Muistatteko, kun vähän aikaa sitten aloitin ”Elämäni kodit”- postaussarjan, jossa kerron kaikista kodeista, joissa olen elämäni aikana asunut? Postaussarjan ensimmäisen osan voit lukea täältä. Nyt on aika jatkaa kodeista, joissa asuin muutettuani omilleni vanhempieni luota.

Kallio 1/2, Helsinki

Muutin tähän kotiin siis suoraan vanhempieni luota, yhdessä silloisen poikaystäväni kanssa. Asunnon koko taisi olla muistaakseni 34 neliömetriä ja se sijaitsi Neljännellä linjalla Kalliossa. Ikkunasta näkyi Kallion paloasema ja kirkko. Ja myös niiden molempien äänet kantautuivat säännöllisesti ikkunoista sisään. Meidän kanssamme asuntoon muuttivat vähän ex tempore kaksi kissaa ,joiden piti oikeastaan ensin olla meillä vain jonkin aikaa hoidossa, mutta niiden omistaja ei pystynytkään pitämään niistä huolta, joten Viivi ja Wagner sitten vain jäivät meille.

(Tähän asuntoon muuttaessani ollaan eletty vielä kivikautta, koska olen ottanut siitä kuvia digikameralla ja teettänyt ne valokuva-albumiin.)

Oli todella jännittävää muuttaa omaan kotiin, pois vanhempien huomista. Otin ilon irti sisustamisesta. Minulla oli tuolloin kunnon retrovaihe ja keräilin kaikkea punaista ja vanhaa. Asunnon yksi selkein teemaväri olikin juuri punainen – sitä näkyi niin pientavaroissa, tekstiileissä kuin huonekaluissakin. Asunto oli yksiö, ja sänky oli jaettu omaksi sopekseen kirjahyllyllä. Lisäksi asunnossa oli kylpyhuone sekä hyvin pieni keittokomero, jonka yksi seinä oli lasia. Suurin osa huonekaluista oli hankittu Ikeasta, kuten nyt opiskelijoilla yleensä. Sain muuton aikaan käyttööni lapsilisiäni ja vakuutuksestani kertyneitä rahoja, joilla ostin huonekaluja, kuten sohvan ja ruokapöydän tuolit. Punaisen tv-tason ostin myöhemmin veronpalautuksillani.

En tajunnut sitä tuolloin, mutta asunto oli oikeastaan harvinaisenkin valoisa keskusta-asunnoksi, koska se sijaitsi muistaakseni neljännessä tai viidennessä kerroksessa eikä suoraan tien toisella puolella ollut asuntoja. Lisäksi asunnossa oli isot, koko kämpän levyiset ikkunat.

Viihdyin tosi hyvin Kalliossa. Kaikki tuntui olevan yhtäkkiä niin lähellä! Lohjalla kotini läheltä lähti korkeintaan kerran tunnissa bussi keskustaan, nyt pääsin kaikkialle kävellen tai pyörällä ja ratikoita kulki jatkuvasti. Kirjasto ja ruokakaupat olivat aivan vieressä, enkä voinut lakata ihastelemasta palveluiden läheisyyttä. Ajattelin, etten koskaan muuta pois Kalliosta!

Noin vuoden asumisen jälkeen kuitenkin elämä kolmessakymmenessä neliössä kahden ihmisen ja kahden kissan kesken alkoi tuntua hieman ahtaalta, mutta apu löytyikin ihan yllättävän läheltä.

Kallio 2/2, Helsinki

Satuimme nimittäin tuntemaan seinänaapurimme, jotka kertoivat etsivänsä uutta asuntoa. Otimme yhteyttä heidän vuokranantajaansa ja kerroimme, että olemme kiinnostuneita heidän asunnostaan. Se oli noin 45 m2 kokoinen keittiö + olohuone + alkovi -yhdistelmä. Kävi tuuri, ja saimme asunnon. Muuttomatkaa oli siis asuntojen ovien välillä ehkä metri tai pari.

Uusi asunto tuntui paljon tilavammalta, ja jotenkin ”aikuismaisemmalta” kuin pienempi yksiö. Keittiö oli oma huoneensa, mikä tuntui luksukselta. Olin edelleen retrotyylin kannalla, ja hankin muun muassa kirkkaanpunaisen kirjahyllyn. Myös Muumit näkyivät sisustuksessa paljon.

(Tästä asunnosta en löytänyt mitään muita kuvia kuin tämän, josss poseeraan Muumi-julisteen edessä Wagnerin kanssa).

