Kulutusfilosofiani, osa 1: Miksi olen vaihtanut luonnonkosmetiikkaan?

Olen kirjoitellut blogissani jonkin verran kuluttamisesta, ensin Black Fridaysta/Älä osta mitään -päivästä ja sen jälkeen Kiinakaupoista. Koska kuluttamiseen liittyvät jutut pyörivät tätänykyä päässä ja aihetta käsittelevät postaukset ovat olleet tosi luettuja ja kommenttikentässä on syntynyt erittäin hyvää keskustelua, päätin kirjoitella blogissa vähän enemmänkin ajatuksiani kuluttamisesta. Ihan ensimmäiseksi päätin valottaa ajatuksiani kosmetiikan suhteen.

En oikeastaan itse ole ihan kauhean kova käyttämään kosmetiikkaa enkä omista miljoonaa eri putelia. Se johtuu siitä, että minulla on aina ollut melko hyvä iho, helpot hiukset ja meikissäkin luotan usein aika hillittyyn ja helppoon lookiin. Se lienee ihan hyvä asia, sillä kosmetiikkaan liittyy monia ongelmallisia asioita, kuten kemikaalit, ympäristökuormitus ja eläinkokeet. Lisäksi kosmetiikka on siinä mielessä vielä uusi asia, ettei sen kaikkia vaikutuksia ihmisen terveydelle vielä tunneta, koska pitkän aikavälin tutkimustuloksia ei ole olemassa. Turun yliopiston fysiologian professori Jorma Toppari kommentoi Ylen artikkelissa olevansa huolissaan raskaana olevien naisten kemikaalialtistuksesta, joka voi vaikuttaa sikiön kehitykseen. Hän toivoo, että Suomessa otettaisiin käyttöön sama suositus kuin Tanskassa, jossa raskaana olevia naisia kehotetaan välttämään käytännössä kaikkea kosmetiikkaa, koska se voi vaikuttaa hormonijärjestelmiin. Tuotteiden turvallisuudesta tiedetään tällä hetkellä todella vähän ja valmistajien tietoihin vaikuttaa heidän halunsa tehdä rahaa. Toppari nostaa esimerkkinä ftalaatit, jotka olivat ennen sallittuja kosmetiikassa, mutta uudempien tutkimustulosten jälkeen kiellettiin kokonaan.

Lisääntyvä ongelma kosmetiikan suhteen on myös se, että kosmettiikkajäämät siirtyvät vesistössä pieneliöihin, kuten planktoniin, ja saattavat sitä kautta siirtyä lautasillemme vaikuttaen esimerkiksi hormonitoimintaamme. (Lähde ESS13.5.2016.) Haitallisia mikromuoveja on muun muassa useissa kuorinta-aineissa, hammastahnoissa ja hiusgeeleissä. Sen lisäksi, että mikromuovien kemikaaleja voi siirtyä ihmisten lautasille, ovat ne luonnollisestikin erityisen haitallisia meren eläimille, kuten kaloille ja linnuille. (Lähde.)

Itse kuljen arkisin usein myös ilman meikkiä, mikä on hyväksi sekä ympäristölle, iholleni että ehkäpä myös muullekin terveydelleni, kun keho saa olla ilman ylimääräistä kemikaalikuormaa. Käytän kuitenkin totta kai myös kosmetiikkaa, mutta sen ostamisen suhteen olen tehnyt paljon muutoksia viime vuosina. Jossain vaiheessa huomasin törmääväni mediassa yhä useammin kemikaalikriittisiin artikkeileihin ja keskusteluihin, ja pikkuhiljaa aloin myös itse miettimään asiaa. Onko turvallista tunkea kainaloihinsa alumiinia sisältävää deodoranttia (joiden käyttöön on yhdistetty monia terveyshaittoja) ja kuoria ihoaan muovinpaloja sisältävällä voiteella? Olenkin sittemmin asteittain siirtynyt yhä enemmän luonnonkosmetiikan käyttöön. Syitä tähän ovat ainakin ekologisuus, ajatus siitä etten halua turhia kemikaaleja kehooni ja lisäksi se, että luonnonkosmetiikan hinnat ovat nykyään inhimillisemmät ja helpommin saavutettavissa kuin joskus aiemmin. Luonnonkosmetiikka hoitaa ihoa luonnollisesti, luonnollisilla raaka-aineilla esimerkiksi muovien, parabeenien ja synteettisten öljyjen sijaan.

Ekologisesta näkökulmasta katsottuna luonnonkosmetiikka on takuulla synteettistä kosmetiikkaa parempaa: sen raaka-aineiden tuotannossa, hankinnassa ja itse tuotteiden valmistamisessa minimoidaan ympäristöön kohdistuvat haitat. Raaka-aineet ovat suurelta osin kasviperäisiä ja näistäkin suurin osa on luomutuotettua. Tuotteiden valmistamisessa tavoitteena on kuluvan veden ja energian sekä tuotantolaitoksessa syntyvän jätteen määrien jatkuva pienentäminen. Luonnonkosmetiikkatuotteen käyttö sekä tuotteen ja pakkauksen käytön jälkeinen hävittäminen aiheuttaa luonnolle mahdollisimman vähän kuormitusta. (Lähde: Hidasta Elämää) Tärkeää on kuitenkin huomioida, että luonnonkosmetiikka-termiä ei ole suojattu lailla. Siksi kannattaa käyttää tuotteita, joilla on luonnonkosmetiikan sertifikaatti (mm ecocert, Soil Association, CosmeBio), koska silloin tietää tuotteen täyttävän luonnonkosmetiikalle asetetut kriteerit.

