Pienen elämän alkutaipaleet

Palataanko ajassa taaksepäin aina sinne joulukuun 2020 loppuun. Jouluaatto oli mennyt rauhallisesti täällä minun kulmillani pienellä porukalla joulua viettäen. Olimme varanneet heti joulun jälkeen hotelliloman Tampereelta, onhan se matkan varrella mieheni kotipaikalle, jonne oli tarkoitus suunnata seuraavana päivänä.

Kirjauduimme hotelliin ja päätimme viettää rauhallisen illan huoneessa. Jääkaapissa oli kylmässä pullo kuohuvaa mutta sitä ennen halusin käydä keskustassa hakemassa vielä vähän naposteltavaa ja varmuudeksi yhden testin. Mielessäni oli mahdollisuus uudesta elämästä, vaikka merkit eivät vielä viitanneet siihen ja  päätös, että yrittäisimme pienokaista oli vielä tuore.

Kuljin yksin hämeentietä seikkaillen lähintä apteekkia etsien. Oli todella ankara talvimyrsky ja sormet olivat kylmyydestä kankeat, pitihän minun tapani mukaan tehdä monta asiaa samaan aikaan, kuten kävellä, katsoa karttaa, viestitellä ystävälleni Maille, että ”hei olen samassa kaupungissa kuin sinä ystäväni”. Apteekkia ei löytynyt mutta muistin sentään Stockmannin ja ostin sieltä asiaan kuuluvan testin ja vähän herkkuja illaksi. Haluan aina hoitaa jännittävät asiat heti pois alta, joten hotellille tultuani tein testin viipymättä. Kaksi vaaleanpunaista viivaa piirtyi heti näytölle ja kävelin testi kädessä mieheni luokse. Sitä siinä ihmeteltiin ja tuumattiin, että pitänee tehdä uusi testi, kun pääsemme takaisin Helsinkiin. Tiesin jo siinä vaiheessa, että uutta testiä ei tarvita, tilanne on selkeä. Toinen testi kuitenkin tehtiin muutamia päiviä myöhemmin ja tilanne oli edelleen selkeä: Gravid/Raskaana.

Tämä kaikki oli meille todella jännittävää aikaa, emmekä uskaltaneet kertoa alkuun asiasta kenellekään. Tilanne tuntui minullekin uudelta, sillä omat lapseni ovat jo 9- ja  13-vuotiaat. Esikoiseni kohdalla olin vasta 22-vuotias.

Varsinkin rakasta miestäni jännitti uusi tilanne ja onhan kaikki varmasti hyvin. Meneekö kaikki hyvin ja onko meille varmasti pikkuinen tulossa. Hän on pitänyt minusta aina todella hyvää huolta ja nyt meistä: minusta ja pienestä tulokkaasta.

Minulle tarjoutui tilaisuus päästä Turun Felicitas Mehiläisen varhaisultraan ja se oli selkeästi jännittävin ultra, jossa olen koskaan ollut tai siltä se sillä hetkellä vahvasti tuntui. Jännittävää siitä teki myös se, kun näin miten mieheni oli ihan uuden tilanteen äärellä. En ole aiemmin ollut näin varhaisessa ultrassa ja tieto siitä, että sisälläni oikeasti kasvaa pieni ihminen teki kaikesta todellisempaa. Varhaisultra kertoikin, että kohdussa liikkuu vilkkaasti rakenteiltaan normaali sikiö, jonka syke on nopea, kuten kuuluukin. Viikkoja oli tässä vaiheessa 10. Saimme muutamat kuvat mukaamme tuosta pienestä ihmisen alusta. Minua hoitanut lääkäri Anna-Kaisa Poranen oli minulle tuttu vuoden takaa, kun otin osaa Mehiläisen hedelmällisyysiltamaan – illasta pääset lukemaan tarkemmin tästä.

Minua kiehtoo suuresti tutkimukset ja voisin viettää useamman tunnin kuunnellen miten paljon asioita voi tutkia eri menetelmillä. Genetiikka nykyaikana on mielettömästi kehittynyt ja on huikeaa kuinka sikiön sukupuolenkin saa selville näin varhaisessa vaiheessa raskautta, sillä varhaisultran yhteydessä minulta otetiin verinäyte NIPT-testiä varten. Näyte lähetettiin Turusta aina Italiaan saakka, jossa analysoidaan sikiön soluvapaata DNA:ta, ja siitä tutkitaan kolme tavallisinta ja tärkeintä kromosomipoikkeavuutta: 21, 18 ja 13 trisomia. Tutkimuksessa selviää myös sukupuoli, mikäli sen haluaa tietää.

Me odotettiin jännittyneitä muutama viikko tuloksia ja lausunnon tulos oli normaali. Tulos soitettiin minulle puhelimitse ja sama tieto tuli näppärästi (Mehiläisen) OmaMehiläinen -sovellukseen puhelimessani. Samasta sovelluksesta näkee menneet ja tulevat käynnit, tulokset ja kertomukset, sekä hoitavan lääkärin nimen. Felicitas tekee myös 4D ultria Helsingissä Felicitaksen tiloissa mannerheimintiellä.

Nyt raskautta on kulunut jo viimeiseen kolmannekseen. Pienokainen potkii ja liikkuu mahassa vaikka kuinka. Kaikki on mennyt niin nopeasti ja mallikkaasti, paljon mielenrauhaa on tuonut myös alun käynnit yksityisellä klinikalla. On ollut myös suloista seurata tulevan isän kysymyksiä ja jännitystä hänen omasta ensimmäisestä lapsestaan ja kaikesta uudesta  – sanat eivät riitä kuvailemaan kuinka onnellisia me kaikki olemme.

Mikäli sinulla heräsi kysymyksiä NIPT-tutkimuksesta tai varhaisultrasta niin vastaan mielelläni, tai laitan kysymyksiä eteenpäin Felicitaksen asiantuntijoille.