4 x kirja viime ajoilta

Moikka ihanat! <3

Blogi on jäänyt ikävä kyllä syksyn aikana melkoiseen hiljaiseloon. Työt ja muut kiireet ovat elokuun sairastelujen jälkeen vieneet mukanaan ja kiirettä on piisannut, mutta täällä ollaan 🙂 Tällä kertaa päätin jakaa teille muutaman kirjavinkin, niitä kun itsekin mielelläni otan aina vastaan. Tässä tulee siis neljä viimeaikaista kirjaa, joille voin antaa oman suositukseni.

-Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin

Tämän kirjan luin itse asiassa jo kesällä, mutta se on ehdottomasti listattava nyt täällä blogissa kahdestakin syystä. Ensinnäkin, tämä on ainoa kirja aikoihin, jonka olen alusta loppuun lukenut (enkä kuunnellut) ja toisekseenkin kirja oli myös oikein hyvä! Kirjahan on eräänlainen klassikko ja sitä on suositellut minulle ystäväni jo aikaa sitten, mutta viimeisen sysäyksen kirjan lukemiseen sain, kun Villiviini-blogin Maria suositteli sitä keväällä Instagramissaan. Niinpä tilasin kirjan itselleni antikvariaatista ja luin sen alkukesästä.

Kirja kertoo kuudesta klassisten kielten yliopisto-opiskelijasta. Yhdessä karismaattisen opettajansa kanssa he tutustuvat kreikan kieleen ja kulttuuriin. Jokainen opiskelijoista on omanlaisensa, hieman erikoinen persoona. Kuukausien kuluessa uusimpana joukkoon liittynyt Richard saa kuulla opiskelijoiden sotkeutuneen karmeaan rikokseen. Tästä alkaa tapahtumien vyyhti, joka johtaa vielä toiseen rikokseen. Kirja piti hyvin otteessaan ja sai lukemaan suorastaan ahmimalla. Kerronta oli silti omalla tavallaan kepeää eikä kirja rikoksista huolimatta ollut esimerkiksi liian jännittävä (tällaiselle vähän arkajalallekaan). Kreikkalainen kulttuuri ja mytologia tuo myös omalaatuisen leiman kerrontaan.

-Oskari Saari: Akin Hintsa – Tänään olen elossa: Kuolevan miehen päiväkirja

Aki Hintsa oli huippumenestynyt formulalääkäri, joka sairastui haimasyöpään, johon hän myös lopulta menehtyi. Sairastamisensa ajan hän piti päiväkirjaa, josta hän sopi ystävänsä Oskari Saaren kanssa tämän kirjoittavan kirjan. Hintsan kuolemasta on kulunut jo useampi vuosi, kun kirja nyt tänä syksynä näki päivänvalon. Hyvin pian sen ilmestymisen jälkeen bongasin sen äänikirjapalvelusta ja päätin kuunnella. Aihe oli koskettava ja kuuntelemisesta teki erityisen kipeää se, että jo alussa tiesi, ettei Hintsan tule diagnoosinsa kanssa käymään hyvin. Kirja loi Hintsasta kuvan perhe- ja urakeskeisenä miehenä, jolle myös uskonto oli yllättävänkin isossa roolissa elämässä. Kun sairaus yllätti hänet, oli työ loppuviimeiseksi se vähiten merkittävä asia ja läheiset ja usko nousivat isoimpaan rooliin. Mielen valtasivat kysymykset, ”miksi elin sitten-kun -elämää”. Se laittoi pohtimaan asiaa myös omalta kannalta – liian usein sitä tulee itsekin tehtyä niin, vaikka ei pitäisi. Kirja soljui hyvin eteenpäin, mutta kerronta jäi ehkä vähän pintapuoliseksi. Hintsa kirjoitti päiväkirjaansa paljon konkreettisia asioita siitä, missä hän kävi ja mitä hän teki, miten parisuhteessa menee ja milloin lapset olivat sairaana. Itseäni olisi ennen kaikkea kiinnostanut tietää, mitä kuolemansairas ihminen ajattelee ja tuntee. Mitä hän pelkää ja mitä hän jää kaipaamaan?

– Varpu Hintsanen & Emilia Saloranta: Valo joka ei kadonnutkaan

Tämän kirjan kuuntelin, kun olin koronaeristyksessä.Varpu Hintsanen kertoo koskettavasti leikki-ikäisen tyttärensä Senjan taistelusta syöpää vastaan – ja lopulta myös hänen menehtymisestään. Lisäksi Varpu kertoo elämästään, elämänkatsomuksestaan ja keinoistaan selvitä oman lapsen syöpätaistelun ja menehtymisen kanssa. Kirjan kuunteleminen sai todellakin miettimään, miten epäreilua elämä on ja miten onnellinen pitäisi muistaa olla joka ikisestä päivästä, jonka täällä saa elää terveenä. Kirja oli kirjoitettu hyvin ja mukaansatempaisevasti, ja kuuntelinkin sen alusta loppuun nopeasti. Kirja on Varpu Hintsasen itsensä lukema, mikä teki siitä ihan erityisen koskettavan.

-Ronnie Grandell: Itsemyötätunto

Tykkään lukea jonkin verran psykologista ja itsensä kehittämiseen liittyvää kirjallisuutta – uskon että niitä lukemalla oppii aina pienin palasin myös kehittämään itseään, vaikka varmasti ihan pelkästään kirjoja lukemalla ei mitään järisyttävän suuria ihmeitä tapahdukaan. Ronnie Grandell on suomalainen, myötätuntokeskeiseen psykoterapiaan erikoistunut psykologi, joka on nyt myös kirjoittanut tämän kirjan itsemyötätunnosta. Itsemyötätunto voisi tiivistetysti tarkoittaa lempeää ja lämmintä suhdetta itseensä ja myönteistä sisäistä puhetta itselle. Vaikka se onkin helppoa tiivistää muutamaan sanaan, se voi olla arjessa yllättävänkin vierasta ja vaikeaa itselle. Kirjassa syvennytään itsemyötätunnon käsitteeseen ja siihen, miten sen voisi ottaa osaksi omaa elämää. Kirjassa on sopivassa suhteessa faktaa, konkreettisia neuvoja ja myös harjoituksia, joiden avulla itsemyötätuntoa voi harjoitella. Mielestäni kirja on kirjoitettu informatiivisesti muttei tylsästi, ja se on oikeasti antanut ajattelemisen aihetta. Oikeastaan se on niin hyvä, että olen pohtinut ostaisinko sen ihan fyysisenä kirjana – joidenkin. harjoitusten tekeminen olisi helpompaa siten, eikä äänikirjasta kuunneltuna.

Nytkin mulla on tietysti muutama kirja kesken, mutta palataan niihin vaikka sitten vähän myöhemmin, kun olen saanut ne loppuun saakka 🙂 Onko teillä antaa jotain hyviä kirjavinkkejä?

Ihania lokakuun päiviä sinne,

-Netta 

kulttuuri kirjat
Kommentit (2)
  1. Vierailija S
    22.10.2021, 12:03

    Mulle ei nyt kyl äkkiseltään tuu mieleen oikein mitään hyviä kirjoja. Mut toi Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin on kyl tosi hyvä, sen muut kirjat ei taas oikein oo.

    1. Oli kyllä tosi hyvä! 🙂 En ole itse asiassa Tarttin muuhun tuotantoon tutustunut, mutta ehkä täytyy joskus mielenkiinnosta kokeilla 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *