Hektisen viikon ajatuksia

Viimeiset seitsemän päivää ovat olleet todella kiireisiä ja sosiaalisia. Viime viikonloppuun kuului I love Me -messut ja Pieni Merenneito -teatteriesitys, ja sunnuntaina meille saapui sukulaisia yökylään. He viipyivät meillä kolme yötä, ja alkuviikosta töissä oli myös varsin hektistä – meillä aloitti uusi jäsen tiimissämme ja lisäksi meille tuli vierailijoita Ruotsista kolmeksi päiväksi. Työpaikallamme kielinä ovat sekä suomi että ruotsi, ja koska vierailijat tulivat Ruotsista, puhuimme koko alkuviikon töissä vain ruotsia. Se ei ole äidinkieleni, joten sen käyttäminen vaatii aina myös tietyllä tapaa ihan erityisen paljon aivokapasiteetin käyttöä.

Lisäksi viikkoon mahtui myös yhteinen dinneri yövieraidemme ja perhetuttujemme kanssa, sekä eilen illallinen erään ystävämme kanssa. Varsin sosiaalinen viikko takana niin kertakaikkiaan!

Nyt kun vierailijat ovat lähteneet koteihinsa niin töistä kuin kotoa, on aikaa hengähtää hetki. Tuntuu, että aivoni ovat vielä vähän jumissa. Tämä viikko on ollut hyvä sauma taas pohtia omaa persoonallisuutta ja omia tarpeita henkisen hyvinvoinnin suhteen. Tajusin jälleen nimittäin sen, että vaikka olenkin sosiaalinen ihminen ja viihdyn hyvin ihmisten seurassa, niin itselleni on myös vuosi vuodelta tullut tärkeämmäksi oma tila ja oma aika. Oman jaksamiseni ja henkisen hyvinvointini kannalta on tärkeää, että saan olla riittävän paljon yksin omissa oloissani. Nyt kun ei ole viikon sisään ollut oikeastaan lähes sekuntiakaan yksin, tekee lähestulkoon mieli erakoitua hetkeksi. 😀

Tämä on aihe, jota voisin avata lisää vähän myöhemmin, kunhan ajatukset kulkevat taas vähän kirkkaammin. Nimittäin, tuli jälleen kerran myös todistettua se, että kiire ja hektisyys tappavat myös luovuuden! En ole rehellisesti sanottuna ehtinyt sekuntiakaan ajatella blogin kirjoittamista tai mitään muutakaan luovaa. Odotan jo, että arki taas rullailee normaalisti ja pääsen rutiiniini myös blogin kanssa.

Kaipa sekin on vähän ”vanhuuden” merkki, että vaikka kaikki erikoisjutut, vieraat ja vaihtelevat asiat ovat kivoja, niin sitten kuitenkin usein jossain vaiheessa alkaa kaivata sitä ihan tavallista omaa arkeakin jo. Omia rutiineita, tuttuja tapoja ja hyväksi havaittuja juttuja. Vähän sama juttu, kuin että matkalla on kivaa, mutta sitten kotiinkin on kyllä kiva palata.

Siispä – kiitos sosiaalisesta viikosta kaikille siinä tavalla tai toisella osana olleille. Ja note to self: jos vain mahdollista, on parempi ripotella sosiaalisia juttuja eri ajankohdille, kuin kaikki samalle viikolle. Silloin pysyy paketti paremmin kasassa ja pystyy myös antamaan itsestä vielä enemmän muille. :)

-Netta

Lue myös:

En olekaan ekstrovertti vaan ambivertti

Turhasta syyllisyydestä eroon pääseminen

Toisten ihmisten energia tarttuu meihin