Myönnän, mun on aika helppo ihastua päätä pahkaa matkakohteisiin. Toisaalta yhtä helposti käy niinkin, että joku paikka ei vaan kolahda tai odotukset ja kokemukset ei kohtaa yhtään. Silloin mun on vaikea peittää sitä fiilistä ja oon noissa tilanteissa aika raskasta reissuseuraa (mun mies voisi varmaan kertoa aiheesta lisää).

Luganossa olin kuitenkin matkaseurana parhaimmillani. Superlatiivit ja ylisanat lenteli mun näppäimistöltä jo aiemmassa Sveitsi-postauksessa, jonka voit lukea täältä. Samalla reissulla ajeltiin myös Italiassa ja oltiin häävieraina Varennassa, siihen postaukseen pääsee tästä.

Mutta nyt funikulaariajelulle Monte Bré -vuorelle! Funikulaariasemia oli kaksi. Vuoren juurella ensimmäisellä funikulaariasemalla ei ollut työntekijöitä, vain kaksi automaattista funikulaaria kulkemassa molempiin suuntiin – tosin tämä selvisi vasta jälkeenpäin.

Oli aika hämmentävää odotella asemalla portin takana, kun ei näkynyt henkilökuntaa eikä opasteita. Lippuluukkukin oli, mutta se oli tyhjä. Funikulaari nökötti ihan nenän edessä, mutta se oli massiivisen rautaportin toisella puolella. Hetken siinä ihmeteltyämme päätin sitten kokeilla porttia ja se olikin auki. Sitten vaan puikahdettiin sisään ja kiivettiin vaunuun muiden turistien katsoessa portin toisella puolella vähän epäluuloisen näköisenä. Hetken kuluttua vaunuun päästyämme ovet sulkeutui ja funikulaari nytkähti liikkeelle. Oltiin varauduttu jo sakkoihin pummilla matkustamisesta, mutta etappi osoittautuikin loppujen lopuksi ilmaiseksi. Uskalsivat ne muutkin turistit tulla perässä sen jälkeen.

Summa summarum: opasteet olisi siis voineet olla selkeämpiä.V sai paluumatkalla funikulaariystävän <3 Alas päin mennessä oltiin viisaampia ja valittiin vaunu, josta näkee parhaiten raiteille. 

Funikulaarikyyti vuoren huipulle maksoi noin 15€/hlö, V 3-vuotiaana pääsi ilmaiseksi. Yllätykseksemme huipulla oli halvempaa kahvitella ja juoda lasillien proseccoa kuin kaupungin terasseilla.

Kierreltiin vähän ympäriinsä, kunnes yhtäkkiä meidän viereen kipusi pitkin vuoren rinteitä lehmiä. V ei ole nähnyt lehmiä lähietäisyydeltä ennen tuota päivää, mikä on sinänsä huvittavaa, kun itse olin tuohon ikään mennessä jo tyyliin ehtinyt ratsastaa lehmällä. Täytyi sitten matkustaa funikulaarilla Monte Bré -vuorelle, jotta V pääsi näkemään lehmän.Kaiken kaikkiaan kiva lopetus turistipäivälle Sveitsin Luganossa! Tämän jälkeen jatkettiin autolla Italiaan – vielä riittäisikin kerrottavaa meidän roadtripistä vuoristoteillä Luganon ja Varennan välillä. Tänään Samilla alkoi kesäloma ja valmistaudutaan jo seuraavaan reissuun – ylihuomenna suunnataan auton nokka vuorostaan kohti pohjoista, määränpäänä Norjan Lofootit.

Laita seurantaan @citylightssunsetsjenna -tili Instagramissa, jos kiinnostaa seurata reissuja reaaliajassa! 🙂

Meidän muutaman viikon takaisen Italian ja Sveitsin reissun kohokohta oli ehdottomasti Samin siskon eli Vivianin kummitädin ja hänen miehensä häät Varennassa. Rakkautta ilmassa henkeäsalpaavan upeissa maisemissa ja puitteissa, oli kyllä ihan unelmien hääjuhlat!

Oltiin tätä ennen vietetty kaksi yötä Luganossa ja siitä ajeltiin vuoristo- ja järvenrantareittejä pitkin Italian puolelle Varennaan. Kun saavuttiin hääpaikkaan ja seuraavaan majapaikkaamme hotelli Villa Cipressiin, oli leuka pudota lattiaan meidän huoneen ranskalaisen parvekkeen näköalasta. Oltiin juuri lähdetty upeista maisemista Luganojärven rannalta, joten sen pistäminen parammaksi vaati paljon. Koko reissu oli kyllä yhtä maisematykitystä muutenkin.

Kaikille häävieraille oli varattu kahden yön majoitus hotellille, jossa myös häät vietettiin. Hotelli itsessään oli upea, puhumattakaan sen sijainnista Varennassa Comojärven rannalla. Saavuttiin iltapäivällä hyvissä ajoin Varennaan, joten meillä oli hyvin aikaa kierrellä ympäriinsä ja tutustua kaupunkiin, tai kylään paremminkin. Sveitsin jälkeen ravintola- ja kahvilakäynnit tuntui luksukselta, kun hinnat laski yli puolella. Luganossa totuin 13 euron proseccoon, kun täällä lasillisen sai 4-6 eurolla.

