Pakkomielle
Eräs kaverini, tai tuttavani, mikä nyt onkaan, kysyi multa hetki sitten, että miksi olen niin pakkomielteinen Laurista. Mulla tuli heti vastareaktio päälle että enhän ole. Kuulostaahan ’pakkomielle’ sanana aika pahalta. Vaikka mulla on ollut hankalaa, niin haluan silti ajatella, että asiat on olleet terveellä pohjalla.
Mutta olenhan mä pakkomielteinen.
Ja vastaus siihen miksi olen pakkomielteinen, on oikeasti se, että mulla on tällä hetkellä matala serotoniinitaso. Ja korkea dopamiinitaso. Se on kaikilla niin näissä ’tunteissa’. Eikä pakkomielle sinällään ole paha asia. Koska tunteilleen ja ajatuksilleen ei voi mitään. Sitten raja ylittyy, jos kielletyt asiat pääsee teoksi asti ja alkaa vainoamaan. Jos ei-sanasta huolimatta olisi jatkuvasti yhteydessä ja kävisi kodin luona stalkkaamassa ym. Mä kuitenkin lopetin ripsenikin huollattamassa yhdessä paikassa, koska jouduin sinne pyöräilemään hänen lähikaupan ohi. Tuntui vain niin pahalta kulkea siellä alueella. No, kerran mä heitin vedet hänen päälle, siinä ylitin rajan, ja olen katunut sitä hirveästi. Siitä keissistä mulle tuli nämä jälkipyykit ja mietteet.
Mainitsin teille jo aiemmin tästä kirjasta, mitä nyt luen, Lisa Marie Bobbyn Exäholisti.
Tässä kirjassa on pakkomiellekin mainittu useampaan kertaan. Ja se on täysin normaalia näiden asioiden kanssa kamppaileville. Ja tässä tilassa on normaalia kokea olevansa rikkinäinen ja huono. Kirja on täynnä asioita, mitä voisin liittää tähän omina ajatuksinani ja tunteinani. Mutta en ala tässä toistamaan kirjaa, vaan kannattaa itse lukea se. Itse löysin tämän Suomalaisen kirjakaupan alepöydältä.
Tähän asti kirjaa luettuani, mihin olen ehtinyt, niin tuntuu, että Exäholisti kuvaa erittäin hyvin oloani, millaista tuskaa tämä vaihe elämässäni tällä hetkellä on. Rakkaus on riippuvuus, mikä on verrattavissa muihin riippuvuuksiin, kuten huumeriippuvuuteenkin. Ja kun ero tulee yhtäkkiä, niin se on kuin alkoholisti lopettaisi alkoholin käytön ihan suorilta käsin, eikä niinkuin aluksi vähentämällä tai korvaavia aineita apua käyttäen. Eli ei ehkä ihan helppo ja yksinkertainen asia aina.
Se miten käyttäydyn ja tunnen nyt; miten olisin sitoutunut, välittävä, kiintynyt, kunnioittava, rakastava ja antaisin suhteelle ja hänelle kaikkeni, nehän on pelkästään positiivisia piirteitä ja asioita, jos noin ajattelee. Jotenkin ne muuttuu vain huonoiksi asioiksi silloin kun ihmissuhteet sekä tunteet muuttuu yksipuoliseksi eikä saa enää vastakaikua. Silloin kun vain toinen jää niihin tunteisiin, niin se on riippuvuutta ja juuri tuota pakkomielteisyyttä. Yhtäkkiä rakkaus ei olekaan enää hyvä juttu. Se on huono juttu, eikä se ole enää sallittua. Kuulostaa vain niin väärältä.
