Luonnonkaunis-messuilla loistoseurassa

Tänä viikonloppuna vietettiin Suvilahden Kattilahallissa Helsingissä Luonnonkaunis-luonnonkosmetiikkamessuja. Bongasin tapahtuman jo kauan sitten Facebookista, ja päätin heti tuolloin, että tapahtumaan on ehdottomasti päästävä. Muistin, että ihana blogikollegani Lilli oli ollut messuilla viime vuonna, ja päätinkin kysyä, josko Lilli lähtisi kanssani messuille tänä vuonna. Ja onneksi lähti, sillä meillä oli ihan super mukava päivä yhdessä!

Luonnonkaunis-messuilla oli useita eri luentoja ja paneelikeskustelua, Oh My Goodnesin ihana kahvila ja tietysti lukuisia näytteilleasettajien pisteitä. Paikalla Kattilahallissa oli monia itselleni jo tuttuja brändejä, mutta myös paljon täysin uusia tuttavuuksia. Oli  erityisen kivaa kierrellä luonnonkosmetiikkamessuja juuri Lillin kanssa, koska hänelle messut olivat tuttu juttu jo viime vuodelta, ja hän tuntee muutenkin hyvin luonnonkosmetiikkamaailman ja osasi vinkata monesta itselleni uudesta jutusta ja merkistä.

On kyllä ihan mahtavaa, että luonnonkosmetiikka on jo niin iso juttu, että sillä on ihan ikiomat messunsa. Ja se on myös hienoa, että Luonnonkaunis-messuilla esillä olleista tuotemerkeistä todella monet olivat kotimaisia! Iso trendi vaikuttaa olevan sekin, että myös pakkauksissa huomioidaan ekologisuus. Paljon näkyi esimerkiksi biohajoavaa Sulapack-pakkausta, kartonkisia ja lasisia pakkauksia. Muovi on selvästi siis jäämässä paitsioon, mikä on erittäin hyvä juttu! Myös kaikki messuilta saamani kassit olivat paperisia muovisten sijaan. Itse ostin messuilta kestovanulappuja, koska ne ovat myös tosi helppo tapa vähentää omaa roskan määrää.

Kestovanulappujen lisäksi en itse asiassa ostanutkaan itse mitään muuta, sillä saimme messuilta paljon pr-näytteitä kotiin testattaviksi. Monia todella mielenkiintoisia merkkejä ja tuotteita, joista laitan varmasti myös blogiin juttua tulemaan, kunhan olen niitä tarpeeksi ehtinyt testailla. Erityisesti odotan ruusuveden, kahviöljyn ja seerumin testailua.

Meillä vierähti messuilla useampi tunti, kun juttelimme näytteilleasettajien kanssa, kuuntelimme luentoa ja kahvittelimme. Ja tietysti höpöttelimme keskenämme ja räpsimme välillä kuvia. Olen tutustunut Lilliin blogin kautta ja tämä oli vasta toinen kerta kun tapasimme, koska asumme eri kaupungeissa ja meillä on pitkä välimatka. Mutta meillä kyllä juttu luistaa niin hyvin, että voisi luulla, että olemme tunteneet paljon pidempään! Bloggaamisessa ehdottomasti parasta on vuorovaikutus lukijoiden ja muiden bloggaajien kanssa – samanhenkiset ihmiset siis. Sovimmekin Lillin kanssa, että viimeistään kesällä nähdään taas uudestaan. Sitä odotellessa! <3

Oliko joku teistä Luonnonkaunis-messuilla? Mitä tykkäsitte? 🙂

-Netta

*Sisäänpääsy messuille saatu blogin kautta.

Lue myös:

Luonnonkaunis-messut tulevat!

