Muoviton maaliskuu päättyi – mitä jäi käteen?
Muoviton maaliskuu päättyi jo noin viikko sitten, mutta blogipostaukseni tulee kiireen vuoksi hieman jälkijunassa. Ajattelin tällä kertaa kirjoitella jonkinlaista yhteenvetoa siitä, mitä kokeilusta ylipäätään jäi käteen ja minkälaisia fiiliksiä se herätti.
Ihan ensimmäisenä havaintona voisin sanoa, että muovin välttely osoittautui käytännössä ihan mahdottomaksi. Ensimmäisellä viikollahan lähdin ihan hirveällä draivilla ja innolla mukaan, ja kuvittelin muovin välttelyn olevan vähän samanlainen juttu kuin vaikka vegehaasteeseen osallistuminen. No, ei se kyllä ollut. Lihaa voi vältellä, mutta modernissa yhteiskunnassa muovia ei. Ensimmäisellä ja toisella viikolla koitin olla ehdoton muovin suhteen, ja siitä aiheutui vain turhautuminen ja väsähdys. Silloin oli pakko todeta, ettei tässä ole järkeä. Otinkin sen jälkeen asenteen, että välttelen muovia silloin kun se on järkevissa mittasuhteissa mahdollista, ja silloin kun se ei ole, on vain hyväksyttävä asia ja ostettava se muovipakkaus. Onneksi sen voi sitten kotona laittaa muovinkeräykseen.
Tärkeimmät oivallukset Muovittoman maaliskuun aikana:
Ylipäätään huomasin sen, miten vaikeaa on tietää, mikä olisi paras toimintapa. Eihän muovi välttämättä ole se pahin tekijä kauppareissulla – ekologisesta näkökulmasta pahiksia ovat tietysti myös tuotteen valmistusprosessin eri vaiheet, kuljetusmatkat, muutkin pakkausmateriaalit ja niin edelleen. Kyllä siinä pieni kuluttaja on aikamoisessa ristitulessa, kun yrittää tehdä oikein, mutta ei todellakaan omaa tutkimustietoa, mikä olisi se kaikken ekologisin vaihtoehto.
Tässä ei mielestäni ole muuta vaihtoehtoa, kuin antaa itselleen armoa. Kuten olen usein sanonut, jo se, että ajattelee näitä asioita, on puoli voittoa. Yksittäisen kuluttajan on ihan hirveän vaikeaa tietää, miten kannattaisi kussakin tilanteessa tehdä ja valita. Siksi jo se, että pyrkii edes joltain näkökulmalta huomioimaan ekologisia seikkoja valinnoissaan, on plussaa. Osa valinnoista on toki selkeämpiä, kuten yksityisautoilun välttely ja lihansyönnin vähentäminen, mutta juurikin esimerkiksi ruokakaupassa voi valintojen ristitulessa mennä sormi suuhun. Muistutan tässä kohtaa aina itselleni (ja teillekin), ettei kenenkään tarvitse olla täydellinen. Ja edelleen toivon apuja tässä asiassa myös yritysten ja yhteiskunnan suunnalta, vaikkakaan esimerkiksi yritysten suuntaan tekemäni yhteydenotot eivät poikineet mitään sen kummempia vastauksia.
Positiivinen havaintoni on se, että muovista on alettu keskustella paljon enemmän ja aiheesta ilmestyi varsinkin Muovittoman maaliskuun aikana paljon uutisia vähän joka mediassa. Nollahukka-Otsoa haastateltiin monessa paikassa, samoin kampanjan aloittajaa Heidi Hautalaa. Juuri eilen luin Yleltä ilahduttavan uutisen nimeltään ”Hyviä uutisia tutkijoilta: Muovin vastainen taistelu tuottaa tulosta, muovipussien määrä kääntynyt vihdoin laskuun Pohjanmeressä”. Jutussa todetaan, että tutkijoiden mukaan harkitsevalla muovinkäytöllä voi saada aikaan suuria muutoksia. Tutkijat pitävät laskun syynä esimerkiksi muovipussien maksullisuutta. Jutussa todetaan, että jos muovin käyttöön kiinnitetään huomiota enemmän, tulevat tulokset paranemaan entisestään. Ja tämä juttuhan on ihan huikea!! 🙂 Tulee todellakin sellainen fiilis, että kyllä tällä munkin muovin välttelyllä on oikeasti ollut jotain merkitystä, ja meidän joka ikisen on. Mahtavaa saada konkreettista tietoa siitä, että asiat muuttuvat myös hyvään suuntaan.
