Kuvat esillä

Tiedättekö tunteen? Jostain kuvasta ei pääse yli eikä ympäri. Kuva jää mieleen ja siihen palaa aina uudelleen ja uudelleen. Yleensä sellaiset kuvat tallentaa kaikenlaisiin sähköisiin kansioihin, mutta minä halusin jotain konkreettisempaa.

Teippasin inspiroivimmat kuvat esille Suvista ja Decade Diary -blogista inspiroituneena. Nyt katselen lempikuviani ihan oikeasti, paperilta livenä. Olen ehkä löytänyt oikeiden (siis paperisten) kuvien huuman jälleen… kaikkeen virtuaaliseen turtuu, nyt kaipaan jotain olemassa olevaa. 

P1016015.JPG

P1016096.JPG

P1016123.JPG

P1016097.JPG

Harmittaa, että on jo sunnuntai. Olen puuhaillut ulkona niin paljon, etten ole ehtinyt levätä ollenkaan. Sain eilen aamulla huikean idean leikata sireenit (syreenit?) matalaksi. Minä pienenä tyttönä heiluin yksin minimaalisen käsisahan kanssa ja vedin villiintyneet liki kolmen metrin korkuiset sireenit (10 kpl) ihan itse alas. Olen vähän sellainen pieni ja pippurinen, enkä halua jättää mitään kesken jos töihin ryhdyn. Eli sahasin puita vielä illallakin. Huh huh, heh heh, on tää kans, mutta kivaa vaan. Kevät on tullut!

/my inspiration board

Kommentit (17)
  1. Kiitos kauniista blogistasi. Syreeneistä ajattelin kuitenkin muistuttaa (lähinnä jos nyt joku blogin lukija päättää tehdä saman) että niitä ei suositella leikattavan alas asti. Mieluummin kannattaa karsia muutama vanha oksa muutaman vuoden välein, ei liikaa kerralla, sillä syreeni innostuu kasvattamaan liikaa leikattuna kapeita ja heikkoja suoria piiskataimia, joista ei tule kaunista pensasta (kovin pian ainakaan). Vanhana oksat alkavat kiertyä kauniisti. Kukinta alkaa yleensä vasta useamman vuoden kuluttua ja on uusissa oksissa monen vuoden ajan heikompaa.
    Jos teillä on vanhoja omenapuita niin vähän sama homma niidenkin kanssa, eli kannattaa leikata vain muutama (isokin) oksa kerralla, ei liikaa jottei puu ala kasvattaa satoja piiskataimia, kuten isälläni joka on myös hyvin innokas leikkelijä 🙂

    Anna

    1. Oh shit, enhän mä äkkipikaisena ajatellut/ottanut selvää ollenkaan. Täytyy siis leikellä niitä piiskataimia sitten… Mitenköhän nyt itse puu käy? Tuleeko siitä vielä joskus tuuhea ja kukkiva?

      1. Kyllä ne varmasti vielä siitä kasvaa, mutta siinä voi kyllä kulua aika monta vuotta, ennen kuin näyttävät erityisen kivoilta, sellaisilta syreenipensasmaisilta. Mutta kyllä se vielä koittaa (tosin sun pitää ehkä kasvattaa sillä aikaa sitä kärsivällisyyttä ;))
        Mä en tiedä miten niitä kannattaisi alasleikkauksen jälkeen hoitaa, mutta olettaisin että antaa kasvaa aika rauhassa ja odotella. Mutta jos ne piiskataimet oikein villiintyy kasvattamaan tyylin satojatuhansia ohuita piiskoja, niin ehkä sitä voisi koittaa hillitä jollain tavoin? Mun isä siis leikkasi vanhat omenapuut yhtenä keväänä pitkän leikkaamattoman kauden jälkeen tosi reippaalla kädellä, ja ne teki seuraavana kesänä miljoonia ohuita piiskoja suoraan ylöspäin. Silloin me saatiin ohjeet, että niitä piiskoja voisi kevyesti leikata ja harventaa (ei taaskaan liikaa vaikka mieli tekisi! koska sillon se tekee vaan lisää) niin että se puun muoto sitten ajan kanssa alkaa taas muuttua kauniimmaksi. En vaan sorry tiedä toimiikohan sama syreeneille? Usein etenkin noiden vanhojen pensaiden ja puiden leikkauksessa kannattaa malttaa mielensä ja leikata yhtenä vuotena vain pieni osa siitä mitä mieli tekisi, ja jatkaa sitten seuraavana vuonna, niin lopputulos on parempi ja se vanha pensas/puu ei säikähdä liikaa.

        Ensi kerralla kun näet jossain taimitarhalla tms asiantuntevan oloisen puutarhurin niin kysäise vinkkejä – mä olen vaan tällainen tee-se-itse-puutarhuri 🙂

  2. Ooh, sopiikos udella mistä mahtaa olla noin mahtava sisustustyyny (tuo valkomusta) kotoisin?
    Kiitos ihanasta, kauniista blogistasi – inspiroivaa luettavaa aina vaan!

    1. Kiitos itsellesi kun vierailet täällä! <3 tyyny on Tukholmasta, Asplund -kaupasta. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *