Minun jokailtainen ihonhoitorutiinini

(Yhteistyössä Lykon kanssa)

Aloitan tämän postauksen pienellä ”paljastuksella”. Nimittäin, ennen viime talvea olin vähän laiska ja osaamaton ihonhoitaja. Ihonhoitorutiinini koostui lähinnä siitä, että mikäli minulla oli meikkiä, poistin sen iltaisin jollakin kasvoputsarilla, ja sen jälkeen saatoin laittaa kasvoihini kosteusvoidetta. Toisinaan muistin käyttää silmänympärysvoidetta, ja lisäksi kuorin kasvot suihkussa noin kolme kertaa viikossa, mikä on itse asiassa liian usein.

Jouduin kuitenkin kuin vähän pakon edessä opettelemaan ihonhoitoa viime syksyn aikana. Silloin kasvoihini iski perioraalidermatiitti eli suunympärysihottuma. Se on suun ympäristöön ilmestyvä punainen ihottuma, jonka tarkkaa syytä ei vielä tiedetä. Ihottuma on niin sanotusti ”nykyajan vitsaus”, eli sitä on havaittu vasta 1950-luvulta lähtien. Koska ihottumani oli aika paha ja koin sen itse kosmeettiseksi haitaksi (mistä tietysti aiheutui myös pahaa mieltä, kun naama näytti mielestäni niin ikävältä), oli minun löydettävä niksit ihon hoitoon.

Kävinkin viime talvena ensimmäistä kertaa elämässäni kosmetologilla ja kyselin tuolloin myös paljon ihonhoitovinkkejä, joista olisi apua suunympärysihottuman hoidossa. Samalla kysyin myös vinkkejä kolmekymppisen ihonhoitoon, täytänhän joulukuussa 29 vuotta, ja ihoani pitää nyt hoitaa eri tavalla kuin vaikka 10 vuotta sitten.

img_8623_0.jpg

Sainkin kosmetologilta hyviä ihonhoitovinkkejä ja -neuvoja. Ensinnäkin, ihoa on kyllä tärkeää kuoria, mutta ei liian usein. Liian tiheä kuoriminen voi heikentää ihon kuntoa. Ylikuoriminen voi aiheuttaa ihossa tulehdusprosessin, iho voi herkistyä ja sen ikääntymisprosessi voi nopeutua. Sainkin ohjeeksi kuoria ihoani vain noin kerran viikossa.

Lisäksi juttelimme tuolloin paljon ihon kosteuttamisen tärkeydestä. Kun iho on kuiva, se reagoi herkemmin eri ärsykkeisiin ja kuivaan ihoon myös tulee herkemmin myös juonteita ja ryppyjä. Siksi ihoa tulee kosteuttaa monin tavoin – ei vain sillä kosteusvoiteella. Sainkin ohjeeksi alkaa käyttää joka ilta kasvovettä, jota en ollut tuolloin 28-vuotiaana käyttänyt vielä koskaan (!), koska en yksinkertaisesti ollut tiennyt, mikä sen funktio oikeastaan on. Lisäksi ihoa on tärkeää muistaa kosteuttaa myös sisältä päin, eli runsas veden juominen tekee hyvää myös iholle.

img_8558_0.jpg

Tässä postauksessa esittelen oman, kolmekymppisen naisen iholle sopivan, helpon jokailtaisen ihonhoitorutiinini, jonka teen luonnonkosmetiikalla. Tästä on nyt tullut (lähestulkoon) jokailtainen tapa – joten kyllä, vanhakin koira oppii uusia temppuja, kun vain on halua ja motivaatiota. Ihonhoidon ansiosta olen saanut suunympärysihottuman häviämään ja myös pysymään poissa. Lisäksi minun iässäni, eli kolmekymppisenä, on hyvä alkaa torjumaan juonteita ja ryppyjä – mikäli siis haluaa, pakollistahan se ei todellakaan ole. Kaikista tärkeintä tässä torjumisprosessissa on ihon kosteutus ja ihonhoidon säännöllisyys.

Olen saanut tämän postauksen tuotteet blogin kautta käyttööni Lykolta, joka on Pohjoismaiden suurin kauneuden verkkokauppa. Valitsin itse Lyko.fi:n todella laajasta valikoimastaan käyttööni tietystikin luonnonkosmetiikkatuotteita. Ihonhoitorutiinissani käyttämistäni tuotteista tällä hetkellä 4/5 on luonnonkosmetiikkaa, ja tuo yksi ”ei-luonnollinen” -tuote minulla olikin jo entuudestaan itselläni kotona, ja se on vain niiiin hyvä, että toistaiseksi en ihan tietoisesti ole vaihtanut sitä luonnolliseen vaihtoehtoon.

img_8554.jpg

1) Meikin poistaminen Mádara Purifying Foam -puhdistusvaahdolla

Tämä askel oli jopa minulle jo kauan sitten tuttu, heheh. Ihonhoitorutiinini alkaa siis aina meikin poistamisella, ja tällä hetkellä käytän latvialaisen Mádaran puhdistusvaahtoa. Kyseessä on ihanan kevyt vaahto, vähän kuin kermavaahtoa kasvoille hieroisi. Vaahto sisältää tulehdusta ja ihoärsytyksiä rauhoittavaa siankärsämöä, kosteuttavaa kamomillaa ja ihoa supistavaa ja puhdistavaa ruusuvettä.

Hieron vaahdon kasvoille puhtain käsin ja sen jälkeen huuhtelen kasvot lämpimällä vedellä. Halusin valita nimenomaan tuotteen, jolla voi puhdistaa niin kasvot kuin silmänympärysalueenkin. Useinhan monissa puhdistusaineissa on merkintä, että tuote ei sovellu silmänympärysiholle, ja tällöin tarvitaan vielä erillinen tuote silmämeikin poistoon. Mainitsinkin jo aiemmin tuon pienen ”laiskuuteni” ja siksi haluankin pitää ihonhoitorutiiniin kuuluvien purkkien määrän maltillisena, jotta homma ei tunnu liian työläältä ja kynnys sen tekemiseen ei nouse liian isoksi. Tämä vaahto poistaa siis kätevästi kaiken meikin yhdellä kertaa. Joissain Mádaran tuotteissa on ollut sellainen ruohoinen tuoksu, joka ei itseäni miellytä, mutta tässä vaahdossa ei ole oikeastaan pahemmin minkäänlaista tuoksua, mikä on omasta mielestäni hyvä juttu. Tuote on vegaaninen ja sillä on myös luonnonkosmetiikan suurin riippumaton sertifikaatti, Ecocert.

img_8559.jpgimg_8665.jpg

2) Puhdistuksen täydentäminen Estelle & Thildin Biocleanse Multi-Active Facial Toner -kasvovedellä

Kasvovesi oli tosiaan tuote, jonka käytön olin totaalisesti skipannut ennen viime talvea, koska kuvittelin sen olevan jotenkin ”turha”. Mutta onneksi nyt tiedän paremmin! Ensinnäkin, kasvovesi poistaa iholta mahdolliset meikin jäämät, jotka sille jäivät puhdistusaineen käytöstä huolimatta. Sen lisäksi kasvovesi myös hoitaa ja kosteuttaa ihon pintaa, tasapainottaa sen pH-arvon sekä valmistelee ihon seuraavia hoitotuotteita varten – ja auttaa niitä imeytymään paremmin.

Itselläni on tällä hetkellä käytössä ruotsalaisen Estelle & Thildin tuoksuton kasvovesi. Estelle & Thild on yksi ihan ensimmäisiä luonnonkosmetiikkamerkkejä, joita olen käyttänyt, ja se on edelleen ihan suosikkini. Heidän tuotteensa ovat todella laadukkaita ja tykkään siitä, että Biocleanse-sarja (joka on minulle jo entuudestaan tuttu) on kokonaan tuoksuton, kuten siis myös tämä sarjan kasvovesi. Puhdistettuani kasvot ensin puhdistusaineella pyyhin ne siis vielä vanulapulla, joka on kostutettu kasvovedellä. Vanulappuun tarttuukin aina vielä epäpuhtautta ja myös vähän tuotejäämiä, joten tämä puhdistusvaihe tulee kyllä tarpeeseen. Tykkään siitä, että tuote imeytyy nopeasti kasvoille.  Multi-Active Facial Toner -kasvovesi ei sisällä alkoholia, se on vegaaninen ja myös sillä on Ecocert-sertifikaatti.

IMG_8564 (1).jpg

3) Ihon superfoodin eli Lumene Lähde Arctic Dew Quenching Aqua Serum -seerumin levitys kasvoille

Puhdistuksen ja kasvoveden käytön jälkeen on seerumin vuoro. Myös seerumi on tuote, johon tutustuin viime talvena, ja asiasta on oikeastaan ”kiittäminen” suunympärysihottumaani. Tuohon aikaan ihoni oli siis todella kuiva, ja itse ihottuma oli suorastaan hilseilevä. Oli tunne, että iho tarvitsee ihan erityisen paljon kosteutusta, ja siitä syystä tutustuin tarkemmin seerumeihin. Seerumia on leikkisästi kutsuttu ”ihon superfoodiksi”, koska se on kaikista ihonhoitotuotteista tehokkain, siinä on enemmän vaikuttavia aineita kuin voiteissa ja koska sen pienempikokoiset molekyylit imeytyvät syvemmälle ihoon kuin kosteusvoiteen sisältämät suuremmat molekyylit.

Viime talvena seerumeita googlaillessani törmäsin tähän Lumenen Lähde-seerumiin. Gloria- ja MeNaiset-lehdet valitsivat molemmat sen vuoden 2017 parhaaksi tehotuotteeksi. Marssinkin tuolloin ostoksille Lumenen omalle pisteelle keskustan isossa tavaratalossa ja kyselin vielä myyjältä tuotteen käyttövinkkejä. Ystävällinen myyjä kertoi, että tuote sopisi juurikin minun kuivalle ja hilseilevälle iholleni erinomaisesti, sillä sen sisältämä, levästä peräisin oleva hyaluronihappo sitoo kosteutta todella tehokkaasti. Hän neuvoi käyttämään tuotetta myös silmänympärysiholla, koska tuote myös häivyttää hienoja juonteita ja ryppyjä ja tekee ihosta kokonaisuudessaan heleämmän.

Tykkään tuotteen hauskasta pipetillä varustetusta pakkauksesta, ja lasipullo on niin kaunis, että sitä pitää mielellään esillä kylpyhuoneen hyllyssä. Otan pipetillä pienen määrän tuotetta kämmenelle ja levitän sitten tuotteen sormin kaikkialle kasvoilleni. Tuote on hyvin riittoisa, eli tosi pieni määrä riittää. Tuote imeytyy todella nopeasti, ja mielestäni kosteuttava tunne on välitön. Se huomaa varsinkin silloin, jos iho on erittäin kuiva ja kiristävä, jolloin seerumi tuo välittömästä kevyemmän ja pehmeämmän olon iholle. Tämä tuote on siis ihonhoitoruutini ainoa tuote, joka ei tällä hetkellä ole luonnonkosmetiikkaa ja tämän tuotteen olen myös ostanut itse. Tuote on ollut käytössä niin hyvä, että en ole tohtinut vielä vaihtaa sitä toiseen, koska koen että tämä tuote on myös yksi niistä syistä, että pääsin suunympärysihottumastani eroon.

img_8674.jpgimg_8694.jpg

4) Estelle & Thildin Biodefense Antioxidant Eye Cream -silmänympärysvoiteen levittäminen silmänympärysalueelle

Seerumin jälkeen on silmänympärysvoiteen vuoro. Levitän sitä niin silmänalusille kuin myös liikkuvalle luomelle sekä silmän ulkonurkkaan, jonne naururypyt yleensä ilmestyvät.  Silmänympärysvoidetta olen käyttänyt epäsäännöllisesti kyllä jo vuosien ajan, mutta nyt noin vuoden verran olen pyrkinyt myös sen käytössä säännöllisyyteen.

Valitsin silmänympärysvoiteekseni Estelle & Thildin Biodefense Antioxidant Eye Creamin, koska ensinnäkin tosiaan tykkään kyseisestä tuotemerkistä todella paljon, ja toiseekseen, olin lukenut juuri tästä kyseisestä voiteesta erittäin hyvän arvostelun Karkkipäivä-kosmetiikkablogista. Tämä Biodefence-tuotesarja on kehitetty nimenomaan kolmekymppisen iholle ja se on niin kutsuttu ”ikääntymisen merkkejä ehkäisevä” tuotesarja. Se on antioksidanttinen ja kosteuttava sekä suojaa ihoa vapailta radikaaleilta, jotka aiheuttavat ikääntymisen merkkejä.