Itse en alunperin kiinnostunut luonnonkosmetiikasta siksi, että luulin sen olevan paljon kalliimpaa kuin tavallinen markettikosmetiikka. Niin se varmaan vielä joitakin vuosia sitten olikin, vai olenko vain kuvitellut? Kuitenkin tällä hetkellä käytän luonnonkosmetiikkaa jo shampoossa, hoitoaineessa, suihkusaippuassa, kasvokuorinnassa, käsisaippuassa, kosteusvoiteessa, huulirasvassa ja deodorantissa, ainakin. Olen tykästynyt virolaiseen Organic Shop -merkkiin, jonka luonnonkosmetiikka on todella edullista. Hinnat ovat mielestäni täysin samaa luokkaa kuin normaalissa päivittäiskosmetiikassa, eli tässä tapauksessa luonnonkosmetiikan käyttö ei ainakaan verota kukkaroa yhtään sen enempää kuin tavallisenkaan. Lisäksi on kivaa, että tuotteet valmistetaan tuossa naapurimaassamme, jolloin niitä ei ole tarvinnut kuljettaa tänne maapallon toiselta puolelta. Tuotteet ovat myös olleet käytössä hyviä ja niitä saa esimerkiksi Sokokselta ja Stockmannilta, eli ne ovat helposti saatavilla kauppareissulla, eikä tarvitse erikseen lähteä erikoisliikkeeseen. Lisäksi minulla on ollut käytössä kasvojen puhdistukseen Konjac Sponge, joka on 100 % luonnontuote, ja deodoranttina kokeilussa on nyt Schmid’s Bergamot + Lime, joka vaikuttaa olevan minun tarpeisiini hyvä, sillä en ole kova hikoilemaan. Toistaiseksi olen silti vielä urheillessa käyttänyt ”tavallista” dödöä, koska luonnonkosmetiikkadödöön siirtyminen voi viedä keholta hetken aikaa tottua.

Meikeissä en ole itse vielä tähän mennessä kokeillut luonnonkosmetiikkaa, mutta olen jo pitkään niiden (ja osan muustakin kosmetiikasta) suhteen luottanut aika pitkälti suomalaiseen Lumeneen, koska on ekologisempaa käyttää lähellä tuotettua kuin maailman toiselta laidalta tänne lennätettyä tavaraa. Syitä Lumenen käyttöön ovatkin erityisesti kotimaisuus, luotettavuus ja yrityksen arvot. Lumenen tuotteet suunnitellaan Suomessa ja 80 % tuotteista myös valmistetaan täällä. Lisäksi Lumene hyödyntää toiminnassaan muun muassa elintarvike- ja puuteollisuuden sivutuotteita, jotta luonnon raaka-aineiden kallisarvoisia ainesosia ei jäisi käyttämättä. Lumene on sitoutunut Vastuu Huomisesta -ohjelmaan, joka kiinnittää huomiota yrityksen toiminnan vastuullisuuteen ja tuoteturvallisuuteen. Tuotteita ei testata eläinkokein, vaan niiden sijaan käytetään vaihtoehtoisia menetelmiä tuotteiden turvallisuuden takaamiseksi. Lumene WaterSmart-ohjelman myötä vedenkäyttöä tuotannossa ja tuotekehityksessä on vähennetty yli kolmanneksella muutaman viimeisen vuoden aikana. (Lähde: Lumene) Ylipäätään pyrin käyttämään mahdollisuuksien mukaan Suomessa valmistettuja tuotteita ja myös tuotteita, joilla on joutsen- ja avainlippu. Luin jokin aika sitten Joutsenlipulle työskentelevän kemistin haastattelun, jossa hän totesi, ettei tuotteen tarvitse olla luonnonkosmetiikkaa, jos se vain on ystävällinen niin käyttäjälleen kuin luonnolle.

On tärkeää kuitenkin muistaa, ettei kenenkään tarvitse olla täydellinen. Jo se on tosi paljon, että ylipäätään ajattelee näitä asioita ja tekee parhaansa. Valintoihin vaikuttavat aina monet asiat, kuten mikä sopii kenenkin iholle ja rahapussille. Omana tavoitteenani on pikku hiljaa vaihtaa yhä vain useampi tuote luonnonmukaiseen ja kokeilla uusia luonnonkosmetiikkamerkkejä ja -tuotteita. Pikkuhiljaa voisin kokeilla luonnonkosmetiikkaa myös meikeissä. En kuitenkaan aio syyllistää itseäni siitä, jos toisinaan joku ostamani tuote ei luonnonkosmetiikkaa tai kotimaista tuotantoa olisikaan. En nimittäin usko, että ehdottomuus tai liian ankarien raamien itselleen laittaminen tuovat onnea. Mutta ainakin tässä ollaan jo hyvällä polulla kohti oikeaa suuntaa.

Onko siellä muita luonnonkosmetiikan tai kotimaisen kosmetiikan käyttäjiä? Ottaisin erittäin mielelläni vastaan vinkkejä hyvistä merkeistä ja tuotteista!

-Netta

Kuvat: Pixabay

Lue myös:

Vuosi luonnonkosmetiikkadödön käyttäjänä

Ensimmäistä kertaa ekokasvohoidossa