Kulutusfilosofiani, osa 1: Miksi olen vaihtanut luonnonkosmetiikkaan?
Olen kirjoitellut blogissani jonkin verran kuluttamisesta, ensin Black Fridaysta/Älä osta mitään -päivästä ja sen jälkeen Kiinakaupoista. Koska kuluttamiseen liittyvät jutut pyörivät tätänykyä päässä ja aihetta käsittelevät postaukset ovat olleet tosi luettuja ja kommenttikentässä on syntynyt erittäin hyvää keskustelua, päätin kirjoitella blogissa vähän enemmänkin ajatuksiani kuluttamisesta. Ihan ensimmäiseksi päätin valottaa ajatuksiani kosmetiikan suhteen.
En oikeastaan itse ole ihan kauhean kova käyttämään kosmetiikkaa enkä omista miljoonaa eri putelia. Se johtuu siitä, että minulla on aina ollut melko hyvä iho, helpot hiukset ja meikissäkin luotan usein aika hillittyyn ja helppoon lookiin. Se lienee ihan hyvä asia, sillä kosmetiikkaan liittyy monia ongelmallisia asioita, kuten kemikaalit, ympäristökuormitus ja eläinkokeet. Lisäksi kosmetiikka on siinä mielessä vielä uusi asia, ettei sen kaikkia vaikutuksia ihmisen terveydelle vielä tunneta, koska pitkän aikavälin tutkimustuloksia ei ole olemassa. Turun yliopiston fysiologian professori Jorma Toppari kommentoi Ylen artikkelissa olevansa huolissaan raskaana olevien naisten kemikaalialtistuksesta, joka voi vaikuttaa sikiön kehitykseen. Hän toivoo, että Suomessa otettaisiin käyttöön sama suositus kuin Tanskassa, jossa raskaana olevia naisia kehotetaan välttämään käytännössä kaikkea kosmetiikkaa, koska se voi vaikuttaa hormonijärjestelmiin. Tuotteiden turvallisuudesta tiedetään tällä hetkellä todella vähän ja valmistajien tietoihin vaikuttaa heidän halunsa tehdä rahaa. Toppari nostaa esimerkkinä ftalaatit, jotka olivat ennen sallittuja kosmetiikassa, mutta uudempien tutkimustulosten jälkeen kiellettiin kokonaan.
Lisääntyvä ongelma kosmetiikan suhteen on myös se, että kosmettiikkajäämät siirtyvät vesistössä pieneliöihin, kuten planktoniin, ja saattavat sitä kautta siirtyä lautasillemme vaikuttaen esimerkiksi hormonitoimintaamme. (Lähde ESS13.5.2016.) Haitallisia mikromuoveja on muun muassa useissa kuorinta-aineissa, hammastahnoissa ja hiusgeeleissä. Sen lisäksi, että mikromuovien kemikaaleja voi siirtyä ihmisten lautasille, ovat ne luonnollisestikin erityisen haitallisia meren eläimille, kuten kaloille ja linnuille. (Lähde.)
Itse kuljen arkisin usein myös ilman meikkiä, mikä on hyväksi sekä ympäristölle, iholleni että ehkäpä myös muullekin terveydelleni, kun keho saa olla ilman ylimääräistä kemikaalikuormaa. Käytän kuitenkin totta kai myös kosmetiikkaa, mutta sen ostamisen suhteen olen tehnyt paljon muutoksia viime vuosina. Jossain vaiheessa huomasin törmääväni mediassa yhä useammin kemikaalikriittisiin artikkeileihin ja keskusteluihin, ja pikkuhiljaa aloin myös itse miettimään asiaa. Onko turvallista tunkea kainaloihinsa alumiinia sisältävää deodoranttia (joiden käyttöön on yhdistetty monia terveyshaittoja) ja kuoria ihoaan muovinpaloja sisältävällä voiteella? Olenkin sittemmin asteittain siirtynyt yhä enemmän luonnonkosmetiikan käyttöön. Syitä tähän ovat ainakin ekologisuus, ajatus siitä etten halua turhia kemikaaleja kehooni ja lisäksi se, että luonnonkosmetiikan hinnat ovat nykyään inhimillisemmät ja helpommin saavutettavissa kuin joskus aiemmin. Luonnonkosmetiikka hoitaa ihoa luonnollisesti, luonnollisilla raaka-aineilla esimerkiksi muovien, parabeenien ja synteettisten öljyjen sijaan.
Ekologisesta näkökulmasta katsottuna luonnonkosmetiikka on takuulla synteettistä kosmetiikkaa parempaa: sen raaka-aineiden tuotannossa, hankinnassa ja itse tuotteiden valmistamisessa minimoidaan ympäristöön kohdistuvat haitat. Raaka-aineet ovat suurelta osin kasviperäisiä ja näistäkin suurin osa on luomutuotettua. Tuotteiden valmistamisessa tavoitteena on kuluvan veden ja energian sekä tuotantolaitoksessa syntyvän jätteen määrien jatkuva pienentäminen. Luonnonkosmetiikkatuotteen käyttö sekä tuotteen ja pakkauksen käytön jälkeinen hävittäminen aiheuttaa luonnolle mahdollisimman vähän kuormitusta. (Lähde: Hidasta Elämää) Tärkeää on kuitenkin huomioida, että luonnonkosmetiikka-termiä ei ole suojattu lailla. Siksi kannattaa käyttää tuotteita, joilla on luonnonkosmetiikan sertifikaatti (mm ecocert, Soil Association, CosmeBio), koska silloin tietää tuotteen täyttävän luonnonkosmetiikalle asetetut kriteerit.
Itse en alunperin kiinnostunut luonnonkosmetiikasta siksi, että luulin sen olevan paljon kalliimpaa kuin tavallinen markettikosmetiikka. Niin se varmaan vielä joitakin vuosia sitten olikin, vai olenko vain kuvitellut? Kuitenkin tällä hetkellä käytän luonnonkosmetiikkaa jo shampoossa, hoitoaineessa, suihkusaippuassa, kasvokuorinnassa, käsisaippuassa, kosteusvoiteessa, huulirasvassa ja deodorantissa, ainakin. Olen tykästynyt virolaiseen Organic Shop -merkkiin, jonka luonnonkosmetiikka on todella edullista. Hinnat ovat mielestäni täysin samaa luokkaa kuin normaalissa päivittäiskosmetiikassa, eli tässä tapauksessa luonnonkosmetiikan käyttö ei ainakaan verota kukkaroa yhtään sen enempää kuin tavallisenkaan. Lisäksi on kivaa, että tuotteet valmistetaan tuossa naapurimaassamme, jolloin niitä ei ole tarvinnut kuljettaa tänne maapallon toiselta puolelta. Tuotteet ovat myös olleet käytössä hyviä ja niitä saa esimerkiksi Sokokselta ja Stockmannilta, eli ne ovat helposti saatavilla kauppareissulla, eikä tarvitse erikseen lähteä erikoisliikkeeseen. Lisäksi minulla on ollut käytössä kasvojen puhdistukseen Konjac Sponge, joka on 100 % luonnontuote, ja deodoranttina kokeilussa on nyt Schmid’s Bergamot + Lime, joka vaikuttaa olevan minun tarpeisiini hyvä, sillä en ole kova hikoilemaan. Toistaiseksi olen silti vielä urheillessa käyttänyt ”tavallista” dödöä, koska luonnonkosmetiikkadödöön siirtyminen voi viedä keholta hetken aikaa tottua.
Meikeissä en ole itse vielä tähän mennessä kokeillut luonnonkosmetiikkaa, mutta olen jo pitkään niiden (ja osan muustakin kosmetiikasta) suhteen luottanut aika pitkälti suomalaiseen Lumeneen, koska on ekologisempaa käyttää lähellä tuotettua kuin maailman toiselta laidalta tänne lennätettyä tavaraa. Syitä Lumenen käyttöön ovatkin erityisesti kotimaisuus, luotettavuus ja yrityksen arvot. Lumenen tuotteet suunnitellaan Suomessa ja 80 % tuotteista myös valmistetaan täällä. Lisäksi Lumene hyödyntää toiminnassaan muun muassa elintarvike- ja puuteollisuuden sivutuotteita, jotta luonnon raaka-aineiden kallisarvoisia ainesosia ei jäisi käyttämättä. Lumene on sitoutunut Vastuu Huomisesta -ohjelmaan, joka kiinnittää huomiota yrityksen toiminnan vastuullisuuteen ja tuoteturvallisuuteen. Tuotteita ei testata eläinkokein, vaan niiden sijaan käytetään vaihtoehtoisia menetelmiä tuotteiden turvallisuuden takaamiseksi. Lumene WaterSmart-ohjelman myötä vedenkäyttöä tuotannossa ja tuotekehityksessä on vähennetty yli kolmanneksella muutaman viimeisen vuoden aikana. (Lähde: Lumene) Ylipäätään pyrin käyttämään mahdollisuuksien mukaan Suomessa valmistettuja tuotteita ja myös tuotteita, joilla on joutsen- ja avainlippu. Luin jokin aika sitten Joutsenlipulle työskentelevän kemistin haastattelun, jossa hän totesi, ettei tuotteen tarvitse olla luonnonkosmetiikkaa, jos se vain on ystävällinen niin käyttäjälleen kuin luonnolle.
On tärkeää kuitenkin muistaa, ettei kenenkään tarvitse olla täydellinen. Jo se on tosi paljon, että ylipäätään ajattelee näitä asioita ja tekee parhaansa. Valintoihin vaikuttavat aina monet asiat, kuten mikä sopii kenenkin iholle ja rahapussille. Omana tavoitteenani on pikku hiljaa vaihtaa yhä vain useampi tuote luonnonmukaiseen ja kokeilla uusia luonnonkosmetiikkamerkkejä ja -tuotteita. Pikkuhiljaa voisin kokeilla luonnonkosmetiikkaa myös meikeissä. En kuitenkaan aio syyllistää itseäni siitä, jos toisinaan joku ostamani tuote ei luonnonkosmetiikkaa tai kotimaista tuotantoa olisikaan. En nimittäin usko, että ehdottomuus tai liian ankarien raamien itselleen laittaminen tuovat onnea. Mutta ainakin tässä ollaan jo hyvällä polulla kohti oikeaa suuntaa.
Onko siellä muita luonnonkosmetiikan tai kotimaisen kosmetiikan käyttäjiä? Ottaisin erittäin mielelläni vastaan vinkkejä hyvistä merkeistä ja tuotteista!
-Netta
Kuvat: Pixabay
Lue myös:
Siirryin käyttämään luonnonkkosmetiikkaa noin 6-7 vuotta sitten. Olen vuosien varrella kokeillut eri sarjoja edullisista kalliisiin ja löytänyt muutamia kestosuosikkeja hintahaitarin molemmista päistä. Samalla tavalla kuin taviskosmetiikassakin on luonnonkosmetiikassa ne ekslusiiviset sekä perusedulliset vaihtoehdot. Kannattaa kokeilla rohkeasti, niin löytää itselleen ja lompakolleen sopivimmat tuotteet. Suosittelen lämpimästi myös muiden kodin putsareiden ja pesuaineiden vaihtamista ekompiin versioihin.
Olenpa mä myöhäisherännyt, kun moni tuntuu käyttäneen luonnonkosmetiikkaa jo noinkin kauan! Mä kiinnostuin asiasta oikeastaan vasta viime keväänä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö vaan 🙂
Tuo Organic Shop on nimenomaan tuollainen matalan kynnyksen edullinen tuotesarja, josta uskaltauduin lähteä kokeilemaan, mutta nyt kiinnostaisi kokeilla muitakin merkkejä. Olen kokeillut myös muutamaa Laveran ja Estelle & Thildtin tuotetta, mutta täytyy nyt ottaa vaikka tämän vuoden tavoitteeksi tutustua vähän enemmänkin eri merkkeihin ja tuotteisiin. Jos sulla on jotain oikein hyviksi havaittuja tuotteita tai merkkejä, niin saa ehdottaa!
Mä oon osittain siirtynytkin jo myös siivousjutuissa luonnonmukaisempiin tuotteisiin. Lakana- ja pyyhepyykkiin oon jo varmaan kymmenen vuotta käyttänyt pääosin pesupähkinöitä ja normipyykinpesussa on ollut aina joutsenmerkitty tuote, mutta joskus siinäkin pesupähkinät (likaiseen tai pahanhajuiseen pyykkin ne ei mun mielestä kuitenkaan toimi). Niin ja tahroihin sappisaippua! Tiskiaineena on ollut Ecoveria ja Methodia. Niissä on kuitenkin tavallaan ongelmallista se, että ne ovat kyllä ekologisia, mutta niiden kuljettaminen muualta Suomeen sit taas ei ole. Siksi suosin välillä myös joutsenmerkittyjä suomalaisia siivousaineita. Näistä jutuistahan saisikin hyvän kakkososan tähän postaussarjaan 😉
Kiitos vielä, kun kommentoit!<3
Olen panostanut ennen ekslusiivisempaan kosmetiikkaan, mutta vuosien saatossa käyttöön on löytynyt hintalaatusuhteeltaan kelpoja edullisempia tuotteita etenkin nyt, kun käynnissä isompi säästöprojekti. Jos haluaa kokeilla kalliimpia sarjoja, niin voin suositella mm. Atelier des Delicesia, Mia Höytöä ja Absolutionia. Näistä arvokkaammista sarjoista minun huipputuotteeni on Pain putsari. Toisinaan käytössä myös Pain kasvovesi ja kasvovoide, alla listattujen edullisempien sijaan.