Itselläni on myös sukuvikana periytyneet aika tummat silmänaluset, ja voide lupaakin myös ehkäistä väsymyksen merkkejä ja tummuutta. Täytyy kyllä sanoa, että vielä koskaan en ole sellasita voidetta löytänyt, joka sen tummuuden veisi pois, vaan sen ongelman suhteen joutuu kyllä tarttumaan peiteainepulloon. Joka tapauksessa, kosteutuksessa tämä voide on kyllä hyvä, ja tykkään erityisesti siitä, että se on pakattu pumppupulloon, joka tekee annostelusta helppoa. Erittäin runsas voide, jota riittää tosi pieni määrä. Imeytyy helposti iholle, mutta ei tunnu liian kevyeltä. Myös tämä tuote on vegaaninen ja sillä on Ecocert-sertifikaatti.

img_8606.jpgIMG_8576.jpgimg_8659.jpg

4 ) Burt’s Bees Intense Hydration Night Cream -yövoiteen levitys koko kasvojen, kaulan ja dekolteen iholle

Sitten vielä illan viimeinen tuote, eli kosteusvoide! Sen pyrin aina muistamaan levittämään myös kaulalle ja dekolteelle, koska myös ne tarvitsevat kosteutusta ja useinhan juuri niillä alueilla näkyvät juonteet ja rypyt, koska ne helposti jäävät hoitamatta.

Minulla on nyt käytössäni Burt’s Beesin Intense Hydration Night Cream -yövoide, joka on mielestäni sopivan paksu ja täyteläinen, mutta ei liian paksu. Tuotteen tehoaineena on salvia, joka tieteellisesti todistetusti kosteuttaa ihoa runsaasti, edistää sen kykyä sitoa kosteutta ja silottaa hienoja juonteita ja ryppyjä. Tuotteen ainesosista 99 % on luonnollisia.
img_8587_0.jpgIMG_8583.jpg

On ollut tosi kiva huomata, että ihonhoitoon on saatavissa todella laadukkaita ja tehokkaita tuotteita luonnonkosmetiikan puolelta! Sekin on mahtavaa, että nykyään luonnonkosmetiikkaa tarjoavat kaikki isot kosmetiikkaa myyvät yritykset, eikä tarvitse lähteä hakemaan sitä erikseen jostain hankalan matkan takaa. Esimerkiksi Lykon verkkokaupassa  (Lyko.fi) voi jokaisen tuotekategorian kohdalla suodattaaa näkymän niin, että kauppa näyttää vain luonnomukaiset tai vaikkapa vegaaniset tuotteet. Valikoimassa on näiden postauksessa esiteltyjen merkkien lisäksi lukuisia muita laadukkaita luonnonkosmetiikkamerkkejä.
img_8599.jpg

Ennen ajattelin, että ihonhoito on joko vähän turhaa, tylsää tai vaivalloista. Nykyään ajattelen, että se on ihana pieni hemmotteluhetki itselleni arjen keskellä ja se on myös tapa pitää itsestäni huolta. Kasvokuorinnan teen nykyään ”erityishemmotteluna” viikonloppuisin ja toisinaan käytän myös kasvonaamioita. Lisäksi pyrin vaikuttamaan ihon hyvinvointiin esimerkiksi runsaalla veden juomisella.

Kaikki tämän postauksen tuotteet löytyvät Lyko.fi:n todella laajasta valikoimasta. 🙂

Minkälaisia ihonhoitotapoja teillä on kolmekymppiselle iholle – ja kaikille muillekin? Ja oliko jokin näistä tuotteista tuttu?

-Netta

Lue myös:

Testissä luonnollinen jojobaöljy

Kasvosuihke on monikäyttötuote

Vuosi luonnonkosmetiikkadödön käyttäjänä

Flow Cosmetics – kotimaista luonnonkosmetiikkaa

Kauneus Hyvä olo Meikki Testit

Kaksi kirjaa poliisista: Keisari Aarnio & Heidi Foxellin tarina

Tulin ihan huomaamattani kuunnelleeksi kaksikin eri äänikirjaa, jotka kertovat suomalaisesta poliisista. Ja miten erilaiset tarinat ne olivatkaan! Ensin kuuntelimme miehen kanssa yhdessä Helsingin Sanomien rikostoimittajien Minna Passin ja Susanna Reinbothin kirjoittaman Keisari Aarnion ja sen jälkeen kuuntelin yksin Teemu ”Pastori” Potapoffin kirjoittaman Luodinkestävä-kirjan, joka kertoo Hyvinkään ammuskelussa vakavasti haavoittuneen poliisikokelaan Heidi Foxellin tarinan.

