Kiire tappaa luovuuden
Mä olen jo pitkään halunnut kirjoittaa blogiin jotain vähän pohdiskelevampaa tekstiä, mutta pakko myöntää – en ole oikein saanut itsestäni mitään irti. Mieleen on kyllä tullut monia postausaiheita ja -ideoita, ja olenkin niitä kirjoittanut itselleni ylös. Mutta jotenkin en kuitenkaan ole tavoittanut sellaista fiilistä, että istuisin alas ja alkaisin niistä kirjoittamaan rauhassa ja pitkän kaavan kautta, vaikka rakastankin sitä tunnetta, kun teksti alkaa viedä mukanaan ja olen itse vain jokin välikappale, joka kirjoittaa niitä lennokkaita ajatuksia ylös. Harmittaa jotenkin hirveästi, että tuollaista kirjoittamisen flowta ei ole hetkeen syntynyt!
Muistan, kuinka Hanne Valtari kirjoitti syksyllä lukemassani Unelmahommissa -kirjassa, että luovuus tarvitsee ympärilleen ”luovaa luuhailua”. Siis sitä, ettei tee oikein mitään, jotta ideat alkaisivat pulputa. Lampsii kaupungilla, siivoilee kotona tai makoilee viltillä auringonpaisteessa. Tunnistan tämän saman itsestäni aivan täysin! Silloin kun elämässäni ei ole stressiä, on paljon vapaa-aikaa eikä ole huolia mailla halveilla, pulppuavat ajatukseni jatkuvasti ja uusia juttuideoita tupsahtelee mieleen jatkuvalla syötöllä. Silloin saatan vain istahtaa tietokoneelle ja alkaa kirjoittaa tietämättä lainkaan itsekään, mikä lopputulema on, koska sanat vain syöksähtelevät näppäimistölle kuin jostain minua suuremmasta voimasta.
Mutta kiire ja stressi tappavat luovuuden, ja minulla ne tappavat myös sanat. Tai ainakin sen kirjoittimisen flown ja ideoiden pulppuavan virran. Viime aikoina on ollut aika paljon (liikaa) kaikkea, niin aikataulussa kuin ajatuksissakin. Ja siksi sanat ovat olleet vähän kadoksissa. Tai eivät tietenkään kaikki sanat, olenhan tänne blogiinkin kirjoitellut kuitenkin arkisemmista asioista. Mutta ne vähän syvällisemmät, luovemmat jutut ovat loistaneet poissaolollaan, koska ne eivät kasva kiireisessä tai stressaantuneessa maaperässä. Ne vaativat ympärilleen tilaa ja ilmaa, sitä luovaa luuhailua, josta Hannekin kirjoitti.
Tässä tullaan kuitenkin surulliseen ajatukseen: onko luova luuhailu edes mahdollista työssäkäyvälle ihmiselle? Onko se freelancereiden, vapaiden taiteilijoiden ja ammatikseen luovaa työtä luovalla aikataululla tekevien etuoikeus? Kun tein itse alkusyksystä sekalaisia freelance-töitä sekalaisilla aikatauluilla, oli minullakin aikaa luovaan luuhailuun ja silloin syntyivätkin monet kaikista luetuimmista teksteistäni. Mutta entäpä nyt, kun aikatauluni on tiukempi ja töitä on enemmän, sitä myöten myös vastuuta ja kenties pientä stressin poikastakin? Onko minulla edes mahdollisuutta löytää kirjoittamisen flow-tilaa, saati aikaa luovalle luuhailulle? Ovatko tekstini tuomittuja jäämään pintaraapaisun tasolle, vaikka haluaisinkin välillä kirjoittaa jotain syväluotaavampaa?
Jos voisin, kirjoittaisinkin päivät pitkät blogiani ja muita tekstejä ja vain luuhailisin luovasti. Se olisi varmasti jonkinlaista unelmaelämääni. Mutta elämässä on realiteetteja, joita ei voi paeta. On maksettava laskut, vuokra ja ostettava ruokaakin. Joskus voisi olla kivaa omistaa asuntokin. Niitä asioita ei minun elämäntilanteessani tehdä vain luuhailemalla. Siksi on käytävä töissä, ja osittain pakon edessä luovuttava kirjoittamisen flowsta ja sanojen pulppuavasta virrasta. Ikävä realiteetti, mutta valitettavasti totta. Toivon kuitenkin, että onnistun löytämään jonkin balanssin. Että voin luuhailla ja inspiroitua vielä töiden jälkeen vapaa-ajalla ja viikonloppuisin. Että voisin loma-aikaan makoilla viltilläni muistikirjan kanssa ja tallentaa asioita muistiin, jotta voin myöhemmin näpytellä ne tänne. Ja hyvässä lykyssä myös työ voi inspiroida. Työ voi saada aikaan ajatuksia, joista löytyy enemmänkin sanottavaa.
Minkälaisia ajatuksia teillä on tästä aiheesta? Kiinnostaisi kuulla myös työssäkäyvien blogikollegoiden näkemyksiä, kuinka löytää aikaa blogille ja erityisesti sille inpiroitumiselle kaiken muun elämän välissä :) Aikaa kirjoittamiselle nimittäin toki aina onnistuu jostain löytämään, mutta ennen kirjoittamista on pitänyt jostain saada myös ne ideat ja aiheet.
-Netta
Lue myös: