Ladataan...
Lilies & Life

 

Lilyn blogeissa on pyörinyt lähiaikoina paljon "faktoja minusta" -tyyppisiä postauksia, joita rakastan lukea! On niin hauska kuulla ihmisten erikoisista tavoista ja oppia tuntemaan astetta paremmin. Olen tehnyt viimeksi yli vuosi sitten 10 asiaa minusta -postauksen, joten onkin korkea aika kertoa asioita, joita ette minusta vielä tiedä. Yritän ainakin laittaa tähän sellaisia juttuja, joista en ole maininnut blogissa aiemmin. 
 
 
 
1. Juhlistan kaikkea mahdollista. Mielestäni aina on hyvä syy juhlia; onnistunut työpäivä, asunnon siivoaminen, nimipäivät, synttärit, kissanristiäiset, jne. Juhliminen voi tarkoittaa skumppalasillisen juomista, spesiaalia iltapalaa, hemmotteluhoidon varaamista itselle tai esim. pidemmän kaavan juhlimista eli illanviettoa ystävän kanssa. Tällä viikolla juhlistan synttäreitäni kakkukahvein sekä hyvää työkesää ansaitsemallani Kreikan matkalla.
 
2. Koen voimakasta mielihyvän tunnetta siivoamisen jälkeen. Tunnen miten mun aivot täyttyy endorfiineistä kun katselen siistiä, puhdasta asuntoa, järjestettyä laatikkoa tai pestyä valkoista pyykkiä. Tykkään myös itse siivoamisesta, kun tuloksia syntyy heti.
 
3. Olen varma, että elin entisessä elämässä Egyptissä. Olen pienestä saakka ollut äärimmäisen kiinnostunut muinaisesta Egyptistä, pyramideista, faaraoista ja hieroglyfeistä. Luin lapsena lähikirjaston kaikki Egypti-aiheiset kirjat ja vuoden 1963 Kleopatra oli suosikkileffani. Halusin Egypti-pakkomielteen takia opiskella arkeologiksi ja egyptologiksi, jotta pääsisin tutkimaan Kuninkaanlaaksoa ja kenties löytämään Nefertitin muumion :D Elämä meni sitten vähän eri tavalla, mutta se haave minulla on edelleen! Minulla on kotona Nefertitin patsaita, muutamia papyruksia sekä muita Egypti-aiheisia esineitä. Olen myös käynyt Berliinissä sen takia, että näkisin Nefertitin veistoksen livenä.
 
4. Leikin pienenä mieluiten dinosauruksilla ja autoilla. Meillä oli myös trolli-peikkoja, tamagotchi, barbeja ja Disneyn hahmoja, mutta ne eivät olleet mitään verrattuna sähköiseen autorataan.
 
5. Olen harrastanut mm. teatteria (kävin huimat kaksi kertaa), kokkausta (kurssilla lapsena), show- sekä mixtanssia, koripalloa, pesäpalloa, piirtämistä ja laulamista. Hevosen selässä olen ollut kaksi kertaa; ensimmäinen kerta oli ihan hauska ja muistan, että hevosen nimi oli myös Lilli. Toisella kerralla putosin kyydistä, enkä ole enää mennyt sen jälkeen. Nykyään ratsastus on kielletty, sillä rintarankani on jäykistetty skolioosin takia vuonna 2003. 
 
6. Koulutukset. Kävin kuvataidepainotteisen yläasteen sekä lukion. Niiden jälkeen olen opiskellut mm. sisustusta ja matkailua, mutta en suorittanut niitä loppuun. Sisustusmyyjän koulutuksesta kävin kaikki teoriat kokeita myöden, ainoastaan myynti-osuuden työharjoittelu jäi suorittamatta (suoritin myöhemmin.) Matkailun opiskelun ammattikorkeakoulussa lopetin muutaman kuukauden jälkeen, sillä se painottui liikaa ravintolapuoleen. Nykyään minulla on myynnin ammattitutkinto sekä hyvinvointineuvojakoulutus, jotka suoritin 2015. Lisäkoulutuksia ja kursseja, joita olen suorittanut: asiakaspalvelu, luonnonkosmetiikka, ravintolisät, intialainen päänhieronta ja Veikkaus-koulutus.
 
7. En pysty katsomaan mitään kauhua. Siis en mitään. Monesti trillerit ovat myös liian pahoja, samoin kuin tietyt jännärit. Liitän tämän vahvasti lapsuustraumoihin. Menetän hallinnan, tulen vainoharhaiseksi ja näen painajaisia. 
 
8. En ole koskaan ollut rapujuhlissa, enkä menisikään. Minulla on paha araknofobia ja ravut muistuttavat mielestäni liikaa hämähäkkejä. En pystyisi koskemaan rapua. En myöskään ole koskaan välittänyt katkarapujen, mustekalojen yms. mausta.
 