Asunnossa oli ikivanha, pienehkö vessa ja siellä ikivanha istuma-amme. Mutta koska rakastin kylpemistä, ahtauduin ammeeseen ja luin siellä usein kirjaa.

Asunto oli peruskuntoinen ja nykyään, asuttuani monenlaisissa asunnoissa, sanoisin että varmaan jopa aika huonokuntoinen. Mutta silloin se todellakin tuntui ihan huippuhyvältä asunnolta ja viihdyin siellä hyvin.

Kruununhaka 1/2, Helsinki

Muutin yksin yksiöön Helsingin Kruununhakaan. Asuntonäytöllä oli järkyttävä määrä ihmisiä katsomassa kämppää, koska asunto oli poikkeuksellisen edullinen ottaen huomioon asuntomarkkinat ja kyseisen asunnon sijainnin. Asunnon koko oli 21 m2 ja hinta 500 euroa, sisältäen veden. Se oli halpa silloin, mutta nykyään se olisi jo niin halpa, ettei tuollaisia diilejä ole varmaan enää saatavissakaan. Kävi todellinen mäihä ja kaikista hakijoista juuri minä satuin saamaan tuon asunnon. Voi sitä riemun määrää, kun kuulin asiasta!

Asuntoa ei oltu remontoitu vuosiin, ja sen kyllä näki. Olin silti iloinen, että sain muuttuneessa elämäntilanteessa nopeasti ensimmäisen asunnon, jota olin käynyt katsomassa, ja vielä niin mahtavalta paikalta, aivan läheltä yliopistoa ja keskustaa. Asunnossa oli pieni eteinen, todella minikokoinen vessa, kapea pitkulainen keittiö ja pieni huone. Asunnon erikoisuus oli ehdottomasti se, että suihkukaappi sijaitsi tuon pitkulaisen kettiön perällä 😀 Samalla kun joku laittoi ruokaa, saatoit siis itse suihkutella vieressä. Suihkukaapin vieressä sijaitsi pesukoneen paikka. Huoltomies kertoi, että taloyhtiön asunnoissa ei ollut aikoinaan ollut suihkuja, ja niitä oli sitten jälkikäteen lisäilty asuntoihin mitä mielenkiintoisimmin virityksin.

Jännä yksityiskohta oli myös se, että ikkunanpokat olivat sisäpuolelta kirkkaankeltaiset. Ei ihan se henkilökohtainen lempivärini. Vaatekaappi oli ikivanha, eikä siinä ollut yhtään tankoa. Lattiassa oli muovimatto, joka ei  myöskään ollut suosikkini.

(Tästäkään asunnosta en löytänyt mitään kunnon kuvia! Tässä näkyy keltaiset ikkunanpokat, vähän punaista joka edelleen kulki sisustuksessa mukana sekä Viivi, joka tuhosi rairuohon).

Mutta päätin sisustaa asunnosta kodikkaan ja tehdä siitä niin hyvän kuin mahdollista. Hankin mattoja peittämään muovimattoa, verhot viemään huomiota pois keltaisista ikkunanpokista sekä levitettävän Ikean Hemnes -sohvasängyn, jossa oli myös alhaalla 3 säilytyslaatikkoa. Se toimi kaikkein parhaiten miniasunnossa ja toi sinne tilan tuntua.

Tykkäsin todella paljon asunnon sijainnista, sillä satuin olemaan töissä samalla kadulla (lähestulkoon vastapäätä) ja kaikki yliopiston rakennuksetkin olivat aivan vieressä, joten pääsin luennoille tosi nopeasti ja vaikka välissä kotiin ottamaan päiväunet, jos siltä tuntui. Alakerrassani oli leipomo ja heti tien toisella puolella K-kauppa. Välillä huomasin, etten ollut poistunut Kruununhaasta aikapäiviin minnekään. Olin joka päivä kotiin tullessa jotenkin todella kiitollinen siitä, että sain asua niin ihanalla alueella.

Vaikka asuntoni ei ollutkaan se hienoin mahdollinen, oli se kuitenkin mielestäni kodikas ja kiva. Minun näköiseni. Vähän pieni, varsinkin kun kanssani asui aluksi sekä Viivi että Wagner, ja ne välillä tappelivat. Myöhemmin Wagner menehtyi täysin yllättäen syynynnäiseen sairauteen, ja me jäimme Viivn kanssa kaksin.

