Polttarimurinaa #3

En olisi ikinä uskonut, että tästä tulee trilogia. Ja pahoin pelkään, että neljäskin osa on tulossa; kohta on kasassa Poliisiopiston kaltainen huumoripläjäys, joka vain pahenee jatko-osa jatko-osalta. Blue Oyster ja sitä rataa.

Jos hyppäät vasta nyt kärryille, käy lukemassa saagan edelliset osat täältä ja täältä.

Milja, bestmanin tyttöystävä, jonka bestman oli nakittanut polttareita järjestämään, sai sitten itsestään lukuisien puhelinsoittojen, vähemmän lempeitten sähköpostien ja missattujen deadlinejen jälkeen itsestään sen verran aikaiseksi, että sai päätettyä niin ajan, paikan kuin aktiviteetinkin.

Luin miehille lähetettyä kutsua tietämättä, pitäisikö minun itkeä vai nauraa.

No niin! Vähän siihen tarvittiin aikaa ja vaivaa, mutta kyllä kannatti!

Markon polttarit järjestetään XX.XX.2015 paikassa Y, alkaen kello 15.00. Ohjelmassa on ensin minigolfia, jonka jälkeen kokoonnumme yhdessä grillaamaan. Vastaathan 13.3.2015 mennessä, pääsetkö paikalle. Ellemme kuule sinusta ko. päivään mennessä, oletamme että olet paikalla.

Hetkinen ja sisälukutaito. Pitää vastata 13.3. mennessä, mutta vastaamatta jättäminen tarkoittaa, että olet paikalla. Ei siis tarvitse vastata ollenkaan? Erittäin hyvin muotoiltu siellä takana.

Minigolf on tunnetusti jokaisen polttarisankarin ykköstoive aktiviteetiksi, jos oletetaan, että päivänsankari haluaa tehdä jotain, jota tekisi…ööö no vaikka todella tylsänä sunnuntaipäivänä, ellei ole muutakaan tekemistä.

Edelleen oletan, että juhlakalu toivoo olevansa kyseisenä päivänä jo noin seitsemän maissa illalla kotona, että ehtii vielä katsoa parit jaksot CSI:tä, pestä hampaat ja mennä ajoissa nukkumaan kultansa kainaloon.

Nyt on kuulkaas kehitteillä vuosisadan räiskyvimmät polttarit.

Samaa mieltä olivat muuten myös kutsuvieraat; lainaan vapaasti palautekommenteista, jotka sikisivät kutsun lähettämisestä seuraavan vuorokauden aikana.

”Onko tämä vitsi? En tiennyt, että teema on lastenjuhlat. Kai saadaan pillimehua ja karkkipussi päivän päätteeksi, vai onko tarkoitus ensin hämätä Markoa, ja aloittaa oikeat polttarit vasta ruokailun jälkeen vaikkapa (strippi)baarista?” 

”Tämä ei nyt mun mielestä oikein sovi polttareihin. Sulhanen kuolee tylsyyteen jo ekalla reiällä. No pun intended. Ilmeisestikään.”

”Eikö voitais mieluummin mennä vaikka paintballia pelaamaan, tehdä jotain mistä jää muistoksi muutakin kuin sulhaselle paha mieli?”

Miljan reaktio tähän oli tietysti

  1. Vastata vihaisesti, että jos kerran itse luulette tuntevanne Markon paremmin, niin järjestäkää itse
  2. Yrittää soittaa minulle (yhdeltätoista illalla, nukun eli en vastaa)
  3. Soittaa morsiamelle ja kertoa, että pojat aikovat viedä Markon huoriin
  4. Lähettää minulle sähköposti, jossa sanoo että sanoutuvat tällä sekunnilla irti koko polttareitten suunnittelusta.

    bachelor_party.jpg
    Kyllä on hämmästyttävän täyspäisen naisen löytänyt se Markon veli.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Au au au au au

Onneksi pyöreitä ei juhlita kuin kerran vuosikymmenessä. Ihan mieletön juhlapäivä takana, vieläkin vähän puhalluttaa.

Synttärijuhlapäivä alkoi valokuvaussessiolla, teemana burleski. Matkustin naisporukassa studiolle, jossa meidät toivotti tervetulleeksi kaksi todella symppistä miestä; toinen oli visagisti/hiusstylisti ja toinen valokuvaaja. Visagistilla ei ollut kiire, ja kolmisen tuntia myöhemmin peilikuvasta tuijotti takaisin niin kaunis nainen, että ihan sydäntä kivisti (tai sitten sain lievän sydänkohtauksen – sekään ei tässä iässä liene mahdotonta).

Valokuvaaja oli sillä välin rakentanut lavasteet, ja pukeutumisen jälkeen sain poseerata sydämeni kyllyydestä.

Olo oli kuin filmitähdellä.

Illalla sitten kotiin, Ykkösmies oli järjestänyt bileet ja värvännyt esteettisen silmän omaavia kavereitani mukaan koristelemaan lokaation asianmukaisesti. Kun saavuin ovelle, DJ pisti soimaan onnittelulaulun, ja koko poppoo saatteli minut sisälle yhteislaulun säestämänä.

Yleensä, kun kutsun porukoita juhlimaan, mainitsen aina, etten tarvitse lahjoja. Tästä eteenpäin en mainitse, heh. Sain ihan mielettömästi kaikkea ihanaa (oikeasta) shampanjasta parfyymiin, (tietysti) juomaa ja älyttömän huolella mietityn lahjakorin, joka sisälsi hemmottelua niin keholle kuin vatsallekin.

Siinä vaiheessa kun lahjaksi saamani Jägermeister-pullo oli jäähtynyt pakkasessa napsukuntoon ja snapsilasirivistö ilmestyi tarjottimelle, tajusin että seuraavana päivänä saattaa vähän päätä kivistää.

Muuten bileet seurasivat synttäribileitten vakiokaavaa (ainakin, mikäli kyseessä on kahdeksantoistavuotissynttärit); yksi juhlijoista napsuili liikaa ja päätti mennä pihalle haukkaamaan happea. Ykkösmies talutti kyseisen naisen nukkumasta pihalta meidän vierashuoneeseen ja pisti ämpärin unikaveriksi. Sille tuli käyttöä.

Toinen vieraista lähti pikkutunneilla kävelemään kotiin (kieltäytyi taksista, koska pelkäsi että oksu) ja palasi noin vartin päästä takaisin itkua tuhertaen. Ei muistanut enää, missä koti sijaitsi. Ykkösmies otti koirat mukaan ja talutti samalla vieraankin kotiinsa.

Naapurin vähemmän hetero poika päätti ilahduttaa juhlakalua strippausnäytöksellä. Vanhempansa tulivat väliin, kun bokserit olivat lentää jalasta. Harmin paikka.

Juhlakalu itse kaatui naama edellä suorin vartaloin koomaan aamukuudelta sunnuntaiaamuna – onneksi osui sänkyynsä. Puoliltapäivin herätessä tyynyssä oli naaman kuva, päässä hakkasivat pajavasarat ja Netflix sekä pizza olivat päivän avainteemoja.

Vielä tänä aamunakin piti pysähtyä vähän puhaltelelmaan aamutoimien välissä.

Ei ole kuulkaas helppoa täyttää neljäkymmentä. 

40.jpg

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe