Kylläpäs olenkin nyt häilyvä nainen.

Täällä hehkutin Taiteilijasta, ja alle kuukautta myöhemmin, jo ennen pitkään suunniteltua ja jo sovittua tapaamista, päätin vetäistä koko tyypin vessanpöntöstä alas. Wooosh!

Miksi kerroin nuorelle, seksikkäälle ja muutenkin kaikin puolin lupaavalle taitelijapedolle, etten haluakaan edes tavata; ei, en edes kahvilla (downgrading, alkuperäinen suunnitelma oli, että tyyppi tulisi mun luo saunomaan plus..)? Siitäkin huolimatta, että sain säännöllisesti suihkunraikkaita kuvia ja nuolin puhelimen näyttöä ajatellessani, miten sen tuuheat, pitkät hiukset kutittelisivat kasvojani, kun se yhtyisi minuun koko taiteellisella intohimollaan ja nuoruuden innollaan?

Tyypillä oli ihan vitun ärsyttävä tapa olettaa, että minä en tiedä mistään mitään. Hän ilmeisesti oli luovilla taitelijanaivoillaan sijoittanut minut johonkin kummalliseen “aivoton kotirouva” –kategoriaan, ja katsoi olevansa velvollinen sivistämään minua.

Käytännön tasolla tämä tuli ilmi siten, että kun hän esimerkiksi kertoi aterioineensa edellisenä iltana ravintolassa, ja valinneensa pääruuaksi entrecoten, niin tätä selostusta seurasi erillinen viesti heti edellisen, jo lähetetyn perään.

“Siis se on naudanlihapihvi.”

Ensin ajattelin, että ehkä tyyppi haluaa päteä; näyttää oman, ehkä uudenkin osaamisensa. Että ehkä se on tullut jostain skuttasta ja syönyt vaan pottuja ja läskisoosia tähän asti, ja on nyt hurmaantunut kaupungin glamööristä.

Mutta kun päivät etenivät ja keskustelut syvenivät, huomasin että ehe-ehe-ehei! Ei tässä nyt ole ollenkaan kysymys siitä, ettäkö nuori mies yrittäisi tehdä vaikutusta vanhempaan, kultivoituneeseen (köhköh) naiseen.

Kun mies teki hassun kirjoitusvirheen, joka johti välittömästi pikkutuhmiin ajatuksiin, hän päivitteli sattumaa freudilaisena lipsahduksena.

“Siis se saksalainen psykologi, Sigfried Freud.“

Jätin huutonauruni lomasta korjaamatta tämän besserwisserin ajatuspierun (päättelin, että nyt meni Vegasissa vaikuttanut ja tiikereitten kanssa leikkinyt taistelupari sekaisin erään ei-niinkään-saksalaisen psykoanalyytikon kanssa; ja juu – onhan Sigfried and Roy foneettisesti aika lähellä Sigmund Freudia, vai mitä).

Ei taida olla pahempaa yhdistelmää kuin itseään täynnä oleva, lievästi oman älykkyytensä yliarvioinut mansplainaaja.

Wooosh. 

Analyse this.