Minna Passi & Susanna Reinboth (2017): Keisari Aarnio

5557961_2.jpgx_.jpg(Kuva lainattu täältä)

Kuuntelimme Keisari Aarnio -äänikirjan itse asiassa jo kesäloman automatkojen aikana. Kirja on melko pitkä, joten siitä riittikin kuunneltavaa pitkäksi aikaa, vaikka melko paljon ajelimmekin sukuloimaan ja mökille. Kirja oli siitä hyvä, että se kiinnosti sekä minua että mieheäni. Näin ei tosin käynyt minun kohdallani ihan heti. Ensinnäkin, olin alun alkaen hieman skeptinen sen suhteen, kiinnostaisiko kirja minua ollenkaan. Ja aluksi se tuntuikin jotenkin pitkäveteiseltä eikä heti saanut minua otteeseensa. Siinä vaiheessa, kun kirjassa oltiin ties kuinka kauan kerrattu Helsingin huumepoliisin historiaa, olin jo melkein valmis lopettamaan kirjan kuuntelun kesken, koska pelkäsin totaalitylsistymistä. Mutta kun kerronnassa sitten vihdoin siirryttiin itse huumepoliisi Jari Aarnion (tosi)tarinaan, alkoi minuakin kiinnostaa. Kirja saikin lopulta minut itseasiassa vähän ”koukkuun”, niin että oikein odotin, koska pääsemme taas kuuntelemaan sitä. Esimerkiksi prostituoidun Saaran ja Jari Aarnion suhteesta kertovat osiot olivat erittäin mielenkiintoisia.

En ollut itse kovin tarkkaan seurannut mediasta Aarnion tapausta, tiesin vain sen, että hän on huumepoliisin entinen päällikkö, jota on syytetty monenlaiseen rikolliseen toimintaan sekaantumisesta. Kirjan myötä tiedän keissistä nyt paljon enemmän, ja tavallaan tuntuu, että kuuluhan se melkeinpä yleissivistykseen tietää tämän poikkeuksellisen tapauksen faktat edes jossain määrin. Koko homma on kyllä ihan uskomaton, kuvioon liittyy niin prostituoitu, huumeiden salakuljetusta, Aarnion tontilta löytynyt hurja rahasumma, Aarnion mahdollisesti lavastamia rikoksia, petoksia sekä yrityksiä sysätä syyt muitten niskoille. Ja luoja ties mitä kaikkea muuta!

Keisari Aarnio -kirja eteni vähän tylsän alun jälkeen mielenkiintoisella ja sopivan faktapitoisella otteella. Välillä itselläni oli hieman vaikeuksia pysyä perässä kaikkien (lukemattomien) kirjassa lueteltujen poliisien nimien ja titteleiden mukana. Muutoin kerronta soljui loogisesti eteenpäin ja lukija pysyi ihan hyvin perässä, vaikka asiavyyhti olikin todella monivaiheinen ja polveileva. Jättimäisen tietomäärän referoiminen yksiin kansiin on siis onnistunut Hesarin toimittajilta hyvin, ja se johtuneekin osittain myös siitä, että he ovat tutustuneet Aarnio-keissiin hyvin pitkän aikaa jo toimittajan työssään.

Kirjan luettuani mieleni valtasi kyllä pieni epäluottamus virkavaltaa kohtaan. Olen ehkä pitkään omannut sellaisen lapsenomaisen typerän ja hyväuskoisen ajattelumallin, että kävi mitä kävi, virkavalta auttaa ja toimii aina ”oikein” ja objektiivisesti. No, tämän kirjan perusteella niin ei todellakaan ole. Myös virkavallassa on kaikenlaisia suhmuroitsijoita ja oman etunsa tavoittelijoita, jotka ovat valmiita toimimaan rikollisesti ja häikäilemättömästi. Mieleeni jäi erityisesti se, miten kirjassa todettiin, että erityisesti huumepoliiseissa on paljon ihmisiä, jotka olisivat eri olosuihteissa voineet päätyä nimenomaan rikolliselle puolelle, ja että ero rikollisten ja poliisien välillä on itse asiassa hiuksenhieno.

