Paras ”laihisruoka” ikinä!

Edelleen 10/10 –projektissa hyvin kiinni; kolmessa viikossa on lähtenyt neljä kiloa huolimatta erittäinkin pizza- ja hampurilaispainotteisesta (!!!) Fugen minilomasta.

Vedän omalla 5/2 –mallilla, joka minulle tarkoittaa sitä, että en syö leipää, pastaa, riisiä tai perunoita maanantaista perjantaihin ollenkaan; viikonloppuna sallin itselleni leipää molemmilla aamiaisilla (yleensä esipaistoversioita, nam nam), ja syön muutenkin ihan sitä, mitä huvittaa. Viime viikonloppuna kävin esimerkiksi lauantaina vetäisemässä neljän ruokalajin illallisen viineineen, ja sunnuntaina tilasin salami-herkkusienipizzan (jonka söin kokonaan, hups). 

Lounaaksi syön joko keittoa tai salaattia (lohella, makrillilla tai katkaravuilla), välipalaksi aamiaisen ja lounaan välillä puoli kourallista pähkinöitä, ja lounaan ja illallisen välillä yleensä banaanin.

Illallisen kanssa sen sijaan on tullut vähän kikkailtua. Olen pyrkinyt yleensä syömään vähärasvaista kalaa (ellei Ykkönen ole huudeilla, Ykkönen ei syö mereneläviä), kanaa tai naudanlihaa; kylkiäisiksi joko keitettyjä (pakaste)vihanneksia tai vihreää salaattia.

Varsinkin kanafile on kuitenkin sellaisenaan…no, suoraan sanottuna ihan hemmetin tylsän makuinen.

Muistelin ulkomaanreissuillani, että joskus tuli tilattua krapulamätöksi shawarmaa, ja mietin, että se maustemaailma hellitteli makuaistejani. Ei kun reseptin metsästykseen!

Mun oma shawarmaversio koostuu yhdestä kanafileestä (josta yksi henkilö syö 2 illallista), herkkusienistä ja paprikasta. Ja tietysti omatekemästä mausteseoksesta, joka antaa ruualle omintakeisensa shawarma-maun:

1 kanafile, ohuiksi suikaleiksi
1 paketti herkkusieniä, siivuiksi
1 paprika, ohuiksi suikaleiksi
kreikkalaista/turkkilaista/bulgarianjogurttia + 1 valkosipulinkynsi
vihreää salaattia

Shawarma-maustesekoitus:
1 tl maustepippurijauhetta
½ tl cayennepippuria
1 tl inkiväärijauhetta
½ tl kanelia
1 tl valkosipulijauhetta (tai 1 valkosipulinkynsi)
1 tl kuminajauhetta
1 tl korianterijauhetta
½ tl kurkumaa
½ tl muskottipähkinäjauhetta
1 tl kuivattua persiljaa
1 tl sellerisuolaa
1 tl paprikajauhetta
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria

(Disclaimer: käänsin mausteseoksen reseptin englannista suomeksi, että jos näyttää paikoittain oudolta, niin johtuu siitä.)

Jotain omasta mausteidenkeräilyhimostani kertoo se, että maustehyllystä oikeasti löytyi mausteiden koko kirjo! (Mikäli joukossa on vähemmän mausteidenkeräilyhimoisia, voipi olla, että jotkut etniset kaupat myyvät ihan valmistakin shawarma-maustesekoitusta; en tiedä.) En itse kursaillut cayennepippurin kanssa, vaan itseasiassa korvasin sen etnisen kaupan chilijauheella, ja turautin huoletta kokonaisen teelusikallisen. (Tästä tulee tosin seuraavan aamun Johnny Cashin ”Ring of fire” -efekti. Miten niin TMI?!)

Kanafilesuikaleet on hyvä laittaa muutamaa tuntia ennen paistamista maustesekoitukseen; tätä voi käyttää dry rubin tapaan, mutta joukkoon voi huljauttaa myös reilun ruokalusikallisen paistamiseen tarkoitettua oliiviöljyä. Samaan syssyyn on hyvä laittaa jogurtti-valkosipuliseoskin tekeytymään, sekaan voi hujauttaa vähän tuoretta minttua, jos sattuu löytämään (minä en löytänyt).

