Lämmin kevät on kyllä lempivuodenaikani, kaikkea ihanaa edessä ja kaikesta talven tuomasta kylmästä sekä pimeästä on selvitty. Tähän aikaan vuodesta ei tee enää edes mieli mihinkään matkalle, sillä lämmittää se aurinko täälläkin.

Olen asettanut itselleni tavoitteen aikaistaa aamujani. Olen sellainen aamutorkku, ettei siinä ole mitään järkeä näin kevään ja varsinkin kesän edetessä. Haluan olla aamuihminen, joka herää kello 6, juo kahvia ja lukee lehteä kaikessa rauhassa.

Tämä oli yksi syy minkä takia halusin oven makuuhuoneeni yhteyteen, kun suunnittelin taloani. Aamuaurinko paistaa pitkään makuuhuoneen ovelle  ja tällä pienellä patiolla olen ajatellut juoda aamukahvini kesäisin. Suuret tummanharmaat (sateella mustat) laatat tulevat olemaan pationi pohja, näitä laattoja tulen hankkimaan vielä paljon lisää, nyt kun niitä taas saa. Olen ajatellut tuoda tähän melko karuun ilmeeseen vähän pehmeyttä ja saumata laatat jollain kauniilla maanpeittokasvilla taikka sammaleella. Myös tyylikäs ulkokalustesarja on mietinnässä. Hay:n Palissade saattaisi sopia tähän erinomaisesti, tummanvihreässä sävyssä.

Minulla on ollut paljon tuuria, sillä tontti on älyttömän kaunis ja kaiken kruunaa täydellisesti asettuva aurinko päivän eri aikoina, olen maininnut tästä liiankin useaan otteeseen, mutta hämmästelen sekä ihastelen tätä seikkaa vieläkin ihan päivittäin.

Viikonloppuna majailin kotona ja tein pihahommia aamusta iltaan. Seuraavana aamuna kuvasin pientä tulevaa; vielä vähän keskeneräistä patiota, josta  tullaan ihan varmasti vielä kuulemaan lisää. Viikonloppuna voisinkin suunnata taas pihalaattakaupoille.

Kellon ollessa seitsemän tai varmasti jo aika paljon sen ylikin nappasin muutaman kuvan juuri ennen kuin aurinko laski takana siintävän kumpareen taakse. Päivä lasten kanssa on ollut melko toiminnan täyteinen, sanoisin koko viikko. Kotikin on aina vähän mullin mallin lasten vietettyä täällä aikaa. Ovat tulleet minuun, jättävät vaatteita, lautasia, banaaninkuoria sinne tänne ja aina saa olla siivoamassa. Sellaista se on mutta niin kai se on enemmän tai vähemmän jokaisessa kodissa oletan.

Lainasin taas isäni levysoitinta, sillä en ole vieläkään tohtinut ostaa omaa. Se tuo mielestäni kotiin kuin kotiin sellaista kaunista ajattomuutta.

Välillä unohdan pysähtyä siihen, että vietän tässä talossa ensimmäistä kevättä. En tiedä vielä mitään miltä kukkivat omenapuut tulevat näyttämään tämän talon ikkunoista. Miten joskus viime vuoden syysmyrskyssä vähän sinne päin kylvämäni nurmikonsiemenet mahtavat kasvaa maasta. Miltä tuntuu juoda ensimmäiset aamukahvit makuuhuoneeni terassilla, tänään me syötiin tyttöni kanssa jo ekat jäätelöt aurinkotuoleissa.

Meillä on vielä paljon tutustuttavaa tämän talon kanssa ja aika paljon vielä pientä viimeisteltävää jos oikein tarkkaan katsoo. Minun vanhat silmäni ovat  onneksi jo tottuneet. 🙂