What a year
Vuoden lopussa meistä monella on tapana koostaa yhteen kulunutta vuotta. Itsekin olen vuodenvaihteessa tehnyt usein blogiinkin jonkinlaisen vuosikatsauksen. Päädyin kuitenkin omassa mielessäni summaamaan kulunutta vuotta yhteen jo nyt, sillä kuluneella viikolla sain ikäviä uutisia koskien erästä läheistäni. Uutiset vetivät mieleni matalaksi ja säikäyttivät, vaikka tilanne onneksi ei vaikutakaan olevan se pahin mahdollinen. Mutta noiden ikävien uutisten saaminen sai miettimään kuluvaa vuotta ja totesin mielessäni, että tämä ei ole ollut lainkaan se paras mahdollinen vuosi.
Alkuvuodesta olin erittäin hankalassa ja kinkkisessä tilanteessa, johon olin hakenut muutosta jo pitkään, mutta sitä ei tuntunut saapuvan millään ilveellä. Olin uuvahtanut sekä itse tilanteeseen että siihen, että toiveistani huolimatta tilanne ei edennyt. Sitten iskikin korona ja social distancing. Vaikka en kokenut mitään hirveää paniikkia itse koronaan sairastumisesta, niin eristäytyminen muista ihmisistä ja kaikesta tekemisestä otti kyllä voimille. Totesin, että päivästä toiseen jatkuva etätyö otti sosiaaliselle luonteelleni aika koville. Onnekseni kukaan tuttuni ei ole sairastanut koronaa, mutta uutiset varsinkin pahimmin kärsineistä maista, kuten Italiasta, laittoivat kyllä mielen matalaksi. Ja totta kai epävarmuus tulevasta kalvaa edelleen, tai lähinnä itseäni vaivaa tiedottomuus siitä, milloin tilanne muuttuu taas ”normaaliin”, vai onko tämä uusi normaali nyt oikeasti jollain tasoa pysyvä tila.
Toisaalta, summattuani ikäviä juttua totesin, että kaikesta negatiivisesta huolimatta tähän vuoteen on mahtunut hyviäkin asioita eikä niitä saa unohtaa. Nimittäin, usein käy niin, että kun päässä on ”harmaat silmälasit”, jyräävät ikävät asiat kaiken hyvän alleen. On helppoa kuitata koko vuosi paskana, vaikka eihän se kuitenkaan pelkästään sitä ole ollut. Olen lukenut jostain, että jollain sairaalla tavalla ihmisen pääkoppa helposti oikein ruokkii niitä negatiivisia asioita ja saa meidät vellomaan niissä. Siksi meidän on itse kiinnitettävä huomiota siihen kaikkeen hyvää, mitä ympärillämme on, jotta voimme vahvistaa positiivisia ajatuksiamme ja positiivista mielialaa.
Aloinkin listata mielessäni ylös myös hyviä asioita, jotka ovat tapahtuneet tänä vuonna. Vuosi alkoi sillä, kun pieni kummityttöni syntyi maailmaan. Kesällä vuoden ajan rakenteilla ollut mökkisaunamme valmistui, ja olemmekin päässeet saunomaan todella paljon. Koronakevään aikana kesämökistämme tuli meille entistä tärkeämpi paikka, koska se oli ainoa paikka jossa pystyimme oman kodin lisäksi olemaan. Pitkällisen etsinnän jälkeen löysin myös uuden työpaikan, jossa pääsen juuri sopivasti oppimaan uutta ja kehittymään, mutta myös hyödyntämään jo olemassa olevaa osaamistani. Välit joidenkin ihmisten kanssa ovat tiivistyneet ja lähentyneet tänä vuonna. Parisuhde on voinut hyvin, huolimatta siitä että olemme olleet todella tiiviisti yhdessä koronarajoituksien ja etätöiden takia.
Vaikka olenkin ollut tällä viikolla alamaissa ja meinasin kallistua surkuttelemaan koko vuotta ja elämääni, tajusin onneksi pysäyttää tuon negatiivisen kehän. Vaikka jokin tapahtuma tai asia on ikävä ja paska, ei sitä kuitenkaan saisi yleistää koskemaan kaikkea, vaikka mieli usein niin haluaakin tehdä. Elämä ei ole joko tai. Elämä on sekä että. Yhteen päivään, kuukauteen ja vuoteen mahtuu monenlaista. Toivon, että tälle vuodelle olisi luvassa vielä paljon hyvää. Maailmanlaajuisesti, ja omassa elämässä.
-Netta
Lue myös:
30 asiaa, jotka olen oppinut elämästä
Jotta muistaisit, että hyviä kanssaihmisiä on olemassa