9. Minulla ei ole koskaan ollut ripsienpidennyksiä, lävistyksiä tai täytettä huulissa (tästä joskus kysyttiin.) Hiuksissa minulla on ollut sinettipidennykset muutamaan otteeseen, mutta edellisistä on aikaa 2 v. Tatuointeja löytyy.
 
10. Varpaankynteni ovat liian leveät isovarpaisiini. Olen vuosikausia kärsinyt jatkuvista kynsivallintulehduksista. Molempien varpaiden kynsiä on kavennettu puudutuksessa eli tehty kiilaekseesio (toiseen kahdesti), mutta se ei ole täysin poistanut ongelmaa. Välillä saan itse "korjattua" tilanteen teepuuöljyllä tai antibioottivoiteella, mutta pidempiaikaista apua niistä ei ole. Pitäisi käydä jalkahoitajalla, mutta kun varpaissa on lähes aina tulehdusta, niin en ole varannut aikaa. Joudun varpaideni takia ostamaan koon isompia kenkiä, kuin normaalisti.
 
 

+11. En osaa puhaltaa ilmapalloja. Mikä on sinänsä ärsyttävää, sillä haluaisin niitä synttäripäiväksi.
 
 
 
Tykkäätkö lukea tällaisia postauksia? Näitä lisää? :)
 
-Lilli

Ladataan...
Lilies & Life

 

Aloitin toukokuun alussa uuden työn. Tiesin alusta alkaen, että sopimukseni olisi määräaikainen. Minun annettiin kuitenkin ymmärtää, että työsopimusta voitaisiin mahdollisesti syksyllä jatkaa, mikäli saavutan tavoitteet ja kaikki menee muutenkin hyvin. 

Aloin kysellä jatkosta varovasti jo noin kuukausi sitten. Silloin ei vielä tiedetty mitään. Itse tiesin, että olin tehnyt työni hyvin - se oli myös kerrottu minulle. Elättelin jo toiveita jatkosta. Myös esimies puhui myöhäissyksyn asioista kuin ne koskettaisivat minuakin. Hän käytti jopa lausetta "sillä oletuksella, että sopimus jatkuu." Laitoin siinä uskossa vapaatoiveita loppusyksylle ja ilmoittauduin työpaikan suuren juhlatilaisuuteen, jonka ajankohta olisi joulukuussa.

Viime perjantaina sain sitten kuulla, ettei minua voida palkata pidempään työsuhteeseen. Olin järkyttynyt, sillä en osannut odottaa kyseistä ratkaisua; olinhan ylittänyt lähes kaikki tavoitteet ja minun oli annettu ymmärtää, että olisi mahdollisuus saada pysyvä työpaikka.

Viikkojen epätietoisuudesta johtuva stressi ja ahdistus purkautuivat, enkä kyennyt kuin itkemään. Esimies ja pari työkaveria lohduttivat minua. Pian puhkesi migreeni ja minun oli pakko lähteä kesken päivän kotiin, sillä en vaan pystynyt enää jäämään sinne.

En ole koskaan reagoinut niin vahvasti työelämään liittyvään asiaan. Tykkään työstä, saan siitä paljon irti ja rakastan sen tuomia haasteita. Koen olevani hyvä työntekijä. Olisin mielestäni ansainnut jatkaa. Tein koko kesän ihan helvetisti duunia ja annoin itsestäni hyvin paljon työlle. V*tuttaa ihan sanoinkuvaamattoman paljon, kun se ei riittänytkään. En edes muista miten moni ihminen ei ole meinannut uskoa korviaan, kun olen kertonut mitä olen työssä saavuttanut, enkä kuitenkaan saanut jatkaa. 

Esimieheni mukaan hän ei saanut ylemmältä taholta lupaa palkata minua mm. henkilöstöbudjetin takia. Tietysti heräsi heti kysymys, että miten näistä asioista ei ole muka tiedetty silloin kesän alussa. Oli miten oli, minulla on tällä hetkellä sellainen olo, että sain muutama kuukausi sitten tyhjiä lupauksia.

 

 

Jos olisin kesän alussa tiennyt, että työ tulisi olemaan määräaikainen ja piste, niin olisin suhtautunut sopimuksen päättymiseen ihan eri tavalla. Sitä olisi osannut odottaa, eikä se olisi tullut shokkina. Olisin kenties alkanut etsiä uutta työpaikkaa jo paljon aikaisemmassa vaiheessa. Nyt tilanne on se, että olen kahden viikon päästä työtön. Jään aivan tyhjän päälle ja tieto tuli viime tipassa. Olen keräillyt itseäni tässä neljän päivän ajan tiedon saamisen jälkeen (onneksi ne olivat vapaita) ja koittanut miettiä, että mitäs nyt sitten. 

Olen hitaasti lämpeävä ja varovainen ihminen, mutta sitten kun "pääsen sisälle" johonkin asiaan (oli se sitten työ, ihmissuhde tai harrastus), niin sitoudun ja kiinnyn 110 %. Näin kävi tämän työpaikan kohdalla.

Työelämästä (väliaikaisesti) pois jääminen on äärettömän iso muutos elämässä niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisestikin. Tämä tulee kaiken lisäksi olemaan muutos, jota en itse toivonut enkä valinnut. 

Olen käynyt koko tunneskaalan läpi tässä neljän päivän aikana. Päällimmäisenä ovat selkeästi olleet surun, vihan, epätoivon ja riittämättömyyden tunteet, mutta toisaalta myös ylpeys sekä kiitollisuus. Olen todella ylpeä itsestäni, sillä opin nopeasti ja pärjäsin ihan älyttömän hyvin aiemmin tuntemattomalla alalla. Niin moni ihminen sanoi, että sovin työhön ja olen siinä luontaisesti lahjakas. Olen kiitollinen elämänkokemuksesta sekä ihmissuhteista, joita sain. Sydäntäni lämmittää se, miten moni ihminen on osoittanut minulle myötätuntoa tässä odottamattomassa tilanteessa.

Onneksi on jotain mitä odottaa. Lähdemme viimeisen työpäiväni päättyessä samantien Kreikkaan. Sen jälkeen alan tehdä uusia tulevaisuuden suunnitelmia. Juuri nyt niitä ei ole. Se on toisaalta hyvä, sillä olen tällä hetkellä avoin kaikelle uudelle. Aloitan ihan puhtaalta pöydältä. Katson miten tilanne etenee ja mitä elämä heittää tällä kertaa eteen. Voi olla, että minua varten on tiedossa jopa jotain vielä parempaa. Tiedän, että minusta on vaativampaankin työhön, joten saattaa olla, että lähden tavoittelemaan täysin uusia haasteita. 

 

// I started a new job at the beginning of May. I knew my contract of employment would be temporary, but I was told that there is a possibility of extension. Last Friday I found out that they can't renew my contract because of budgetary issues. I was disappointed and devastated. I love this job and I'm good at it. I feel extremely frustrated and sad that I'm going to be unemployed in two weeks. Luckily there's something to look forward to; our upcoming vacation in Greece.

 

Onko teillä vastaavia kokemuksia työelämässä? 

-Lilli 

 

P.S. Lokakuun alusta eteenpäin löytyy taas enemmän aikaa blogille! 

Ladataan...
Lilies & Life

 

Meillä kävi alkuviikosta vieraita ja halusin pitkästä aikaa leipoa tarjottavaksi muffinsseja. Olen syönyt viime aikoina paljon banaania ja siitä syntyi idea banaani-suklaamuffinsseihin. Googlettelin ohjeita ja sovelsin niitä vähän sen mukaan mitä omasta kaapista löytyi.

 



Banaani-suklaamuffinsit (n. 14 kpl)


3 kananmunaa
150 g sokeria
250 g vehnäjauhoja (tai gluteenittomia jauhoja)
2 tl Bourbon-vaniljajauhetta (tai vaniljasokeria)
3 tl leivinjauhetta
3 tl ceyloninkanelia
160 g voita tai margariinia
2-3 kypsää banaania
100 g tummaa suklaata/taloussuklaata

 

Vatkaa kananmunat ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi.

Sekoita eri kulhossa keskenään jauhot, leivinjauhe, vaniljajauhe ja kaneli.

Sulata voi/margariini ja anna jäähtyä.

Muussaa banaanit ja hienonna/raasta suklaa.

Lisää kaikki ainekset muna-sokeriseokseen. Älä sekoita liikaa, jotta leivoksista tulee kuohkeita.

Jaa taikina 14 keskikokoiseen muffinssivuokaan tai käytä muffinssipeltiä - muista voidella huolellisesti! Älä täytä reunoihin saakka - muffinssit turpoavat uunissa! Laita ennen paistamista pinnalle koristeeksi banaaninsiivu tai suklaapaloja.

Paista uunin keskiosassa 175 asteessa 15-20 minuuttia. Tarkkaile kypsyyttä, etteivät muffinssit paistu liian kuiviksi! Kypsyyden voit varmistaa hammastikulla. Muffinssit ovat kypsiä, kun taikina ei tartu tikkuun.

 

// I baked some banana-chocolate chip muffins earlier this week. They turned out delicious! Here's a similar recipe: One bowl banana & chocolate chip muffins

 

 

Maukkaita herkutteluhetkiä! :)

-Lilli

 

 

P.S. Haluan täysin aiheeseen liittymättömästi jakaa teille pari Superviikon alekoodia!

Vamos kenkäkauppa* -30% alennusta normaalihintaisista tuotteista. Voimassa 16.9 saakka. Alekoodi: SUPERV30

Lindex.fi* -15 % alennusta kaikesta (koskee myös aletuotteita). Voimassa 16.9 saakka. Alekoodi: superweek18

 

*mainoslinkki

 

Pages