Tuntuu ettei siitä ole kuin silmänräpäys, kun julkaisin Tammikuun parhaat -postauksen. Minne hävisi helmikuu? Hurahti ohi kuin huomaamatta. Koska tammikuun parhaiden juttujen listaaminen oli niin hauskaa, päätin listailla myös helmikuun parhaat jutut ylös. Ehkäpä tästä voisi tulla ihan säännöllinen tapa?

– Paras ateria: Brunssi

Ystäväni pyysi minua brunssille, ja se oli mitä erinomaisin idea. Edellisestä brunssikäynnistäni taisi olla jo noin vuosi aikaa! Joitain vuosia sitten tuli käytyä brunssilla aika useinkin, mutta en tiedä onko brunssien suosio jotenkin hiipunut vai olenko itse vain päässyt ”unohtamaan” ne. Joka tapauksessa, brunssi on mitä mainioin tapa tavata ystäviä ja viettää aikaa yhdessä! Kävimme itse asiassa myös seuraavana viikonloppuna tuon samaisen ystävän ja hänen puolisonsa kotona brunssilla, joten helmikuussa tuli brunssiteltua kahteenkin eri otteeseen.

– Paras juhlapäivä: Ystävänpäivä

Vaikka en ystävänpäivää mitenkään varsinaisesti viettänytkään, toi se silti kivaa pientä piristystä arjen keskelle. Sain monelta kaveriltani viestillä ystävänpäivätoivotuksia ja työkaveriltani myös kortin ja lahjan, ja mieheni myös muisti minua pienellä lahjalla. Juuri tällaista kivaa pientä piristystä arjen keskelle tarvitaan.

– Paras kirja: Sannaliina Nikula – Elämän vimmaa

Muistan, että äitini on lainannut kyseisen kirjan kirjastosta minun ollessani ehkä viidennellä tai kuudennella luokalla. Satuin silmäilemään kirjaa kotona, ja päädyin lukemaan se kokonaan siltä istumalta. Kirja on täynnä erilaisten ihmisten elämänkohtaloita ja -tarinoita melko lyhyinä kertomuksina. Kirjassa kerrotaan muun muassa homoseksuaalin, vakavasti sairaan, transsukupuolisen, lapsensa menettäneen ja talousvaikeuksissa kamppailevien henkilöiden tarinat. Muistan, miten silmiä avaava tuo kirja oli itselleni tuolloin 2000-luvun alkupuolella. Siinä oli kirjoitettu monesta aiheesta, jotka olivat tuolloin vielä aikamoisen tabuja.

Sain kirjan nyt uudelleen käsiini, ja luin sen jälleen tosi nopeasti. Kirja oli edelleen erittäin hyvä, mutta huomasin myös, että ajat ovat tuon jälkeen paljon muuttuneet, koska moni asia tuntui nyt itselleni paljon arkipäiväisemmältä kuin silloin lähes parikymmentä vuotta sitten luettuani kirjan ensi kerran. Toki olin silloin myös itse paljon nuorempi ja asuin huomattavasti pienemmässä kaupungissa, mutta uskon silti myös, että ajan myötä monet asiat ovat muuttuneet. Mutta kirja oli siis edelleen erittäin mielenkiintoinen ja mukaansatempaiseva.

-Paras sattumus: Haastattelu mökkiremontista

Välillä elämässä käy hassuja sattumuksia. Minuun otti yhteyttä toimittaja, joka halusi haastatella minua koskien mökkiremonttia. En empinyt kauaakaan vaan vastasin haastattelupyyntöön myöntävästi, koska miksipäs ei. Mökkijutut ovat todellakin sydäntäni lähellä, ja niistä on hauskaa jakaa tietoa ja kokemuksia muillekin. En tiedä vielä koska juttu ilmestyy, mutta voin kertoa siitä sitten täällä blogissakin, kun se on julkaistu.