Aloin kuitenkin jossain vaiheessa olla koko ajan kipeänä. Olin noin vuoden ajan joka päivä pienessä kuumeessa. Kävin kaikenlaisissa testeissä lääkärissä, mutta niistä ei ilmennyt mitään. Lääkäri kysyi, olisiko mahdollista, että kotonani olisi hometta. Rupesin pohtimaan, että keittiön perälle kyhätty suihkukaappi ei ehkä ole se paras ja turvallisin mahdollinen ratkaisu. Isäni tuli luokseni tutkimaan ja pohtimaan asiaa ja oli sitä mieltä, että minun kannattaisi varmasti muuttaa pois, koska ilmanvaihtoa ei oltu varmistettu mitenkään ja suihku tuntui myös jossain vaiheessa vuotaneen vettä lattialle. Niinpä päätin alkaa etsimään uutta asuntoa ja visiittini tässä asunnossa jäi kahden vuoden mittaiseksi.

Kruununhaka 2/2, Helsinki

Olin varma, että joudun muuttamaan pois rakkaaksi käyneestä Krunasta, mutta kuin ihmeen kaupalla sain aivan ihanan asunnon samaisesta kaupunginosasta. Asunto oli 24 m2 kokoinen läpitalon kämppä, jossa oli erillinen pieni keittiöhuone (sinne mahtui jopa ruokapöytäkin!) sekä huone, jossa oli tosi kätevä makuuparvi. Asunto tuntuikin huomattavasti neliöitään suuremmalta.

(Älypuhelimet ovat selvästi tässä vaiheessa jo yleistyneet samoin kuin ylipäätään kuvaaminen, koska tästä kodista löytyi jo enemmänkin kuvia.Rakastin tuota eteisen tapettia, se oli aivan ihana!)

(Keittiön yksi seinä oli maalattu liitutaulumaalilla ja kirjoittelin siihen aina erilaisia mietelauseita ja tsemppiviestejä.)

Aluksi ajatus parvesta tuntui vähän ei-niin-mieluisalta, mutta käytössä parvi osoittautui oikeastaan yllättävän kivaksi ja toihan se asuntoon huomattavasti tilaakin. Parvi oli myös tosi kivan näköisesti ja järkevästi rakennettu, ja asunto ylipäätään oli hyväkuntoinen ja siisti. Lattiat olivat parkettia muovimaton sijaan, ja keittiössä oli paljon avohyllyjä, jotta kauniit astiat pääsivät esille. Tämä olikin ehdottomasti parhaimmassa kunnossa oleva vuokra-asunto, jossa olin siihen mennessä asunut.

Taloyhtiössä oli tehty jokin aika sitten putkiremontti, ja jopa vessa oli kerrankin hieno ja moderni. Se oli tosin pieni, eikä sinne mahtunut pyykinpesukonetta. Onneksi alakerrassa oli maksuton pyykkitupa, josta löytyi sekä pyykinpesukone että kuivausrumpu. Oli oikeastaan aika kätevääkin, kun pyykit sai siellä kuiviksi eikä tarvinnut tukkia koko kotia pyykinkuivaustelineellä. Muistaakseni en edes omistanut sellaista koko sinä aikana, kun asuin tässä asunnossa.

Sisustuksesta alkoi tässä vaiheessa tippua punainen pois, ja värimaailma oli aika vaalea. Sohva, kirjahylly, matto, keittiön pöytä ja tuolit sekä eteisen lipasto olivat kaikki valkoisia. Ainoa isompi punainen yksityiskohta oli tässä vaiheessa enää tv-taso. Kaikki huonekalut olivat edelleen Ikeasta, siis oikeastaan ihan kaikki. Ainoastaan pientavaraa oli muualtakin.

Edelleen rakastin Kruununhakaa aivan valtaisasti ja tunsin läikehtivää iloa joka kerta, kun tulin kotiin – tunsinhan itseni etuoikeutetuksi, että sain asua näin ihanalla alueella. Jossain vaiheessa kuvioihin astui kuitenkin mieheni, joka alkoi viettää hyvin paljon aikaa minun luonani ja minä myös hänen luonaan, ja tuumimme jossain vaiheessa, että olisi järkevintä lyödä hynttyyt yhteen. Niinpä aikani myös tässä asunnossa jäi kahden vuoden mittaiseksi.

**

Postaussarjan viimeisessä osassa esittelen kolme viimeisintä kotia, joissa olen asunut. Tai yksi niistä onkin nykyinen kotimme. 🙂

-Netta