ovat tältä päivältä vapaaehtoispaikkani, eli Ruth Sheet Shelterin, ulkopuolelta eivätkä liity millään tavalla aiheeseen.

Tällä viikolla lupaan tehdä asuntopostauksen. Miltä koti näyttää, mitä hupsuja juttuja täällä on (esim roskapönttö keskellä keittiötä) ja millä tavalla täällä asunto- ja vuokrahommat eroavat Suomesta. Meillä on isot bileet lauantaina, niin nyt on hyvä sauma kuvailla etukäteen. Olisko semmoinen MTV Cribs-tyylinen okei?!

Suhteet Oma elämä