Kekkonen Kekkonen Kekkonen…

Vilkaisen kahvilan ovesta tullutta miestä. Ilmiselvä Kekkonen. Hiukseton, paksusankaiset rillit. Jykevä, kuin kivestä veistetty pään muoto. Mutta kun mies avaa suunsa puhuakseen kaverilleen, silmänpilke ja savolainen puheenparsi paljastavat hänet. Feikki.

Ovesta tulee toinen Kekkonen, pikaisesti silmäiltynä. Rillit, hiusten vähyys. Tarkemmin tarkastellessani huomaan, että kasvot ovat pyöreät, lasit liian ohutsankaiset, ikää liian vähän, hiuksia renkaana pään ympärillä…vain päälaki on paljas. Feikimpi.

Tarvittaisiin vielä ainakin kolmas havinnoitava, että voisi tehdä johtopäätöksiä. Pieni otos silti.

Koska kolmatta Kekkoseksi Kekkosen paikalle pyrkivää ei tule, annan itselleni luvan mielikuvitella.

Mielikuvitellaanpa, että minä olen elokuvaohjaaja – nyt kun ammattikunta on niin tapetilla – ja teen leffaa Kekkosesta. Millä perusteilla valitsisin pääosan esittäjän?

Ikä, ja siinä olisi heti ongelma. Vaikka Kekkonen on ajaton hahmo, hänellekin on suotava nuoruus, keski-ikä ja vanhuus. Pitäisi siis olla useita Kekkosia, tai sitten elokuvan aikajanan pitäisi olla lyhyt.

Puhetapa.

Ei savvoo, hiljaa eikä kovvoo.

Järkälemäinen pää.

Ei silmänpilkettä, vaan poraava, terävä katse.

Täyskalju ja pokamalli ovat järjestettävissä.

Kekkosen maineen tuntien elokuvassa pitäisi olla muitakin naisia kuin Sylvi, jonka rooliin ei voisi valita ketään muuta kuin Seela Sellan. Muidenkin naisten pitäisi olla hivenen kokeneempia, niin naisina kuin näyttelijöinäkin. Niin olivat Kekkosenkin naiset. Enkä sitä paitsi voi tietää, millainen olisin ohjaajana ja millaisia piirteitä minusta pulpahtaisi esille.

Nyt kun olen saanut olla hetken ohjaajana, vuorossa on yhteiskunnallinen pohdintajakso.

Minun ikäluokalleni ja minua edeltäneillekin Kekkonen on Kekkonen, olipa hänestä valtiomiehenä ja ihmisenä mitä mieltä hyvänsä.

Suomen presidentti on Kekkonen ja hänet valitaan virkaansa kuuden vuoden välein.

Tuo vitsintynkä ja hokema Kekkonen Kekkonen Kekkonen… Kun minä ja suomalaiset ikätoverini kuulemme sen, tiedämme heti mistä on kyse.

Mutta kuinka on kansakunnan kollektiivisen muistin laita?