Tag: Logistiikkapomo

Tunnustus: luen todella-todella harvoin vanhoja postauksiani. Lähinnä niihin tulee palattua vain silloin, kun joku jolla ei ole mitään muuta tekemistä uusi lukija sattuu tykkäämään niistä, jolloin uteliaisuuttani klikkaan katsomaan, mikä postauksessa olisi saattanut olla tykkäämisen arvoista. (Joskus ihmettelen myös, olenko tosiaan kirjoittanut tuon. Joskus positiivisessa ja joskus negatiivisessa mielessä.) No, joku oli mennyt tykkäämään (jaa […]

Tämän postauksen kommenttikentässä huhuiltiin “säätöpäivityksen” perään; so. mitä minun entisille “säädöilleni” (ne mitään säätöjä olleet, vaan jokainen oli vakava kandidaatti pitempiaikaiseen rietasteluun seksisuhteeseen) kuuluu. Heh, sitäpä ihmettelen joskus itsekin. Näitten herrasmiesten kanssa kun tuppaa käymään vähän samalla lailla kuin aikuisiässä solmittujen ystävyyssuhteitten kanssa; vähän aikaa jaksaa pitää yllä, ja sitten ne vaan haalistuvat ja katoavat […]

Töissä on hiljaista. Niin hiljaista, että jos menisi nyt käymään siellä proverbiaalisella huopatossutehtaalla, niin pitäisi varmaan käyttää korvatulppia. Istun yksin tällä puolella rakennusta, toinen paikalla oleva kollega on yksin toisella puolella. Sen sijaan, että etsisimme toisistamme seuraa, pysyttelemme molemmat omissa lokeroissamme; minä olen jo tänään ehtinyt yin-joogata puolen tunnin session toimiston lattialta käsin, eikä minulla […]

Kävelin aamulla toimistolle Jouluradiota kuunnellen. Silitin vastaan tulevia ranskanbuldoggeja enkä jaksanut edes nyrpistellä sille, että olivat taajama-alueella vapaana; enkä edes sille, että toinen printtasi tassunjäljet mustiin sukkahousuihini noustessaan säärtäni vastaan seisomaan. Kuittasin omistajan kauhistelut ja pahoittelut sanomalla, että pesukone on keksitty. Töissä söin aamukahvin kanssa kaksi piparia ja fiilistelin radiosta kuuluvia joululauluja kiireettömästi, ennen kuin […]

Elämä on tällä hetkellä kuin katsoisi ulos ikkunasta, näkisi auringon paistavan ja lintujen laulavan, päättäisi mennä kävelylle ja heti ovesta ulos astuttuaan tulisi imaistuksi – ellei nyt ihan hurrikaanin, niin ainakin trombin syövereihin. Elämä on siis tällä hetkellä hieman yllättävää. Logistiikkapomon kanssa viestittelyt jatkuvat yhä, vaikka ovatkin säästöliekillä; saattaa mennä muutamakin päivä, etten kuule hänestä […]

Olen jotenkin niin jämähtänyt itse muodostamaani tapaan postata jotain kolme kertaa viikossa maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin, että olen ähissyt ja kipuillut jo eilisillasta asti sitä, etten kyennyt tekemään postausta tälle päivälle (tätähän ei vissiin lasketa). Syynä yllättävälle postauslaiskuudelleni on se kaikkien tekosyitten äiti: tällä hetkellä on ihan liian kiire. Töissä on kiire; vietin muun muassa […]

Joku ehti jo epäillä Logistiikkapomoa pelimieheksi, koska tämä lähettää söpöjä, minun ulkonäköäni kehuvia viestejä ja ylistää minua muutenkin superlatiivein. Motiivinaan olisi tietysti vain ja ainoastaan “saada minulta pesää”. Missäköhän välissä näiltä kommentoijilta unohtui, että minun motiivini on nimenomaan antaa sitä pesää Logistiikkapomolle; kyllä minä sitä antaisin ilman niitä suloisia viestejäkin, mutta näin tämä meidän suhteenraakileemme […]

Koska (minulle itsellenikin tuntemattomasta syystä) pyrin rajoittamaan tapaamispäivitykset maksimissaan kolmeen postaukseen, joudun tällä kertaa tyytymään yhteenvetoon; jos kirjoittaisin tapani mukaan seksikerran per postaus, kirjoittaisin viime kertaisesta tapaamisestamme luultavasti vielä silloinkin, kun olisi jo seuraavan tapaamisen aika. Koko päivän – tai siis seitsemän tunnin – saldo oli nimittäin: Kuusi kertaa suuseksiä; joista minä neljä kertaa ottavana, […]

Logistiikkapomo kaataa lisää Proseccoa pahvimukeihin; hän on taas ottanut pullon mukaan, ja antaa sen avulla nyt ensiapua kliimaksin kuivattamalle kurkulleni.   Makaamme alastomina sängyllä, minä yhä toisissa sfääreissä uuden ulottuvuuden löytämisestä; miten se kävikin niin helposti, miten se osasikin koskea juuri oikeista paikoista? Miten se tuntuikin niin älyttömän hyvältä? “Sä olet uskomaton,” kuiskaan ja kumarrun […]

Kello on viisi yli yhdeksän aamulla, ja Logistiikkapomo on juuri avannut huoneemme oven, johdatellut minut ristiselästä tukien sisälle. Ovi ei ole vielä ehtinyt saranoittensa myötäilemänä kiinni, kun hän hymyilee silmiin katsoen ja vetää tiukasti lähelleen, suutelee pehmeästi. Ehdin itse riisua takkini, sitten Logistiikkapomo ottaa ohjat käsiinsä ja alkaa kuoria vaatteita päältäni yksi kerrallaan, pysähtyen suutelemaan […]