Muoviton maaliskuu päättyi – mitä jäi käteen?
Muoviton maaliskuu päättyi jo noin viikko sitten, mutta blogipostaukseni tulee kiireen vuoksi hieman jälkijunassa. Ajattelin tällä kertaa kirjoitella jonkinlaista yhteenvetoa siitä, mitä kokeilusta ylipäätään jäi käteen ja minkälaisia fiiliksiä se herätti.
Ihan ensimmäisenä havaintona voisin sanoa, että muovin välttely osoittautui käytännössä ihan mahdottomaksi. Ensimmäisellä viikollahan lähdin ihan hirveällä draivilla ja innolla mukaan, ja kuvittelin muovin välttelyn olevan vähän samanlainen juttu kuin vaikka vegehaasteeseen osallistuminen. No, ei se kyllä ollut. Lihaa voi vältellä, mutta modernissa yhteiskunnassa muovia ei. Ensimmäisellä ja toisella viikolla koitin olla ehdoton muovin suhteen, ja siitä aiheutui vain turhautuminen ja väsähdys. Silloin oli pakko todeta, ettei tässä ole järkeä. Otinkin sen jälkeen asenteen, että välttelen muovia silloin kun se on järkevissa mittasuhteissa mahdollista, ja silloin kun se ei ole, on vain hyväksyttävä asia ja ostettava se muovipakkaus. Onneksi sen voi sitten kotona laittaa muovinkeräykseen.
Tärkeimmät oivallukset Muovittoman maaliskuun aikana:
Ylipäätään huomasin sen, miten vaikeaa on tietää, mikä olisi paras toimintapa. Eihän muovi välttämättä ole se pahin tekijä kauppareissulla – ekologisesta näkökulmasta pahiksia ovat tietysti myös tuotteen valmistusprosessin eri vaiheet, kuljetusmatkat, muutkin pakkausmateriaalit ja niin edelleen. Kyllä siinä pieni kuluttaja on aikamoisessa ristitulessa, kun yrittää tehdä oikein, mutta ei todellakaan omaa tutkimustietoa, mikä olisi se kaikken ekologisin vaihtoehto.
Tässä ei mielestäni ole muuta vaihtoehtoa, kuin antaa itselleen armoa. Kuten olen usein sanonut, jo se, että ajattelee näitä asioita, on puoli voittoa. Yksittäisen kuluttajan on ihan hirveän vaikeaa tietää, miten kannattaisi kussakin tilanteessa tehdä ja valita. Siksi jo se, että pyrkii edes joltain näkökulmalta huomioimaan ekologisia seikkoja valinnoissaan, on plussaa. Osa valinnoista on toki selkeämpiä, kuten yksityisautoilun välttely ja lihansyönnin vähentäminen, mutta juurikin esimerkiksi ruokakaupassa voi valintojen ristitulessa mennä sormi suuhun. Muistutan tässä kohtaa aina itselleni (ja teillekin), ettei kenenkään tarvitse olla täydellinen. Ja edelleen toivon apuja tässä asiassa myös yritysten ja yhteiskunnan suunnalta, vaikkakaan esimerkiksi yritysten suuntaan tekemäni yhteydenotot eivät poikineet mitään sen kummempia vastauksia.
Positiivinen havaintoni on se, että muovista on alettu keskustella paljon enemmän ja aiheesta ilmestyi varsinkin Muovittoman maaliskuun aikana paljon uutisia vähän joka mediassa. Nollahukka-Otsoa haastateltiin monessa paikassa, samoin kampanjan aloittajaa Heidi Hautalaa. Juuri eilen luin Yleltä ilahduttavan uutisen nimeltään ”Hyviä uutisia tutkijoilta: Muovin vastainen taistelu tuottaa tulosta, muovipussien määrä kääntynyt vihdoin laskuun Pohjanmeressä”. Jutussa todetaan, että tutkijoiden mukaan harkitsevalla muovinkäytöllä voi saada aikaan suuria muutoksia. Tutkijat pitävät laskun syynä esimerkiksi muovipussien maksullisuutta. Jutussa todetaan, että jos muovin käyttöön kiinnitetään huomiota enemmän, tulevat tulokset paranemaan entisestään. Ja tämä juttuhan on ihan huikea!! 🙂 Tulee todellakin sellainen fiilis, että kyllä tällä munkin muovin välttelyllä on oikeasti ollut jotain merkitystä, ja meidän joka ikisen on. Mahtavaa saada konkreettista tietoa siitä, että asiat muuttuvat myös hyvään suuntaan.
Loppuun päätin listata asioita, jotka tästä kokeilusta jäivät ihan konkreettisesti käteen ja tavoiksi muovin välttelyksi/muuten vaan ekologisiksi valinnoiksi. Osa näistä meillä on kyllä ollut käytössä jo pitkään ennen tätä muovitonta maaliskuuta.
Näin vähennän muovin määrää arjessani:
* Oma kangaskassi mukaan kauppaan, hedelmäosastolla laput kiinni itse kasviksiin/hedelmiin jos mahdollista (kestohedelmäpussin mukaan ottaminen on yhä harjoittelun alla). Jos kangaskassia ei ole mukana, ostan kassalla aina paperikassin, johon kerään sitten kotona kierrätettävät paperit.
* En osta muovisia vesipulloja, vaan kannan nykyään aina käsilaukussa mukana omaa lasista pulloa ja täytän sitä tarpeen mukaan hanavedellä.
* Lounaskahvilasta nappaan kahvin mukaan omaan take away -mukiin.
* Kierrätämme kotona kaikki muovipakkaukset muovinkeräykseen. (Ja toki kierrätämme kaikki muutkin roskat.)
* Pyykinpesussa olemme jo kauan sitten luopuneet huuhteluaineesta – täysin turha tuote isossa muovipaketissa. Monet tekstiilit eivät edes tykkää huuhteluaineesta. Lisäksi pesemme lakana- ja pyyhepyykin yleensä pesupähkinöillä, jotka ovat 100 % luonnontuote, joka tulee pahvipakkauksessa. Tahranpoistoon käytämme sappisaippuaa, joka on pakattu pahvirasiaan.
* Emme käytä kotona lainkaan talouspaperia – olen koko aikuiselämäni pärjännyt varsin hyvin ilman! Talouspaperi tulee aina muovipaketissa, ja myös paperin valmistaminen kuormittaa ympäristöä, ja lisäksi sen ostaminen kuormittaa myös kukkaroa aivan turhaan. En tiedä mihin talouspaperia tarvitaan, paitsi ehkä lapsiperheissä. Kaikki liat voi pyyhkiä rievulla ja joissain tilanteissa wc-paperi korvaa tarvittaessa talouspaperin. Lisäksi meillä käytetään ruokailussa servettejä, jos tarvetta on (aika harvoin arkena tosin).
* Siivousräteissä käytämme uudelleenkäytettäviä- ja pestäviä rättejä. Olisi aivan typerää käyttää niitä pari käyttökertaa kestäviä rättejä, jotka ovat pahimman luokan roskausta ja usein vielä muovikääreessä. Olemme ostaneet laadukkaita siivousliinoja, jotka kestävät käyttöä. Ne voi pestä pesukoneessa, joten käyttökertoja kertyy yhdelle rätille lukemattomia.
* Kosmetiikassa olen siirtynyt pitkälti luonnonkosmetiikkaan, joka ei tuota mikromuovia. Lisäksi ostan mielelläni kosmetiikkaa lasipakkauksissa (esim käsisaippua), mikäli sellaista tulee vastaan. Muovittoman kokeilun innoittamana ostin nyt myös monikäyttöisen palasaippuan, jota voi käyttää niin vartalolle, kasvoille kuin käsillekin.
* Muovittoman kokeilun innostamana ostin myös puisen tiskiharjan, johon myydään myös vaihtopäitä. Jälleen yksi tapa välttää muovia!
Muoviton maaliskuu oli monin tavoin ajatuksia herättävä kokeilu, joka ihan varmasti muutti myös omia kulutustottumuksiani joiltain osin. En kuitenkaan aio ottaa liikaa stressiä muovin suhteen tulevaisuudessa – huomioin ekologisuuden arjessani monin tavoin, ja muovi on yksi aspekti muiden joukossa, johon voi kiinnittää huomiota – en kuitenkaan aio jumiutua vain sen miettimiseen. Tärkeintä on kokonaisuus, eikä muovi ole aina se isoin pahis.
Toivon edelleen myös sitä, että muoviin ja kaikkiin muihinkin ekologisiin asioihin kiinnitettäisiin entistä enemmän huomiota yhteiskunnan ja yritysten taholta, koska se tekisi niiden asioiden huomioimisesta helpompaa myös yksittäiselle kuluttajalle. Ja itse asiassa uskonkin, että hitaasti mutta varmasti asiat tulevat muuttumaan.
-Netta
Lue myös:
#Muovitonmaaliskuu -ensimmäisen viikon päiväkirja
#Muovitonmaaliskuu – toisen viikon päiväkirja