Energia tarttuu – hyvässä ja pahassa

Postauksen otsikko ei viittaa  johonkin universumin mystiseen energiaan, erilaisten esineiden ja asioiden energioihin tai mitä näitä nyt on. Itse en ole nimittäin ainakaan toistaiseksi sellaisiin perehtynyt, ja itse asiassa koko energia-sanan käyttö on minulle aika uutta. Mutta kesän aikana olen jälleen monella tapaa harjoittanut itsetutkiskelua, ja voisinkin todeta henkistä kasvua ja myös itsetuntemuksen lisääntymistä jälleen tapahtuneen useammallakin tasolla. Ja yksi itsetuntemukseni lisääntyminen on tapahtunut nimenomaan suhteessa energioihin – siis toisten ihmisten ympärilleen levittämiin energioihin. Olen myös tajunnut olevani ihminen, joka imee nämä toisten ihmisten energiat erittäin vahvasti itseensä, ja jonka on vaikeaa päästä niistä eroon.

En ole edes varma, onko sana energia kaikkein paras tässä kontekstissa – tavallaan kyse on mielialoista, mutta tavallaan vieläkin isommasta kaavasta – siksi olen päätynyt käyttämään sanaa energia kuvaamaan tätä ilmiötä yleisesti.

Tavallaan tämä asia liittyy vähän siihen, mitä kirjoitin jo aiemmin postauksessa ”Helpot ja vaikeat ihmiset”. Elämässä on olemassa helppoja ja vaikeita ihmisiä, joiden kanssa asiat sujuvat joko helposti tai vaikeasti. Ja samoin ihmiset myös levittävät ympärilleen erilaista energiaa. Joidenkin ihmisten seurassa on helppo ja hyvä olla. He huokuvat ympärilleen positiivisuutta, lämpöä, ymmärrystä ja lempeyttä. Heidät tavattuaan oma olo on hyvä, positiivinen, innostunut, motivoitunut ja sisäisesti rauhallinen. Ja sitten taas toiset ihmiset huokuvat ympärilleen negatiivista energiaa – kukin vähän eri tavoin. He voivat olla negatiivisia valittajia, passiivisia mököttäjiä tai aggressiivisia ja arvaamattomia. Heidän negatiivinen tunteensa ja energiansa tarttuu ja syö ainakin minua sisältäpäin. Negatiivinen energia tekee ahdistuneeksi, väsyneeksi ja aikaansaamattomaksi.

Olen juurikin kesän aikana tajunnut sen, miten älyttömän herkästi imen itseeni muitten tunnetiloja – ja ihan erityisesti niitä negatiivisia. Jos vietä aikaani esimerkiksi itseensä sulkeutuneen mököttäjän kanssa, on selvää että koko loppuillan minussa velloo jokin epämääräinen negatiivinen olotila, josta pääsen oikeastaan eroon vasta kunnon yöunien jälkeen – jos silloinkaan. Luulen, että ainakin osittain tämäkin johtuu miellyttäjäroolistani, josta olen myös aiemmissa postauksissani maininnut. Kun näen, että jollain ihmisellä on huono olotila, mietin heti alitajuisesti ihan ensimmäisenä, olenko minä itse jotenkin aiheuttanut omalla toiminnallani tuon tunnetilan toiselle (vaikka en millään tapaa olisikaan). Samoin mietin aina, voisinko jotenkin piristää kyseistä ihmistä tuossa tilanteessa ja saada hänet paremmalle tuulelle – vaikka se ei olisikaan minun tehtävissäni. Ehkä siis myös oma luonteeni tekee sen, että koen todella raskaaksi ja painostavaksi olla näiden vaikeiden ja negatiivisten ihmisten kanssa ja heidän seuransa tuntuu vievän minulta kaikki voimat.

Olen päättänytkin ottaa tavoitteekseni tälle syksylle (ja loppuelämälle) sen, että muitten ihmisten negatiivinen energia vaikuttaisi vähemmän minuun – tai ainakin sen, että pääsisin heidän aiheuttamastaan negatiivisesta energiasta ja olotilasta nopeamman yli. Tiedän, että se tulee olemaan vaikeaa, koska olen kärsinyt tästä samasta ”ongelmasta” jo aivan pienestä lapsesta lähtien. Mutta olen myös kyllästynyt siihen, että kannan liikaa muitten ihmisten taakkaa ja annan heidän ns. ”pilata” oman hyvän tuuleni ja mielialani niin helposti.

Uskon, että yksi parhaista keinoista omaan mielialaan vaikuttamiseen tässä asiassa on tietysti se, että ottaa henkisesti ja fyysisesti pesäeroa ihmisiin, jota aiheuttavat itsessä liikaa negatiivista energiaa. Jos joku saa omalla seurallaan olon aina huonoksi, ei sellaisen ihmisen seura selvästikään tee itselle ja omalle henkiselle hyvinvoinnille hyvää. On tärkeää tunnistaa omat rajansa, ja ne asiat ja ihmiset, jotka vaikuttavat negatiivisesti itseen – ja pysyä tarpeeksi etäällä niistä. Toisaalta on tärkeää myös oppia kasvattamaan vähän sellaista ”teflonpintaa”, koska kaikkia negatiivisia ihmisiä emme vain voi elämässämme välttää, vaan osan heistä kanssa joudumme olemaan ainakin jonkin verran tekemisissä. Silloin on tärkeää ymmärtää, että jokaisella aikuisella ihmisellä on vastuu omasta käytöksestään ja omista reaktioistaan, eivätkä ne lähes koskaan ole millään tapaa minun ”syyni”. Turhasta miellyttämisestä ja pakonomaisesta toisten ”piristämisestä” pitää siis päästä eroon ja tavallaan hyväksyä se, että vaikeat ja negatiiviset ihmiset ovat ja tulevat varmaan aina olemaankin vaikeita, eikä sillä mitä minä teen tai en tee oikeastaan ole pahemmin vaikutusta asiaan. Minun ei siis kannata ottaa heidän kotkotuksiaan henkilökohtaisesti, miettiä niitä tai antaa niiden vaikuttaa minuun sen kummemmin.

Uskon, että seuralla ja asioilla joihin käytämme aikaamme, on valtava vaikutus meihin. Jos viettää aikansa negatiivisessa, epäinspiroivassa ja itseä alaspäin painavassa seurassa, on selvää että oma mieliala latistuu ja värit elämässä alkavat kääntyä mustiksi. Mutta onneksi voimme aika pitkältä valita seuramme! Kun sen sijaan käyttää aikaansa ihmisiin, jotka inspiroivat, nostavat meitä, tukevat, kannustavat ja ovat positiivisia, tarttuu tuokin mieliala ja positiivinen energia ja boostaa meitä elämässä eteenpäin. En missään nimessä kannata mitään ”ihmisten konmaritusta” vähäpätöisistä syistä, mutta olen kuitenkin yhä enemmän huomannut myös sen, että voin vaikuttaa paljonkin omaan henkiseen hyvinvointiini sillä, että valitsen seurani hieman tarkemmin ja otan etäisyyttä ihmisiin ja asioihin, jotka saavat minussa aikaan vain huonoja asioita. Sanoisin, että se on sitä niin kutsutta tervettä itsekkyyttä, jota haluan itse opetella lisää.

Onko teillä kokemuksia tällaisesta ”energian tarttumisesta”, vai olenko kokemuksineni yksin?

