Tag: Nörttipoika

Päätin tiistaisen avioseksiyllärin jälkeen, että en oikeastaan enää tarvitse Nörttipoikaa; tai ehkä joskus vielä tarvitsisinkin, mutta en vaan yksinkertaisesti enää halua. Jännää, miten paljon tunteet vaikuttavat siihen, miten toisen fyysisen olemuksen näkee. Niin ruusunpunaisten lasien läpi en koskaan katsellut, ettäkö Nörttipoika olisi ollut silmissäni jotenkin übermaskuliininen adonis; mutta pidin ominaistuoksustaan, hoikasta (okei, laihasta) kehostaan ja […]

Sain “puumasähköpostiini” uutta viestiä eräältä kanssani samanikäiseltä (ex-?) puumanmetsästäjältä, jonka kanssa olen enemmän tai vähemmän epäsäännöllisesti viestitellyt jo pidempäänkin täysin kaveripohjalta. “Puumanmetsästäjä” oli lukenut viimeisimmästä Nörttipoikatapaamisestani ja esitti teoriansa, jonka mukaan näyttäisi nyt siltä, että olen rakastumassa Ykkösmieheen uudelleen. Viesti pysäytti; olisikohan oikeastikin noin? Kyllä minä olen rakastanut Ykkösmiestä koko Nörttipoikaeskapaadin ajan. Mutta ne rakastumisen […]

Kävin sitten eilen “kahvilla” Nörttipojan kanssa. Tulee varmaan kaikille yllätyksenä, että ei se sitten ihan pelkäksi kahvitteluksi jäänyt. Ja itseasiassa joimme teetä, sillä Nörttipojalta oli kahvi päässyt loppumaan. Mutta. Jotenkin oli erilainen fiilis kuin aikaisemmin. Seksi oli mukiinmenevää ja molemmin puolin tyydyttävää; mutta huomasin miettiväni, että olen saanut parempaakin viime aikoina. Kotona. Järkytyksekseni huomasin, että […]

Kun naaraspuolinen ihminen saavuttaa tietyn iän ja statuksen, tytöttely ei ole enää suotavaa; pikemminkin se voidaan tulkita vähättelyksi, jopa loukkaukseksi. Minun mielestäni kaikki täysi-iän saavuttaneet naispuoliset ihmiset ovat naisia, eivät enää tyttöjä. Työskentelen teknisellä, miesvaltaisella alalla ja joudun siksi silloin tällöin tytöttelyn uhriksi (kuten viimeksi Saksassa). Olen oppinut sietämään sitä melko hyvin; sillä potentiaalisille setämiesasiakkaille […]

Ei, en ole missään nimessä hylkäämässä puumailujani ja heittäytymässä minua vanhemman herrasmiehen syliin. Tapaaminen Nörttipojan kanssa on alustavasti sovittu tulevalle torstaille. Pähkäilin jonkin aikaa, ehdotanko tapaamista vai jätänkö ehdottamatta; otanko tilalle uuden vai kärvistelenkö kotona salaa toivoen, että kolmen viikon takainen kolme kertaa viikossa tulisi tavaksi. Mutta kun lomalla ei tapahtunut yhtään mitään, vaikka puitteet […]