Loppuun päätin listata asioita, jotka tästä kokeilusta jäivät ihan konkreettisesti käteen ja tavoiksi muovin välttelyksi/muuten vaan ekologisiksi valinnoiksi. Osa näistä meillä on kyllä ollut käytössä jo pitkään ennen tätä muovitonta maaliskuuta.
Näin vähennän muovin määrää arjessani:
* Oma kangaskassi mukaan kauppaan, hedelmäosastolla laput kiinni itse kasviksiin/hedelmiin jos mahdollista (kestohedelmäpussin mukaan ottaminen on yhä harjoittelun alla). Jos kangaskassia ei ole mukana, ostan kassalla aina paperikassin, johon kerään sitten kotona kierrätettävät paperit.
* En osta muovisia vesipulloja, vaan kannan nykyään aina käsilaukussa mukana omaa lasista pulloa ja täytän sitä tarpeen mukaan hanavedellä.
* Lounaskahvilasta nappaan kahvin mukaan omaan take away -mukiin.
* Kierrätämme kotona kaikki muovipakkaukset muovinkeräykseen. (Ja toki kierrätämme kaikki muutkin roskat.)
* Pyykinpesussa olemme jo kauan sitten luopuneet huuhteluaineesta – täysin turha tuote isossa muovipaketissa. Monet tekstiilit eivät edes tykkää huuhteluaineesta. Lisäksi pesemme lakana- ja pyyhepyykin yleensä pesupähkinöillä, jotka ovat 100 % luonnontuote, joka tulee pahvipakkauksessa. Tahranpoistoon käytämme sappisaippuaa, joka on pakattu pahvirasiaan.
* Emme käytä kotona lainkaan talouspaperia – olen koko aikuiselämäni pärjännyt varsin hyvin ilman! Talouspaperi tulee aina muovipaketissa, ja myös paperin valmistaminen kuormittaa ympäristöä, ja lisäksi sen ostaminen kuormittaa myös kukkaroa aivan turhaan. En tiedä mihin talouspaperia tarvitaan, paitsi ehkä lapsiperheissä. Kaikki liat voi pyyhkiä rievulla ja joissain tilanteissa wc-paperi korvaa tarvittaessa talouspaperin. Lisäksi meillä käytetään ruokailussa servettejä, jos tarvetta on (aika harvoin arkena tosin).
* Siivousräteissä käytämme uudelleenkäytettäviä- ja pestäviä rättejä. Olisi aivan typerää käyttää niitä pari käyttökertaa kestäviä rättejä, jotka ovat pahimman luokan roskausta ja usein vielä muovikääreessä. Olemme ostaneet laadukkaita siivousliinoja, jotka kestävät käyttöä. Ne voi pestä pesukoneessa, joten käyttökertoja kertyy yhdelle rätille lukemattomia.
* Kosmetiikassa olen siirtynyt pitkälti luonnonkosmetiikkaan, joka ei tuota mikromuovia. Lisäksi ostan mielelläni kosmetiikkaa lasipakkauksissa (esim käsisaippua), mikäli sellaista tulee vastaan. Muovittoman kokeilun innoittamana ostin nyt myös monikäyttöisen palasaippuan, jota voi käyttää niin vartalolle, kasvoille kuin käsillekin.
* Muovittoman kokeilun innostamana ostin myös puisen tiskiharjan, johon myydään myös vaihtopäitä. Jälleen yksi tapa välttää muovia!
Muoviton maaliskuu oli monin tavoin ajatuksia herättävä kokeilu, joka ihan varmasti muutti myös omia kulutustottumuksiani joiltain osin. En kuitenkaan aio ottaa liikaa stressiä muovin suhteen tulevaisuudessa – huomioin ekologisuuden arjessani monin tavoin, ja muovi on yksi aspekti muiden joukossa, johon voi kiinnittää huomiota – en kuitenkaan aio jumiutua vain sen miettimiseen. Tärkeintä on kokonaisuus, eikä muovi ole aina se isoin pahis.
Toivon edelleen myös sitä, että muoviin ja kaikkiin muihinkin ekologisiin asioihin kiinnitettäisiin entistä enemmän huomiota yhteiskunnan ja yritysten taholta, koska se tekisi niiden asioiden huomioimisesta helpompaa myös yksittäiselle kuluttajalle. Ja itse asiassa uskonkin, että hitaasti mutta varmasti asiat tulevat muuttumaan.
-Netta
Lue myös:
#Muovitonmaaliskuu -ensimmäisen viikon päiväkirja
#Muovitonmaaliskuu – toisen viikon päiväkirja
Ihana kuulla, että muovittoman maaliskuun jälkeenkin jotkut tavat on jääneet käyttöön. Meillä meinasi zero waste -haasteen myötä käyttöön tulleet kankaiset hedelmäpussit unohtua aluksi myös, kunnes tajusin laittaa ne kotona kauppakassin kahvoihin kiinni, ettei niitä tarvitse erikseen muistaa.
Talouspaperi on kyllä ihmejuttu. Niin kauan kun elin yksin, en koskaan ostanut sitä enkä vielä kahdestaan esikoisenkaan kanssa asuessa. Miehelläni taas oli tapana käyttää talouspaperia ja yhteen muuttaessamme, muutti taloupaperikin keittiöömme. Zero waste -haasteen myötä jätimme talouspaperit ostamatta ja kokosimme keittiöön muutamia riepuja talouspaperin korvikkeiksi sotkujen siivoamiseen (pienten lasten kanssa sotkua tulee enemmän tai vähemmän lähes jokaisella aterialla), keittiörätti on erikseen ja toisinaan ruokaillessa katamme kankaiset lautasliinat pöytään. Muistan, että mieheni alkuun arasteli kankaisten lautasliinojen käyttöä, mutta pian arkailu loppui. Samaan kuumaan pesuun ne lautasliinat menee kuin taloupaperin korvaavat rievutkin ja sappisaippualla saa tarvittaessa ruokatahrat hyvin irtoamaan.
Joo, ehdottomasti jää käyttöön, ja toivon että ajan mittaan löytyy taas uusia tapoja. Hyvä vinkki muuten toi hedelmäpussin sitominen kangaskassiin, kiitos! 🙂
Mä luulen, että talouspaperi on aikuisten kesken täysin turhake, mutta ymmärrän kyllä sen tarpeen lapsiperheessä – kaikenlaista kaatuu ja läikkyy, ja ruokailu voi olla kovin sotkuista. Toki lapsiperheessäkin pärjää ilman, jos on viitseliäs ja varaa keittiöön lisää riepuja jne. Mun mies oli myös yksin asuessaan ostanut talouspaperia itselleen, mutta ihmeen kivuttomasti siitä kyllä luovuttiin sitten kun yhteen muutettiin. Meillä ei ole vielä käytetty kankaisia lautasliinoja, mutta ne ovat kyllä tosi hyvä ja ekologinen vaihtoehto – täytyypä seuraavaksi hankkia sellaiset! 🙂
Meidän lautasliinat on mun mummilta perittyjä ja lahjaksi saatuja sekä joskus ekaan omaan kotiin ikeasta istamiani vähän vinksallaan olevia. Nuo vanhat on kyllä kauneimmat ja kovin rakkaat. Pellavasiai lahjaksi saatuja minäkin vähän aristelen arkikäytöön ottaa, mutta toisaalta ne ei aja asiaansa kaapissa silitettyinä istuessaan. Kirppareilta varmaankin löytyy jostain kunnon mummopöydästä edullisesti noita kankaisia lautasliinoja ja ehkä kauniita kirjailtuja nenäliinojakin.
Sä oot niin ihana, kun jaksat aina jakaa ihan huippuja vinkkejä! Oot mun idoli näissä asioissa edelleen. 🙂
<3
Kiva yhteenveto! 🙂 Vaikka kokonaan muoviton elämä onkin aika mahdontonta, niin haaste oli selväsi ajatuksia herättävä ja sai muutenkin hyvin tarkkailemaan kulutustottumuksia vähän kriittisemmin. Itse en edes varsinaisesti yrittänyt vältellä muovia (koska se tuntui niin hankalalta), mutta tätä oli mukava seurata ja tuli haasteen myötä tuli kuitenkin suhtauduttua vähän kriittisemmin ja tarkemmin muovin käyttöön.
P.S. Itsekään en ole koskaan ostanut talouspaperia ja pärjännyt hyvin ilman 🙂
Tosi kiva kuulla! Ilman muovia on tosiaan aivan mahdotonta elää, mutta vähentää voi kuitenkin. Luulen, että viime aikoina moni ihminen on havahtunut vähän miettimään omaa muovin käyttöään ja muovin haittoja, ja se on tosi hyvä. Toivotaan, että myös yritykset heräävät asiaan.
Ja talouspaperi on kyllä oikeasti aikamoinen turhake! Se lienee monelle enemmän sellainen tottumuskysymys, ei niinkään välttämätön hyödyke 🙂
Minusta talouspaperi ei ole turhake vaan lähinnä sen käyttö joissakin tilanteissa on minusta turhaa. Meillä kuluu puoliarkki-talouspaperia muutama paketti vuodessa ja se on minusta ihan paikallaan esim. servetin tai nenäliinan korvikkeena, autossa, retkellä jne. Puoliarkkirullat on käteviä niin ei kulu paperia enempää kuin tarvitsee. Vessapaperiakin voi tietenkin käyttää, mutta keittiössä on kivemman näköistä kuitenkin talouspaperirulla.
Rätin korvikkeena talouspaperi on minusta turhaa ja siinä käytän rättejä, joita teen myös vanhoista pyyhkeistä tai lakanoista. Parempia ruokailuhetkiä varten meillä on kangaslautasliinat.
”Minusta talouspaperi ei ole turhake vaan lähinnä sen käyttö joissakin tilanteissa on minusta turhaa.” Hyvin sanottu! 🙂 Oot kyllä ihan oikeassa siinä, että löytyy tilanteita, joissa talouspaperi on tosi kätevää – just vaikka veneellä tai mökillä. Kyllä mekin ollaan joskus mökkireissulla kääräisty makkarat talouspaperiin ja syöty siitä jne. 🙂 Ehkäpä talouspaperi meidän tilanteessa on siis kotona turhaa, mut vaikkapa mökillä juurikin tuollainen puoliarkkirulla voisi olla kätevä – niitä menisi varmaan tyyliin 1 pakkaus mökkikaudessa tms. Ja ne käytetyt talouspaperithan saa laittaa kompostiin, joten ainoa roska olisi sitten se muovikääre.
Ja tosiaan, sellaiseen sotkujen pyyhkimiseen tms ei talouspaperia mielestäni tarvita, vaan rätti hoitaa homman. Tosi hyvä idea tehdä rättejä vanhoista pyyhkeistä/lakanoista! 🙂 Tuon voisin ottaa käyttöön itsekin. Ja kangaslautasliinat menee nyt myös mun ostoslistalle.
Meillä käytetään talous/wc- paperin muovipussi (ja muutkin isot pussit) roskapussina. 🙂
Joo, me tehdään samaa ja myös kissanhiekkapussi käytetään aina roskapussina! 🙂