-Netta

Lue myös:

Helpot ja vaikeat ihmiset

Aika on arvokkain valuuttamme

Muista rajasi myös ystävyyssuhteissa

Kommentit (6)
  1. Mie kans...
    22.8.2019, 20:05

    Olipas taas osuva postaus, olen samoja asioita myös pohtinut, monin paikoin samoin päätelmin. Kyllä itsekkin etsin lähelleni niitä ihmisiä ja asioita jotka vahvistavat minussa hyvää. Itse asiassa lähdin siitä että en halua olla se joka säteilee negatiivisuutta, mietin ajatuksiani ja toimintatapojani, milloin tunnen olevani henkisesti tasapainossa jolloin olen muillekkin positiivisuutta säteilevä, milloin minullakin on hyvää annettavaa tietoisesti tai tiedostamatta, kuinka usein hymyilyttää ja naurattaa , muistuttaen itseäni aidosta positiivisuudesta tressin ja murheidenkin väijyessä nurkan takana.
    Kirjoitat kyllä hyvin asiasta kuin asiasta kun minä selitän itseni solmuun. 🤔😃

    1. Kiitos! 🙂

      On todellakin järkevää pyrkiä viettämään aikansa pääsääntöisesti sellaisten ihmisten seurassa, jotka tuovat itsestä ne hyvät piirteet esiin ja antavat itselle positiivista energiaa. Ja toi on tosi hyvä pointti, että pyrkii siihen että myös ITSE antaa muille hyvää fiilistä ja positiivisuutta!

      Haha, et lainkaan selittänyt itseäsi solmuun! Hyviä pointteja. 🙂

  2. Muiden energiat vaikuttaa muhunkin tosi voimakkaasti. Uskon vahvasti läheisiin ihmissuhteisiin, joissa voi jakaa hankaliakin tunteita ja elämäntilanteita. Silloin pitää vaan olla vastavuoroisuutta toisen kannattelussa ja suhteen kiinnipitävänä voimana on positiivinen tunneside ystävään.

    Sitten on taas ne jatkuvasti negatiivisuutta huokuvat ihmiset, jotka saattaa olla elämässämme haluamattakin vaikkapa työn kautta.

    En itse usko ihmisten ”konmarittamiseen”, mutta oman hyvinvoinnin vuoksi on opittava asettamaan omat rajat sekä läheisissä että vähemmän läheisissä suhteissa. Tietoisesti valittava ja tehtävä muille ja ennen kaikkea itselleen selväksi mihin on valmis ja mihin ei. Miten minulle saa puhua? Miten minua saa kohdella? Mihin ja minkälaiseen kanssakäymiseen/valta-asetelmaan/toimintaan suostun ja mihin en?

    Etenkin mielyttämishaluiselle ja herkästi myötäilevälle rajojen asettaminen voi olla tosi hankalaa siinä missä se toisilta onnistuu ehkä helpommin. Ja varmasti monet, jotka aiemmin on ylittäneet rajoja, älähtävät kun myötäilevä ihminen alkaa piirtää omia rajojansa. Silloinkin on hyvä muistaa, että he aikuisina ihmisinä ovat itse vastuussa omista tunteistaan ja käytöksestään.

    1. Mä oon nyt vasta jotenkin viime aikoina tajunnut todella selkeästi sen, että usein mun ahdistunut ja levoton olo on peräisin jostain ihmisestä , jonka seurassa olin – ja hänen käytöksestään. Ja sitten taas jos on viettänyt aikaa jonkun mukavan ja inspiroivan ihmisen kanssa, niin yhtälailla siitä saa positiivista energiaa.

      Mä opettelen nyt myös tuota rajojen asettamista – siinä olen ollut koko elämäni ajan tosi huono. Mutta se on aivan äärimmäisen tärkeää oman jaksamisen ja henkisen hyvinvoinnin kannalta. Ensin pitää tosiaan tehdä selväksi itselleen missä ne omat rajat menee, ja sitten vaatia myös muita kunnioittamaan niitä.

      Toi on niiiin totta, että jos olet aina mukautunut ja tavallaan jopa asettunut kynnysmatoksi muille, voi heidän olla tosi vaikeaa sietää sitä, että yhtäkkiä et enää toimikaan niin vaan vaadit enemmän kunnioitusta. Mutta tosiaan, jos joku siitä järkyttyy eikä kestä sitä, niin silloin se on tietysti hänen ongelmansa, ei sinun. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *