no jotain tällästä pientä 🙂

Hei te! Takanani on pian elämäni oudoimmat kaksi vuotta. Aika joka on mennyt kuin siivillä on opettanut minulle enemmän kuin koko aiempi elämäni. Tuntuu hyvältä kirjoittaa taas. Tuntuu hyvältä avata blogi ensimmäistä kertaa sitten tammikuun sateen jälkeen.  On niin paljon asiaa josta haluan kirjoittaa, täytyy hieman jäsennellä ensin mistä aloittaisin. Aloitan siitä, että tuleva viikonloppu […]

  Viime vuosi oli sekava. Sairastelusta toiseen ja koko elämäni meni täysin uusiksi. Eikä vain pahassa, paljon hyvää seurasi uudesta parisuhteesta, töistä ja muutosta. Silti vuosi jäi pakkaselle. Kun lokakuussa manasin, että nyt saa riittää ja täytyy nostaa leuka pystyyn en voinut arvatakkaan mitä nurkan takana odotti. Hyvin pian viime postaukseni jälkeen sai tietää odottavani […]

Kaiken vastoinkäymisen jälkeen olo on ollut tukala ja fiilis siitä ettei kroppa ole enää oma on vain voimistunut. Viime kevään supermimmi kauden jälkeen pudotus sairasteluun ja sitä kautta ”normaalielämään” olikin haasteellisempi kuin uskoinkaan. Sohva houkutteli entistä enemmän, työpäivän jälkeen en saanut muuta kuin raahauduttua kotiin ja makaamaan. Iltapäivän tunnit valui hukkaan ja syyllisyys pyöristyneestä ulkonäöstä […]

Hiljaisuus ei suinkaan ole ollut merkki siitä, että minulle ei olisi tapahtunut mitään. Se oli merkki siitä, että olen elänyt elämäni parasta aikaa! Hei te kaikki, täällä taas 🙂 Viimeisimmät postaukseni ovat kertoneet siitä, että elämässäni on ollut mullistavia tapahtumia. Vaikeita päätöksiä ja elämänmuutoksia. Nyt lähes 6kk myöhemmin voin vain sydän sykkyrällä todeta tehneeni pelkkiä […]

Aurinko paistaa ja mieli on kevyt. Koirankakan haju ja pilkottavat krookukset kertovat kevään olevan jo käsillä. Kaikki kuopatut unelmat tuntuvat olevankin käden ulottuvilla. Vaikka  alkuvuosi onkin ollut täynnä niin kummallisia tapahtumia, olen tällähetkellä maailman onnekkain tyttö. Minulla on ihmisiä, jotka ovat tukeneet minua kaikissa päätöksissäni. Ystäviä, jotka ovat jaksaneet kertoa kuinka eivät ole nähneet minun […]

Kerron lyhyesti miksi olen a. ollut hiljaa b. urheillut 16h viikossa c. juossut päivittäin d. elänyt maitorahkalla ja ananaksella e. ollut välittämättä sotkuisesta kodista f. katsonut itseäni peilistä ja todennut että olen paras. Lähes viiden yhteisen vuoden jälkeen heräsin todellisuuteen etten voi elää ihmisen kanssa jolle minä en voi antaa mitä hän haluaa ja joka […]

EDIT. Hei Alisa W. uusi blogiystäväni! Kiitos sinulle <3     Lähdin innolla mukaan Phocahispidan Ystävänpäivän blogitempaukseen , sillä idea tuntui todella hauskalta! Oma pakettikorttini kolahti postiluukusta eilen ja säntäsinkin sitä kiireen vilkkaa noutamaan postista. Ja mitä paketista paljastuikaan Ja voinpa todeta, ettei parempaan saumaan tämä hemmottelupaketti olisikaan voinut osua! Sääret ovat niiin kipeinä juoksun aloittamisesta, […]

Vatsa on ollut mulle ongelma niin kauan kuin muistan. Syy kaikkeen onneksi löytyi vihdoin ja vähitellen alan tuntemaan oloni noh normaaliksi? Enää ei tarvitse tunneittain miettiä vatsaani, sen aiheuttamaa kipua tai _niitämistänaiseteipuhu_. Suoliston ollessa romuna, kirjaimellisesti tulee kaikki sitä ja sen toimintaa tukevat asiat ovat äärimmäisen tervetulleita elämääni. Yksi näistä on Boris, josta ihana ja […]

Sitä mukaan kun loskan alta paljastuu mustaa asfalttia, alkaa taas fiilis keväästä häämöttää. Joka keväinen halu päästä juoksemaan. Juoksuaika. Haluaisin vetää tossut jalkaan ja viilettää  pitkin merenrantaa kepeästi juosten. Valitettavasti ajatus juoksemisesta on vain unelmointia, sillä en todellakaan osaa juosta.  Nyt huhuilenkin teitä, ihanat juoksevat lukijani! Tarvitsen apua. Haluan oppia juoksemaan. En ymmärrä mitä teen […]