Sitten vaan kanat paistinpannulle/wokkiin, pintaruskistuksen jälkeen herkkusienet ja paprika kaveriksi, ja ei kun kypsentämään. Lopputulos täyttää vatsan melkein ähkyyn asti, on ihanan mausteista, ja jogurtti-valkosipulikastike pehmentää kivasti pahimman tulisuuden pois. Kevyttä, maukasta, nopeaa ja oikeasti ihan sikahyvää!

shawarma.jpg

Voisin syödä tätä melkein joka päivä.

(Lihavariaationa voi käyttää myös vähärasvaista porsaanlihaa, nautaa tai lammasta, annoskooksi per päivä tulisi tulla n. 75-100 grammaa lihaa per henkilö.) 

Suhteet Oma elämä Liikunta Terveys

”Aletaaks olee”

Ihanan tyttöjen reissun jälkeen paluu arkeen; viikonlopussa oli ihanaa sekin, ettei WiFiä ollut oikeastaan missään, joten kännykkä pysyi hiljaisena muutamaa Ykköseltä tullutta tekstiviestiä lukuunottamatta.

Amir.

Kyseli kuulumisia, kertoi, että oli ajatellut minua paljon viikonlopun aikana. Kysyi, olinko ajatellut häntä; ja vastasin totuudenmukaisesti, etten juurikaan. Mikä ilmeisesti vähän loukkasi.

“Mua pelottaa, että me ollaan jotenkin pysähdyksissä.”

Ihmettelin viestiä, pyysin lisäselitystä.

“Sen jälkeen, kun sä peruit sen meidän tapaamisen, mä ajattelin, että haluatkohan sä tavata mua enää ollenkaan.”

“Mä haluaisin, että meidän jutulla olis jokin nimi, että se olis jotain enemmän, kuin mitä se nyt on. Että me oltais jotain enemmän, kuin mitä me nyt ollaan.”

Mikä “me”? Mikä “meidän juttu”? 

whoa.gif

Me ollaan hei kerran käyty kahvilla ja vähän pussailtu. SYYSKUUSSA 2016. Ilmeisesti jätin lähtemättömän vaikutuksen, ehe-ehe. (Tuleeko kenelläkään muulla tästä vähän semmoisia orastavia stalkkeriviboja, vai voiko tämmöisen jo varhaisessa vaiheessa esiintyvän omistautumisen panna kulttuurin piikkiin?) 

Rupesin analysoimaan käyttäytymistäni Amirin kanssa, ja vertailemaan sitä siihen, miten yleensä olen käyttäytynyt uuden miehen ilmestyttyä minun maailmaani.

Olen aina heittäytynyt “suhteisiin” sataprosenttisesti ja suunnattomalla tunteiden palolla; viestitellyt intensiivisesti ja ollut täysin avoin tuntemuksistani. Ilmeisesti tämä “avoin kirja” –ajattelutapa on kuitenkin ehkä vaikuttanut miesten mielestä jotenkin hyökkäävältä, ehkä ahdistavaltakin.  

Ja nyt, kun en ehkä ole ilmaissut kiinnostustani kovinkaan selkeästi, tyyppi menee paniikkiin ja haluaakin enemmän. Täh.

Voiko tosiaan olla niin, että tämä on se syy, miksi ihmissuhdepelejä pelataan? Se syy, miksi odotellaan se maagiset kolme päivää treffien jälkeen ennen kuin otetaan yhteyttä; se syy, miksi naiset leikkivät vaikeasti tavoiteltavaa? Haluavatko miehet oikeasti tätä? Itääkö taustalla joku metsätysvaisto? Eivätkö miehet haluakaan rehellistä ja avointa naista, jonka käyttäytymistä ei tarvitse koko ajan spekuloida? Haluavatko miehet sen sijaan naisen, josta ei ole oikein koskaan varma, että mitä se nyt oikeasti haluaa? (Hei miehet – saisiko tähän mielipiteitä?) 

Jos näin, niin onpa aika perseestä.

Minä nyt ilmeisesti vähän vahingossa olen esittänyt vaikeasti tavoiteltavaa, ja jotenkin siinä sivussa onnistunut triggeroimaan Amirin kiinnostusta entisestään.

“Voitaisko me sopia, että ollaan yhdessä ja vaan toistemme kanssa? Että ei tapailtais muita?”

Jätin sanomatta, että minähän en autoa ala edes liisaamaan, ennen kuin olen sen ensin koeajanut.

Awww, aika liikkistä toisaalta. Amir haluaa alkaa oleen mun kaa. 

Suhteet Oma elämä Seksi