Vastuullisuuden iso rooli yllätti I Love Me -messuilla

Vuosi luonnonkosmetiikkadödön käyttäjänä

Kauneus Tapahtumat ja juhlat Vastuullisuus

Kaikki paras on vasta edessä

Kun kevättä ennen on pitkä ja mieltäsi painava jakso / Niin ota sun lämpimin takki ja huivi, ja halkaise pimeä / Tulen sua vastaan, näet mut kaukaa,tunnistat hattuni / Minua halaat, alat jo palata elävien kirjoihin (Samuli Putro)

Koska olen ehkä maailman aamu-unisin ihminen, kuljen yleensä kuuden minuutin matkan ratikalla töihin (hupsua, tiedän!). Tänään ratikkaa ei tullut, pysäkki oli täynnä turhautuneita ihmisiä. Päätin kävellä. Ja kävellessäni totesin, että niinhän voisi tehdä useamminkin. Aamuaurinko värjäsi rakennusten yläosat, katot ja kirkontornit kultaisiksi. Kaikki se kauneus ja tunne lähenevästä keväästä sai sisälläni läikehtimään. Toive ja ajatus keväästä, valosta ja lämmöstä meinasi pakahduttaa. Oikeastaan keväthän on jo täällä, mutta tarkoitan sellaista ihan oikeaa kevätkevättä – tiedätte varmaan mitä haen takaa. Sitä, kun saa vaihtaa kevättakiin, ja uskaltautuu jossain vaiheessa kulkemaan takki auki (niin konkreettisesti kuin kuvainnoillisestikin). Kun vaihtaa painavat ja puhki kuluneet talvikengät uusiin tennareihin, jotka tuntuvat niin kevyiltä, ettei niitä edes huomaa jalassa. Kun hiekka rapisee kävellessä, leskenlehdet puskevat esiin mitä kummallisimmista paikoista ja valoa riittää pitkälle iltaan asti. Kun vatsanpohjassa liitelee perhosia siksi, että on niin rakastunut vuodenaikaan ja vähän kaikkeen.

Yleensä ihmiset hehkuttavat kesää, ja ymmärrän kyllä miksi. Meille suomalaisille lämpö ja valo ovat todellakin harvinaista herkkua. Mutta varsinkin näin mökkiläisenä olen oppinut arvostamaan kevättä entistä enemmän. Sitä, miten se saapuu vähän kujeillen. Antaa vähän odottaa itseään. Ja miten ihanalta sen saapuminen tuntuukaan pitkän talven jälkeen. Miten voi joka vuosi todeta itselleen, että selvisinpähän sitten tästäkin talvesta. Selvisin, vaikka aina ei pimeyden keskellä ihan siltä tuntunutkaan. Postauksen alun sanat ”kevättä ennen on pitkä ja mieltäsi painava jakso” ovat tänä talvena todellakin päteneet minuun. Ja silti: selvisin siitäkin.

Ja miten hyvä tunne sen tajuamisesta ja toteamisesta tuleekaan! Ja miten hyvältä keväällä tuntuukaan, kun tietää kaiken ihanan olevan vielä edessä. Monta kuukautta valoa ja lämpöä edessä. Monta kuukautta jotenkin huolettomampaa elämää kuin talviaikaan. Mitä väliä, vaikka nukkumaanmenoaika venähtääkin? Onhan valoisaa. Mitä sitten, jos kaapissa ei ole ruokaa? Voi syödä mansikoita ja jäätelöä.

Haluan uskoa, että se pätee vähän elämäänkin. Mulla luki joskus entisen keittiöni liitutauluseinällä lause ”The best is yet to come” – paras on vielä edessä. Uskon, että kaikkea aika kivaa ja ihanaa on todellakin elämässä vielä edessä – vaikka paljon ihania asioita on toki tullut jo koettuakin. Ehkä sen kevään ja varsinkin kesän huolettoman mentaliteetin voisi koittaa saada koskemaan myös muita vuodenaikoja ja elämää ylipäänsä? Siinä on ainakin aika hyvä tavoite.

-Netta

Puheenaiheet Oma elämä Ajattelin tänään Syvällistä