Kesämökillä kaikki hyvin
Kävimme viime viikonloppuna pitkästä aikaa kesämökillä. Olimme viimeksi käyneet siellä marraskuun alussa laittamassa paikkoja talviteloille, joten oli korkea aika käydä vähän katsomassa, miten tilukset jakselevat. Ja oli kyllä ihanaa käydä! Mökki on nykyään sellainen mun sielunmaisema, mun ikioma happy place. En vieläkään taida syvällä sisimmässäni ihan käsittää, että tämä paikka on ihan oma. Ei vuokranantajan, ei sukulaisten. Ihan oma, oma tupa ja oma lupa.
Mökkipiha oli hautautunut lumeen, ja mökin ikkunoissa kukkivat kuurankukat. Mökin sisällä aika tuntuu jämähtäneen kesäaikaan. Pienessä korissa odottavat rantapyyhkeet ja hellehatut, lipaston päällä on purkki aurinkorasvaa. Pöydällä puutarhakirja odottaa puutarhuria suunnittelemaan ensi kesän kukkaistutuksia. Lämpömittari näyttää -5 astetta, mutta kun patterit ja lämpöpuhallin on laitettu päälle, nousee lukema pian +5 asteeseen. Istun rottinkituolissa toppatakki päällä ja pipo päässä haaveillen siitä, että ehkä jo kolmen kuukauden päästä voimme jälleen yöpyä täällä. Taas on pakko todeta, että Suomen kesä on mökkeilijälle liian lyhyt.
Pohdimme miehen kanssa, mitä projektia alkaisimme ensi kesänä toteuttamaan. Nyt kun kesämökin sisätilat ovat valmiit, vuorossa on joko mökin julkisivun remontointi tai saunan rakentaminen. Mikäli päädymme saunan rakentamiseen, pitää päättää, rakennettaanko se vanhaan varastoon vai uudisrakennukseen. Kummallakin vaihtoehdolla on puolensa, omat kommervenkkinsä ja lupa-asiansa.
Itse pohdin tietysti myös jo puutarha-asioita. Viime kesänä sain istutettua pioneita ja liljoja sekä perustettua mansikkamaan mökkipihalle. Tulevana kesänä haluan istuttaa ainakin pensasmustikkaa, vadelmaa ja lisää kukkia. Mansikkamaalle pitää myös laittaa mansikkakangas, koska rikkaruohot valtasivat sen viime kesänä. Perunaa tulee tänä kesänä kasvattaa vähemmän, mutta sipulia enemmän. Omenapuut pitää leikata maaliskuussa, ja toivoa, ettei niihin tänä kesänä iske muumiotauti.
Viivymme tällä kertaa mökillä ehkä vain noin tunnin, mutta sinä aikana ajatus ehti liihotella kesään jo moneen kertaan. ”Kunpa kevät alkaisi tänä vuonna ajoissa”, ”Kunpa kesä olisi lämmin ja vähäsateinen, muttei niin kuuma kuin viime vuonna”, ”Kunpa ehtisimme olla täällä ensi kesänä mahdollisimman paljon”, ”Voisinpa tehdä töitä etänä mökiltä käsin”, ”Ensi kesänä laitan vihdoin sen riippumaton omenapuiden väliin ja luen siinä kirjaa”, ”Ensi kesänä en koko ajan hössötä jotain vaan otan myös rennosti ja nautin mökkielämästä ja ympäristöstä”.. Ja niin edelleen.
Mies vitsailee aika ajoin, että joskus vielä ”vetäydymme” mökille asumaan. Otamme pari lammasta ja kanoja, ja viljelemme ja kalastamme oman ruokamme. Lämmitämme puuhellaa ja valmistamme siinä ruokamme. Näin hektisen syksyn jälkeen se ei tunnu ihan huonolta idealta – varsinkaan kesäaikaan. Talvella voisi tulla nälkä ja kylmä, vaikka toisaalta olisi ainakin aikaa lämmittää tupaa, kun ei olisi ihan hirveästi muutakaan tekemistä.
Mökkikauteen tuntuu olevan niin vähän, mutta kuitenkin niin kauan aikaa. Vaikka kyllähän nämä kuukaudet tästä nopeasti juoksevat, kun arkiset askareet vievät mukanaan. Instagram-profiilissani on videokansiot nimeltään Cottage life ja Garden. Kun kesän ja mökkielämän kaipuu iskee, katselen viime keväänä ja kesänä kuvaamiani videoita. Sitä, miten kevään ensimmäisinä päivinä tiskasin linnunlaulussa ulkona auringonlaskussa. Kukkivia kirsikkapuita, kasvimaata ja satoa. Ajattelen, että odottamisessakin on puolensa. Siinä, että kaikki paras on vielä edessä, ja sitä voi rauhassa fiilistellä ja mutustella.
-Netta / Instagram @nettafrancesca
Lue myös:
Onko kuivanmaan mökissä järkeä?
Suomen kesä on puutarhurille liian lyhyt
– Koskemattomat