Teemu Potapoff: Luodinkestävä – Heidi Foxellin tarina

luodinkestava_heidi_foxellin_tarina_web.jpg(Kuva: Docendo)

Kun luin syksyllä lehdestä, että Hyvinkään ampumisissa loukkaantuneesta poliisikokelaasta Heidi Foxellista on kirjoitettu kirja, päätin heti, että se on luettava tai kuunneltava. Ja onnekseni kirja ilmestyikin aika pian käyttämääni äänikirjasovellukseen.

Tämänkin kirjan kanssa koin aluksi pientä takkuamista. Luodinkestävä-kirjan alku keskittyy hyvin pitkään ja melko yksityiskohtaisestikin kertaamaan Foxellin lapsuutta ja nuoruutta. Siinä kerrotaan perusteellisesti hänen perhesuhteistaan, harrastuksistaan, ihastuksistaan, murrosiän fyysisistä muutoksista, jalkapallosta elämäntapana ja niin edelleen. Koska Heidi Foxell on periaatteessa yksityishenkilö (verrattuna esimerkiksi henkilöihin, jotka ovat tehneet vuosikausien julkisen uran), eikä minulle aikaisemmin pahemmin tuttu kuin muutamista uutisotsikoista, en oikeastaan ole varsinaisen kiinnostunut hänen tavallisesta lapsuudestaan tavallisessa suomalaiskaupungissa. Mielestäni kirjasta oli käytetty turhan pitkä pätkä sen kertaamiseen. Esimerkiksi Aarnio-kirjassa tai aiemmin lukemassani Ulrika Björkstamin selviytymistarinassa Nouse nyt oli myös päädytty siihen, että kerronta aloitetaan siitä hetkestä, jolloin käänteentekevät tapahtumat alkoivat.

Sen sijaan, kun kirjassa vihdoin päästiin itse ampumiseen ja sitä seuranneeseen toipumisprosessiin, alkoi kirja käydä huomattavasti kiinnostavammaksi. Foxellin toipumisprosessi on ollut todella monipolvinen ja vaihteleva. Kymmenittäin leikkauksia, edistymistä ja sitten taas takapakkia. Verenmyrkytyksiä, kehitystä ja jo palautumaan päin olleen kävelykyvyn todennäköisesti lopullinen menetys hoitovirheen takia. Vaihtelevia ajatuksia pään sisällä – taistelutahtoa, masennusta ja itsemurha-ajatuksia. Näistä oli todella mielenkiintoista lukea, enkä voi kuin kuvitella, miten uskomattoman rankkaa Foxellilla on ollut. Kirjassa hänen lääkärinsä toteaa Foxellin olevan eräänlainen lääketieteellinen ihme ja leikkausmäärineen jopa ennätystapaus. Lääkäri toteaa toisaalta myös, että Foxellin tila voi edelleen muuttua koska tahansa, eikä hänelle voida antaa minkäänlaista ennustetta tulevaisuuden suhteen. Eräs mielenkiintoinen seikka onkin mielestäni se, että Foxell on itse asiassa katkerampi nykyisestä tilanteestaan ja voinnistaan hoitovirheen tehneelle lääkärille kuin itse ampujalle.

Vertasin Luodinkestävä-kirjaa jonkin verran aikaisemmin kuuntelemaani Ulrika Björkstamin kirjaan Nouse nyt, ovathan molemmat kirjat omalla tavallaan vahvan naisen ”selviytymistarinoita”. On pakko todeta, että Björkstamin kirja oli mielestäni paremmin kirjoitettu. Se eteni selkeämmin ja loogisemmin kronologisessa aikajärjestyksessä, eikä sen seuraamisessa ollut mitään ongelmia missään vaiheessa. Foxellin tarina taas oli paikoin hieman sekava ja pomppi asiasta ja hetkestä toiseen, jolloin välillä jäin lukijana vähän hämmentyneeksi – mitäs nyt tapahtuikaan? Kirjassa on myös pieniä haastatteluita Heidin läheisiltä, ja äänikirjaa kuunnellassa sekoitin välillä, kumpi onkaan nyt äänessä – Heidin läheinen vai Heidi itse. Tätä ongelmaa ei toki ole, mikäli kirjan lukee. Ihmettelin hieman myös sitä, miten suuri rooli kirjassa oli annettu joka ikisen pienenkin romanssin ja seurustelusuhteen kuvaamiselle.  Vaikka ne toki varmasti ovatkin olleet Heidille merkityksellisiä, tuntuivat ne välillä lukijan näkökulmalta jotenkin turhalta tiedolta. Sekavuutta aiheutti myös, kun jo päättyneeksi ilmoitetun suhteen toinen osapuoli saattoi taas yhtäkkiä ilmestyä kuvaan ilman, että sitä kirjassa tarkemmin selvennettiin.

