Jatketaan tarinointia meidän parin viikon takaisesta roadtripistä Norjan osalta – matkasimme siis ennen Norjan Lofooteille saapumista Suomen halki Turusta Kilpisjärvelle ja kotiinpaluu taittui Ruotsin Lapin kautta. Kertoilen näistä myöhemmin, mutta nyt on vuorossa upea Skibotn ja kaikista pohjoisin vierailemani kaupunki, Tromssa.

Maisemat muuttuivat heti kolmen valtakunnan rajan ohitettuamme Kilpisjärveltä lähtiessä. Taakse jäi tasainen kitukasvuisten kasvien erämaa ja edessä siinsi Norjan jylhät lumihuippuiset vuoret. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme Norjan puolella oli Skibotn. Se saattoi jäädä niin elävänä mieleen ehkä juuri siksi, että se oli ensimmäinen kosketus siihen, mitä olisi vielä koko loman aikana luvassa. Jos emme olisi juuri yöpyneet hotellissa Kilpisjärvellä, olisimme leiriytyneet Skibotniin jäämeren rannalle.

SkibotnJuoksujalkaa ihastelemaan  jylhän arktisia maisemia ja kirkasta vettä. Samille tosin tuttuja maisemia.Skibotnissa ja koko reissulla muutenkin olisi ollut ihanaa patikoida hieman, mutta lapsen kanssa matkustaessa tyydyttiin pienempiin kävelylenkkeihin ja extremehaikkaus sai jäädä odottelemaan seuraavaan kertaan (jonka toivon tulevan joskus!). Siltikin tuli käveltyä paljon autossa istumisen vastapainoksi.

Skibotnista matka jatkui pohjoiseen kohti Tromssaa. Matkan varrella pysähdyttiin mielenkiintoisen näköisissä paikoissa ja syötiin retkikeittimellä tehtyjä eväitä luonnon helmassa aivan luonnonlapsi -moodissa.Matkan varrella näkyi vaihtelun vuoksi myös hirviä porojen sijaan. Reissuonnellisuus.

Ajeltiin niin kauan kun autossa istuminen tuntui hyvältä eikä meillä ollut varsinaista aikataulua. Oli kuitenkin sen verran pakottava tarve nähdä enemmän ja enemmän, ettei viivytty yhdessä paikassa yhtä yötä pidempään. Saavuttiin leirintäalueelle yleensä illan suussa, jolloin meillä oli aikaa asettua ja tutkia ympäristöä ja leirintäalueen tarjoamia mahdollisuuksia. Evenes Camping oli kiva leirintäpaikka, jossa saatiin rauhassa paistella makkaraa ja syödä eväitä kodassa. Vieressä oli upea ranta, jonka kuuden tunnin välein liikehtivää vuorovettä oli hauska seurata. 

Sitten saavuttiin Tromssaan.

Kilpisjärven loputtomalta vaikuttavan erämaan jälkeen tuntui oudolta, että vielä paljon pohjoisempana tulee vastaan isoja kaupunkeja. Tromssassa shoppailtiin vähän ostoskeskuksessa, käytiin Burger Kingissä ja kierreltiin kaupunkia jalan. Tromssassa olisi ollut kondolihissi näköalojen katseluun, mutta sumuinen keli ja lyhyen ajelun suolainen hinta muutti meidän suunnitelmat sen suhteen. Neljän minuutin mittaisesta kondolimatkasta vuoren huipulle olisi saanut pulittaa 25 euroa per henkilö, joten päätettiin säästää ne rahat johonkin muuhun. Tromssan Jäämerenkatedraali on modernia arkkitehtuuria 60-luvulta.Tromssa oli viihtyisä kaupunki, jossa olisi varmasti viihtynyt pidempäänkin kuin sen muutaman tunnin. Tromssa ei alunperin kuulunut meidän reittisuunnitelmaan, mutta ajateltiin, että olisi kivaa vaihtelua käydä välillä kaupungissa sivistyksen parissa. Oli rentoa istuskella vaihteeksi kahvilassa cappuccinon äärellä ja katsella ohikulkevia ihmisiä.