Mulla on Organic shopilta perussaippuat ja vartalovoide, toinen edullisimman hintaluokan merkki on Urtekram. Organic shopin vartalokuorinnat on ihania. Estelle&Thildin vartalovoiteet on astetta hintavammat, mutta erityisen ihanat käytössä. Käytän kasvovetenä pääsääntöisesti kukkaisvesiä, joista olen todennut Melvitan minulle hyväksi. Madaran DD-pihlajavoide on mun edullinen kestosuosikki, jota käytän kasvoille ja matkustaessa vartalollekin.
Meikeissä olen pysynyt muutamissa suosikeissa oikeastaan koko ajan. Käytän Terre D’Ocin BB-voidetta silloin harvoin, kun käytän pohjaa. Irtopuuteri, aurinkopuuteri ja peitevoide on Colour Caramelilta. Zuiilta ostan poskipunan ja luomivärit. Huulipunan ja kynsilakkojen osalta olen ihastunut Bohoon. Olen testannut tähän mennessä kolme eri luonnonkosmetiikan ripsaria eri hintaluokista, mutta en ole vielä löytänyt sellaista suosikkia, jota lähtisin suosittelemaan.
Hiustuotteissa luotan helposti kuivuvien luonnonkiharoitteni hoidossa Less is moreen alusta loppuun. Olen kokeillut myös edullisempia sarjoja, mutta mikään ei ole tullut edes lähelle Less is moren laatua.
Toivottavasti näistä on sinulle jotain hyötyä etsiessäsi omia suosikkeja. Ostan tuotteeni mm. Sokokselta, Stockmannilta, Ruohonjuuresta, Joliesta ja Nudgesta. Ekokampaajaksi suosittelenvarauksetta Hiushuone Stagen Elinaa.
Kiitos suosituksista! 🙂
Hei aivan mahtavaa, iso kiitos kun jaksoit antaa näin paljon suosituksia! <3 Otin nämä ylös ja aion todellakin kokeilla. Tosi kiva saada hieman suuntaviivaa sille, että MISTÄ ne kokeilut kannattaa aloittaa; tuotteita kun on nykyään niin paljon että muuten se menee vähän hakuammunnaksi.
Ja kiitos myös ekokampaamosuosituksesta! Mä olin itseasiassa alunperin kirjoittanut siitäkin, että haluan kokeilla ekokampaamoa, mutta tekstistä tuli niin pitkä, että päätin jättää sen jutun toiseen kertaan. Mutta ehdottomasti kiinnostelee myös ekokampaamot.
Täällä eräs, joka on pikkuhiljaa siirtynyt luonnonkosmetiikkaan, mutta joka voisi tehdä vielä enemmän. En ole esimerkiksi vielä löytänyt tarpeeksi hyvää luonnonkosmetiikka-ripsiväriä ja hiukseni ovat raidoitetut, joten ekoshampoot eivät asiaan perehtyneen ystävän mukaan siksi sovi mulle (korjatkaa, jos olen väärässä!). Mutta pakko sanoa, että ihokin on voinut paremmin, kun on siirtynyt parempiin tuotteisiin. Ja kiitos tästä postauksesta, tuli paljon uutta tietoa. 🙂
Kiitos kommentista!<3
Kiva kuulla, että postauksesta löytyi uutta tietoa! Mäkään en ole vielä kokeillut luonnonkosmetiikka-ripsaria, kun tuo nykyinen Lumenen ripsarini on niin kovin hyvä, etten ole jotenkin vielä raaskinut lähteä kokeilemaan muita. Mutta muistelen lukeneeni jokin aika sitten Anna Vihervaarasta -blogista, että Esthelle & Thildtillä olisi jokin hyväksi havaittu ripsari. Olen ajatellut, että sitä voisin kyllä kokeilla 🙂
Mä olen vähän pihalla näissä joissakin kauneusasioissa, enkä ymmärrä miksi luonnonkosmetiikkashampoo ei sovi raidoitetuille hiuksille? Olisi kiinnostavaa tietää, koska mulla on ollut ajatuksena mennä jossain vaiheessa taas laittamaan vähän raitoja. Tulee lähinnä mieleen, että voiko luonnonkosmetiikka olla esimerkiksi blondatulle hiukselle siinä mielessä ”huonompi”, ettei siinä ole tarpeeksi ”tehoa” pitämään väriä vaaleana, vaan alkaako helpommin taittaa keltaiseen? En tiedä, tästä olisi mielenkiintoista oppia lisää! 🙂