Another disclaimer:  Postaus perustuu stereotypioihin ja omakohtaisiin kokemuksiin, ja on kirjoitettu kieli poskessa. Kirjoittaja ei ota vastuuta mahdollisista herneistä nenissä. 😉

Minä en pidä naisista. Tai sanotaanko laimeammin: preferoin miehiä. Kollegoina, kavereina, satunnaisina kertakäyttöisinä jutustelututtuina. En jotenkin osaa olla naisten kanssa. En edes osaa kikattaa enkä tykkää cocktaileista. En osaa kuunnella, olla empaattinen. En jaksa analysoida toisten murheita enkä etsiä piilomerkityksiä kommunikaatiosta vastakkaisen sukupuolen kanssa. En liikutu vauvoista, kissanpennuista tai positiivisista Facebook-aforismeista. Minua ei kiinnosta sisustaminen, siivous eikä leipominen. En jaksa innostua muodista enkä meikeistä (seuraan kyllä satunnaisesti muotia ja meikkaan, mutta ei niistä tarvitse erikseen puolta iltaa keskustella; enhän keskustele siitäkään että nukun, syön ja hengitän). Enkä koskaan keksi mitään sanomista naisille.

Viime vuonna miespuoliset kollegat päättivät, että pidetäänpäs ‘poikien ilta’ pikkujoulujen kunniaksi. ‘Pojat’ menivät katsomaan jääkiekkoa, joivat paljon kaljaa ja ryömivät baarin kautta kotiin. Jutut olivat olleet vähintäänkin kaksi- mutta mieluummin jopa kolmimielisiä. Vatsalihakset olivat kuulemma tulleet kipeiksi nauramisesta. Päättivät ottaa mahdollisimman pian uusiksi.

Naispuolisten kollegojen (yrityksessämme yhteensä 5 naista minä mukaanlukien) vastaisku: joulukranssien tekoa. Kransseja väkertäessä ruodittiin katkeraan sävyyn sukupuolierottelevaisia ‘tyttöjen’ ja ‘poikien’ iltoja naamat norsunvitulla. Uusintakierroksesta ei toistaiseksi ole kuulunut. OIivat varmasti erittäin hilpeät kekkerit.

Minä olin väliinputoaja, sillä olisin halunnut jääkiekkoa katsomaan mutta koska haaruksissani ei roiku, en saanut kutsua. No kransseja olisin tietysti päässyt vääntämään jonnekin vetoiseen liiteriin, mutta ei rehellisesti sanottuna hirveästi kiinnostanut. Odotan innolla, mikä on seuraava ‘tyttöjen illan’ tempaus – savikuppien dreijausta vaiko peräti high tea? Uuuh, tämä jännitys kalvaa minua niin etten saa yöllä nukuttua.

Naisten polttarit: puetaan juhlakalu ‘hassuihin’ vaatteisiin. Käydään mani/pedissä, jossa lasi shampanjaa. Seuraavana ohjelmassa kymmenen tuntia kestävä superhauska treasure hunt, jonka aikana juodaan ehkä pari sidukkaa tai muuta vähäalkoholista drinksua. Koko ajan mennään minuuttiaikataululla kylmä söyrinki persiin ympärillä; aikataulu mättää, apua! Sitten siirrytään jalat rakoilla myymään kondomeja suukkoa vastaan ja kikatetaan joka kerta vartin verran kun joku ostaa. Lopuksi siirrytään karaokeen jotta juhlakalu tulisi varmasti nolattua, kuitenkin niin että ollaan viimeistään puoliltaöin kotona.

Miesten polttarit: perkeleesti viinaa, punaista lihaa ja strippari. Ehkä sitä ennen pikainen benjihyppy (wheee!) tai muutama tunti paintballia; pääpaino kuitenkin juomalla ja ruualla. Loppuilta lutviutuu itsekseen, sitä ei turhaan suunnitella etukäteen. Parhaista polttareista herätään eri kaupungista tai jopa eri maasta joskus seuraavan päivän iltapäivänä aikaisintaan.

Minulla on ilmeisesti peniskateus. Vituttaa etten voi kusta seisten. Muuten kuin suihkussa. 

***

Edit: Aaahhhaaahhh – anteeksi Toimitus, tämä oli puhdas sattuma 😀