Itseäni lukijana kiinnosti kaikkein eniten Heidän päänsisäinen maailma tapahtumien suhteen ja tietysti niiden suorat vaikutukset hänen elämäänsä. Näitä toki kirjassa kuvattiinkin myös, ja kirja luo melko hyvin myös kuvan Foxellin persoonallisuudesta. Taistelutahdon, masennusvaiheiden ja itsemurha-ajatusten lisäksi kirja luo myös vahvan kuvan siitä, miten loukkaantuminen ja siitä seuranneet fyysiset muutokset ovat aiheuttaneet kovan kolauksen Foxellin naiseudelle, eikä hän tiedä, löytääkö enää koskaan rinnalleen kumppania. Hän on myös menettänyt mahdollisuutensa tulla koskaan äidiksi, koska hänen pahasti loukkaantunut ja lukemattomia kertoja operoitu vatsansa ei kestäisi sitä. Nämä asiat vaikuttavat olevan yksi suurimmista menetyksistä, jonka hän on konkreettisten menetysten lisäksi kohdannut. Lukijana tuntuu pahalta hänen puolestaan lukea tuosta luopumisen tuskasta.

Poliisista Foxell antaa kirjassa täysin erilaisen kuvan, kuin Aarnio-kirja. Foxellille poliiseus on ollut nimenomaan kutsumusammatti ja todellinen kunnia-asia. Nimenomaan poliisissa hän tunsi olevansa osa joukkoa, ja toiset poliisit ovatkin hienosti pitäneet hänen puoliaan ja hänet joukossa mukana myös ampumisen jälkeen. He ovat pyrkineet tukemaan ja tsemppaamaan häntä parhaansa mukaan. Foxell on tehnyt ampumisensa jälkeen myös työkokeilua poliisissa ja hän on erittäin päättäväinen sen suhteen, että suorittaa vielä poliisiopintonsa loppuun, jotta voi vielä kutsua itseään ihan oikeaksi poliisiksi, ei vain poliisikokelaaksi. Sen sijaan hän ei ole varma siitä, tuleeko työskentelemään poliisina, koska fyysisen vointinsa takia hän ei todennäköisesti voi koskaan työskennellä kentällä. Virastopuolen hommat eivät puolestaan ole vielä täysin vakuuttaneet häntä.

Vaikka kirjan kerronta oli paikoin hieman ontuvaa ja varsinkin alku vähän pitkäveteinen, jäi kirja ehdottomasti plussan puolelle. Tämä johtuu ennen kaikkea Foxellin uskomattomasta tarinasta ja hänen periksiantamattomasta luonteestaan. Edes toipumisprosessin keskellä iskenyt leukemia ei ole lannistanut häntä, ja eihän tässä voi kuin nostaa hattua tuollaiselle taistelutahdolle ja ihmetellä, miksi toisten ihmisten kohdalle osuu niin hirveän paljon kamalia asioita. Lukijana jäin todellakin toivomaan, että Heidin elämä menee parasta mahdollista rataa tästä eteenpäin. <3

Onko siellä muita, jotka ovat lukeneet/kuunnellet jomman kumman tai molemmat kirjat? Mitä tykkäsitte? 🙂 Ja uusia hyviä kirjavinkkejä saa aina laittaa jakoon!

– Netta

Muita kirjavinkkejä:

Ulrika Björkstam – Nouse nyt

Veitola-kirja on viisaan naisen näkemys elämästä

Martina Haag – Olin niin varma meistä & Ane Riel – Pihka

Rämö & Valtari – Unelmahommissa

Kulttuuri Kirjat Suosittelen Ajattelin tänään