Ensimmäisenä päivänä oli pilvistä ja sadettakin tihkutti. Oltiin vähän huolissaan seuraavan päivän säästä, vihkiminen kun oli suunniteltu ulos järven rannalle. Onneksi hääpäivä kuitenkin valkeni aurinkoisena ja hääseremonia pidettiin suunnitelmien mukaan. Tummat pilvet oli enää muisto vain.

Mun jännitys tuona aamuna oli varmaan samoissa sfääreissä hääparin jännityksen kanssa, koska mulla oli edessä laulaminen hääseremoniassa. Onneksi jännitys laukesi ennen esitystä, niin se ei vaikuttanut ainakaan liikaa suoritukseen ja sanatkin muistin. Huh, sen jälkeen pystyin itsekin rentoutua ja nauttia juhlasta. Vivianilla oli tärkeä rooli, sillä hän sai kunnian olla morsiusneito ♥ Niin reippaasti hän hoiti hommansa, vaikka lopulta meni motivaatio kuvattavana olemiseen 😀 Vivian alkaa olla jo konkari näissä hommissa, viime kesänä hän oli kukkaistyttönä Samin veljen häissä. Kyllä äiti ja isi sai olla ylpeitä, niin hienosti V jaksoi koko juhlat ja pitkän illallisen istua aikuisten ympäröimänä.

Vihkiminen oli kaunis. Sen jälkeen hääpari vetäytyi kuvauksiinsa ja vieraat siirtyivät nauttimaan kuohuvaa ja alkupaloja – jotka oli hyviä ja joita oli paljon. Ei tuntunut yhtään odottelulta, vaan nautittiin kyllä joka hetkestä. Paikalla oli myös livemusiikkia, saksofonin soittaja harpun soittajan lisäksi.

Olisin tullut täyteen jo alkupaloista, mutta siitä siirryttiin sisätiloihin hääruokien äärelle. En edes muista montako ruokalajia tuo illallinen sisälsi, ainakin viisi kertaa nenän eteen kiikutettiin uusi annos ja lopuksi tietenkin vielä hääkakkupala. Olisi pitänyt napata kuva häämenusta, joka oli italiaksi. Tuleva annos oli siis aina pieni yllätys. Vivianilla oli omat ruuat, jotka maistui hyvin, mutta ensimmäisen kahden annoksen jälkeen taisi vähän ihmetyttää, kun aina vaan tuotiin uutta annosta, että ”öö äiti minähän söin jo?”

Viinilasi täytettiin heti kun se oli puolillaan ja oli mistä valita.  Loppuillan oli piikki auki baaritiskille. Tarjolla oli myös kaikenlaisia jälkkäriannoksia, leivoksia,  suomalaista suklaata ja karkkia jne. Vivian meni yöksi mummun ja papan sviittiin, niin saatiin Samin kanssa ottaa loppuilta rennosti. Sami maisteli viskejä ja tietenkin suomalaiset yritti salaa olla toinen silmä kiinni puhelimessa, koska jääkiekon MM-finaalipeli.

Suomikin voitti siinä kaiken keskellä. Lähdettiin vielä porukalla jatkoille lähellä olevaan baariin. Taisi sulhasen puolen vieraat olla hiukan ihmeissään suomalaisten lätkäöyhötyksestä, mutta onneksi he ei kuitenkaan joutuneet todistamaan torijuhlintaa. Coctail-tilaisuuden alkupaloja ja kuohuvaa ennen siirtymistä juhlasaliin katetulle illalliselle.Yhtenä alkupalana kalaa ja katkarapuja.Kiitos tuhannesti Heidi ja Simon näistä upeista juhlista ja tästä koko kokemuksesta kauniissa Varennassa! ♥

Tuolta meidän matka jatkui vielä yhdeksi yöksi Leccoon. Sitten olikin aika herätä unesta ja palata kotiin ja arkeen – hääpari taas jatkoi vielä häämatkalle Etelä-Italiaan. Mutta eipä tässä arjessa kyllä mitään valittamista ole, itse oon nimittäin koko kesän ”opiskelulomalla”eli teen gradun loppuun ja muutaman kurssin kesäopintoina.

Ollaan vietetty V:n kanssa viime viikko Pohjanmaalla mun porukoilla nauttien täysillä Suomen kesästä. Nyt ollaan vasta viikko oltu kotona, mutta lähdetään huomenna taas junalla Pohjanmaalle. Samille tuli (vaihteeksi)  tieto extempore työmatkasta Saksaan koko ensi viikoksi, enkä jaksa jäädä V:n kanssa kahdestaan Turkuun viikoksi. Niinpä mennään mummulaan, jossa on paljon seuraa ja monenlaista tekemistä, paljon ulkona olemista 🙂

Laita seurantaan @citylightssunsetsjenna -tili instassa, jos haluat pysyä mukana meidän kesäfiilistelyssä 🙂 Seuraava ulkomaanreissukin häämöttää jo kahden viikon päästä, nimittäin roadtrip Lapissa ja Pohjois-Norjassa! Siitä tulee varmasti paljon matskua reaaliajassa instagramin puolelle.