Ennen lomia hehkuttamani seksihelle kuivahti kuin viinirypäle Saharassa. Jotenkin etukäteen haaveilin hempeistä hetkistä Suomen suvessa; auringonlaskujen alastonuintireissuista, jotka kulminoituisivat lemmekkäisiin rantakalliolököttelyihin.  No paskan möivät. Intimiteettiä on ollut enemmän jopa naapurin homopojan kanssa.  Muuten loma oli oikein onnistunut; purjehdittiin, grillattiin (vaaka kertoi eilen että kolmen kilon verran grillimakkaraa oli tungettu kitusiin), ongittiin ja vain olla öllöteltiin. Käytiin Korppoon Sea Jazzin jamsessioissa juomassa Cavaa ja svengaamassa mökkinaapureitten kanssa. Luin kolmessa päivässä kolme kirjaa kolmella eri kielellä ja pulahdin tasaisin väliajoin vilvoittelemaan 23-asteiseen meriveteen sinilevälauttoja väistellen. Pidin kännykän kiinni ja kellon pois ranteesta. Olin totaalisen offline niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.  Kymmenen mökkipäivän jälkeen hurautimme vielä Express-bussilla Helsinkiin hummailemaan viikonlopun ajaksi. Kävimme naureskelemassa Mummotunnelin suulla – peremmälle emme uskaltautuneet; viiden euron pääsymaksu (!) tuntui kohtuuttomalta siihen nähden, että kyseisenä ajankohteena joku ruotsinlaivoilta varastettu humppapumppu soitti Volarea. Liian hardcorea jopa meille.  Joimme puoliltaöin kuohuviiniä Bio Rexin terassilla vanhojen ja hyvien ystävien kanssa; saimme ja otimme vastaan ex tempore -kutsun Kallion block partyyn lukiokaverilta, jota en ollut nähnyt kahteenkymmeneen vuoteen. Kävimme Pastiksessa syömässä ehkä maailman maukkaimpia etanoita.  Helsinkihotellin wifisfääreissä uskaltauduin myös kurkkaamaan Sitä Toista Sähköpostiani; sitä, jonka aikoinani perustin Nörttipoikakommunikaatiota varten. Yksi uusi viesti. Nörttipoika kyseli varovaisesti kuulumisia, kysyi miten loma on mennyt. Vastailin neutraalin lyhyesti, muistin kuitenkin jossain vaiheessa lähinnä kohteliaisuudesta tiedustella, miten yhteiselo uuden tyttöystävän kanssa sujui. Kuka teistä veikkasi, ettei suhde kestäisi muutamaa viikkoa kauempaa? Onneksi olkoon kesäkisan voittajalle – olivat sopineet jatkavansa vain ystävinä. Syy ei kuitenkaan ollut spekuloitu laastarisuhde; tyttöystäväkandidaatti oli kertonut olevansa diagnosoitu borderline. Mikä tietenkin oli Nörttipojalle ihmissuhdehistoriansa huomioonottaen hieman liian suuri pala nieltäväksi; poika oli henkisesti varovaisen vereslihalla kertoessaan lopettaneensa jutun alkuunsa. Kylläpä nyt jaetaan paskoja käsiä Nörttipojan elämänpokerissa. Ja minä mietin että pitäisiköhän sen kanssa käydä vaikka kahvilla.

Ja tällä kertaa (taas) uskoisin, että ero on lopullinen. Nörttipoika nimittäin tunnusti, että oli viime viikonloppuna harrastanut seksiä, ja että on nyt ”löytänyt potentiaalisen tyttöystäväkandidaatin”. Tyttö on Nörttipojan työtoveri, ja ovat olleet jo pidemmän aikaa ystäviä – kunnes tyttö lopetti edellisen suhteensa viime viikolla. Uskoutui siitä sitten Nörttipojalle, keskustelivat pitkään, yksi asia johti toiseen…ja päätyivät […]

Vielä kaksi viikkoa. Kaksi viikkoa kärvistelyä toimistolla; kiirettä pukkaa. Suurin osa kollegoista on jo heittänyt kravatin naulaan, hajaantuneet kuka minnekin. Perhelomilleen.   Ykkösmies lähti tänään takaisin töihin – kolmen viikon sairasloma takana. Kaksi viikkoa joutuu reppanakin vielä ahertamaan, sitten loma. Nörttipoika yrittää järjestää tapaamista ennen lomani alkua – on pakko nähdä. Edellisestä kerrasta on aivan […]

Kristaliina kirjoitti eilen tontillaan ystävistä ja ystävyydestä; siitä, että yhteydenpito ei ole (varsinkaan lapsiperheellisenä) aina niin helppoa, mutta että sydänystävät – ne muutamat – pysyvät vaikka ei päivittäin heidän kanssaan kommunikoisikaan. Aloin miettimään omaa “ystävätilannettani”. Ne vähäisetkin jäivät sinne pääkaupunkiseudulle, ja kun muutin Ykkösmiehen perässä jouduin tilanteeseen, jossa liki kolmekymppisenä olin yhtäkkiä keskellä minulle ennestään […]

Hilpaisin aamusta “pika-aamukahveille” Nörttipojan luo. Pelotti. Ja jännitti. Oltiin nimittäin viime viikolla sovittu, että tällä kertaa harrastetaan taas pitkästä aikaa peppuseksiä; ja minä en kehdannut tunnustaa etten ole sitä vielä koskaan selvin päin harrastanut. Pelotti siis, että se sattuu, tai että olen jotenkin niin kireänä että entreekään ei onnistu. Vielä mitä. Pragmaattinen Nörttipoika oli ostanut […]