Kuten kuvien vaatetuksestakin voi päätellä, oli keli aika viileä ottaen huomioon, että oli heinäkuu. Paikalliset kuitenkin istuivat sitkeästi teraseilla ja jäätelökioskien edessä, vaikka sää muistutti enemmän lokakuuta. ”Kummallisia nämä Norjalaiset”Ja matka jatkui kohti Lofootteja

Kirjoitin Lofooteista jo oman postauksensa, joka löytyy tästä.

Lofootit oli kieltämättä tämän reissun kohokohta, mutta ei välietapit Skibotn, Tromssa ja kaikki siltä väliltäkään kylmäksi jättäneet (vaikka välillä vähän kylmäkin oli :D) Tämä autoreissu oli menestys ja toiveissa siintää vastaavanlainen roadtrip ensi kesänä, joskin sitten vähän eteläisemmillä leveysasteilla.

P.s. Puhelin on taas täynnä kuvia Samista ja Vivianista, täytyy jatkossa patistaa Samia enemmän ottamaan kuvia, joissa näkyisin minäkin 😀

Ensi viikolla suuntaan kohti Englantia, joten siitäkin varmasti tulee juttua tänne blogiin. Mulla on vielä rästissä postaus Saariston Rengastiestä ja Seilin saarestakin, jossa kierreltiin tällä viikolla. Sellaisia juttuja luvassa siis, stay tuned 🙂

P.S. Oletko jo ottanut seurantaan @citylightssunsetsjenna -instatilin?

Voihan Lofootit. 

Sanotaan nyt vaikka näin, että kannatti ajella 1845km määränpäähän. Sitten ajettiin tietysti myös takaisin, eli kilometrejä kertyi noin 3300, kun niitä yritettiin laskeskella. Todellisuudessa suhailtiin Lofooteilla edestakaisin ja muutenkin kierreltiin vähän mutkien kautta kivoissa paikoissa pysähdellen.

Lähdettiin siis kotoa Turusta ja ajeltiin monen pysähdyksen kautta Kilpisjärvelle, josta matka jatkui Tromssaan ja sielä lopulta Lofooteille. Sitten Lofooteilta ajettiin suoraa tietä Ruotsin Lapin kautta Haaparantaan ja sieltä kotiin päin.Yövyttiin matkan aikana teltassa ja hotellissa. Reissu kokonaisuudessaan oli upea kokemus, mutta Lofootit oli kyllä vielä piste iin päälle.

Noin pitkä automatka 3-vuotias kyydissä ja teltta takakontissa – uhka vai mahdollisuus?Löydettiin upea ranta ja päätettiin pistää teltta pystyyn. Hinta: 0€!

Telttapaikka leirintäalueilla Norjassa ja Lofooteilla ovat 20-25 euron luokkaa kahdelta henkilöltä. Lofooteilla telttoja oli luonnossa siellä sun täällä ja mekin päädyttiin nukkumaan yksi yö upean hiekkarannan äärellä. Yksi yö ja aamu pärjättiin ilman leirintäalueen mukavuuksia, kuten suihkua ja vessaa. Vivianilla oli tietenkin potta matkassa. Jos oltaisiin oltu Samin kanssa kahdestaan, oltaisiin luultavasti yövytty enemmän teltassa ja luonnonhelmassa. Uhkakuvatkin olisi olleet mahdollisia lähtiessä tällaiselle reissulle pienen lapsen kanssa, mutta mitä vielä. V oli ihan super reipas, eikä valittanut autossa istumista kertaakaan. Yhtenä päivänä ajettiin todella paljon, kun posotettiin paluumatkalla melkein yhtä soittoa Ruotsin Lapin läpi aina Kemiin asti. Toki pysähdyttiin välissä syömässä, vessassa ja leikkipuistossa purkamassa energiaa.

Teltassa yöpyminenkin oli ekana yönä jännää, mutta yhden hotelliyön jälkeen V oli sitä mieltä, että telttailu alkaa riittää. Oltiin juuri lähdetty hotellilta jatkamaan matkaa aikomuksena nukkua pari seuraavaa yötä teltassa.

V: ”Mennäänkö me kohta takasin sinne hotelliin?”

Minä: ”Me nukutaan kuule seuraavat kaks yötä teltassa, eiks oo hauskaa?”

V: ”Öö, ai te kaks?”