-Paras harrastus: Valokuvauskurssi

Kuun lopussa alkoi valokuvauskurssini. Olen jo kerran aikaisemmin ollut yhdellä vähän pidemmällä ja kerran yhdellä lyhyellä valokuvauskurssilla. Tämä nyt alkanut kurssi vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta. Vaikka olenkin jonkin verran kuvaillut ja käynyt muutamalla valokuvauskurssilla, on itselläni edelleen se olo, että haluaisin osata kuvata paljon paremmin ja että järjestelmäkameran säädöt ovat melkoisen monimutkaisia ja teknisiä, enkä todellakaan osaa aina hallita niitä haluamallani tavalla. Siksi toivon taas tälläkin kurssilla oppivani lisää ja ehkä myös saavani parempaa itsetuntoa kuvaajana ja löytämäni myös yhä enemmän sitä omaa kuvallista ilmaisuani.

– Leffat: Missä on Emily? & Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja

Katsoin yhtenä viikonloppuna ollessani yksin kotona Missä on Emily? -nimisen leffan. Päärooleissa loistivat Blake Lively ja Anna Kendrick. Elokuva oli rakennettu mielenkiintoisella tavalla – Emily katoaa ja hänen ystävänsä alkaa etsimään häntä. Mysteeri menee koko ajan omituisemmaksi ja omituisemmaksi, ja juoni saa paljon dramaattisia käänteitä. Silti leffa ei ole liian jännittävä (muuten en olisi todellakaan uskaltanut katsoa sitä yksin kotona!). Ei nyt mikään täyden kympin leffa, mutta sopii hyvin rentoon leffailtaan. Antaisin tähtiä ehkä 3,5/5.

Mielensäpahoittajan uusimman version katsoimme miehen kanssa yhdessä, ja tämä sopiikin hyvin vaikka koke perheelle (tosin en ole varma onko tässä joku ikäraja). Tykkäsin ensimmäisestä Mielensäpahoittaja-leffasta, ja niin tykkäsin tästäkin. Mielestäni leffaan ja koko Mielensäpahoittaja-hahmoon on saatu vangittua jotain todella suomalaista. Jurous, hiljaisuus ja ylistyssanojen puute ei tarkoita sitä, etteikö rakkautta ja välittämistä olisi. Leffa on kuvattu ihanissa maalaismaisemissa, ja sitä katsellessa tulikin ikävä Suomen kesää ja juhannusta. Tällekin voisin antaa 3,5/5 tähteä.

– Paras remppajuttu: Eteisen uusi tapetti

Olemme laitelleet edelleen täällä kotona paikkoja kuntoon muuton jäljiltä. Vihdoin saimme myös aikaiseksi tapetoida eteisen kaksi seinää, ja valitsimme tapetiksi Boråstapeterin mallistosta Zarah-nimisen tapetin. Tykkään eteisestä nyt tosi paljon! Tapetti on hillitty ja vaalean sävyinen, mutta tuo kuitenkin eteiseen kauniin ja arvokkaan tunnelman. Laitan eteisestä kuvia blogiin lähiaikoina.

***

Sellaiset olivat helmikuun parhaat palat. Nyt jännityksellä kohti maaliskuuta, saas nähdä mitä muodostuvat sen parhaiksi jutuiksi!

Lilyn uudistuksesta vielä pieni tilannepäivitys loppuun. Uudistus on siis edelleen kesken ja parannuksia tehdään jatkuvasti. Kommenttiboksin kommentit ovat nyt samassa järjestyksessä kuin entisessäkin versiossa, eli uusin kommentti viimeisenä – tämä helpottaa kommenttikentän kommenttien seuraamista huomattavasti. Tällä hetkellä blogipostaukset eivät valitettavasti jostain syystä päivity Blogloviniin, mutta sekin asia pitäisi olla työn alla. Blogia voi seurata esimerkiksi Instagramissa tai Facebookissa tai vaikkapa tallentaa omiin kirjanmerkkeihin. Koitetaan pysyä kärsivällisinä, kehitystyöt jatkuvat kuulemma jälleen ensi viikolla.

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille! <3

-Netta