Voi sitä iloa ja onnea, kun kirjauduttiin seuraavan kerran hotelliin ja V pääsi pomppimaan pehmoisissa hotellilakanoissa. Vaikka oli se telttailukin sitten loppupeleissä ihan kivaa. 😀

Tuuletukset määränpäässä ihanassa Svolværin kylässä.

Ensimmäinen yö teltassa meni vähän stressaten siitä, että eihän V varmasti palele. Makuupussin sisällä oli kuitenkin lämmin ja stressaaminen oli turhaa. Yhtenä yönä satoi vettä ihan kunnolla, mutta onneksi oli hyvä teltta, niin pysyttiin kuivina. Tietty ulkona käydessä sai olla tarkkana, ettei tuo mukanaan kosteutta sisään. Onhan se telttailu kuivalla kelillä aina kivempaa ja helpompaa, mutta kelille nyt ei voi mitään. Onneksi sade oli lakannut aamulla ja saatiin nauttia hyvästä +10 asteen säästä. 😀

Lämpötilat oli parhaillaan +16 astetta Norjan puolella, välillä auringon paistaessa pystyi olla t-paidallakin. Tuuli ei ollut niin kova, kuin olin alunperin kuvitellut  ja päivisin ei onneksi satanut vettä kertaakaan. V kahlaili vyötäröään myöten jäämeressä heti kun aurinko vähän pilkahti ja kyllä siellä muutkin turistit oli rannalla bikinit päällä pilviselläkin säällä. Veikkaan, että suurena motivaattorina heillä toimi Instagram kuvailun määrästä päätellen. Meistä ei Samin kanssa kyllä paljoa ollut uimakaveriksi,vesi oli hyytävää.Lofooteilla riitti nähtävää ihan vaan kierrellessä ja katsellessa. Jos ei oltaisi yövytty hotelleissa, olisi reissu mennyt ihan budjettimatkasta. Dieseliin meni Samin laskelmien mukaan koko reissulla 240€, kun ajomatka oli sen about 3300km. Hotellit maksoi keskimäärin 100 euroa yöltä ja leirintäalueiden telttapaikat 20 euroa. Muuten rahaa kului oikeastaan vain ruokaan ja eväisiin, joita päädyttiin ostelemaan myös Norjan kalleilla hinnoilla huoltoasemilta. Pientä ennakointia ja itsekuria, niin olisi säästetty niissäkin.

Ravintolassa käytiin vain kolme kertaa koko reissun aikana; Lofooteilla, Tromssassa ja Kiirunassa paluumatkalla. Muuten tehtiin ruokia retkikeittimellä ja syötiin omia eväitä. Hotelliyöpymisiin kuului toki aamiainen. Pysähdyttiin myös Raahessa ja Muoniossa sukulaisten luona, jotka tarjosivat ihanat tarjoilut, joista matkalaiset saivat mahat täyteen. Kiitos vielä teille Raaheen ja Muonioon, jos tätä päädytte lukemaan! 🙂Upean luonnon lisäksi Lofooteilla ja meren äärellä muutenkin oli parasta se, ettei ollut ötököitä! Telttailu Lofooteilla oli sen vuoksi paljon mukavampaa, kuin Suomen Lapissa.

Aion kertoa vielä toisessa postauksessa matkasta Suomen halki Turusta Kilpisjärvelle, koska sillekin matkalle mahtui nähtävää ja kerrottavaa. Tromssasta ajattelin myös tehdä oman postauksensa. Suomen Lapista kerätyt hyttyset auton keulaa koristamassa.Oi kesäfiilis.

Kuten kuvista huomaa, välillä oli ihan tuulipukukeli ja välillä tuntui jopa vähän kesältä.Tässäpä vähän meidän reilu viikon takaisen reissun tunnelmia Lofooteilta. Kuvia kertyi järkyttävä määrä pelkästään tuolta kyseiseltä saariryhmältä, joten saatan kertoilla Lofooteista vielä lisääkin. Olisko jotain, mitä haluaisitte kuulla, vinkkejä johonkin tiettyyn asiaan liittyen tai olisko ylipäätään toiveita postauksen suhteen? 🙂

Ja hei, käyppäs myös laittamassa seurantaan @citylightssunsetsjenna -tili instassa! 🙂

Kohta mennäänkin taas, seuraavalla kertaa onkin vuorossa luontoloman vastapainoksi kunnon city getaway – It’s London baby!