Remontti etenee – seinä kaatui, keittiö purettiin

Terveisiä jälleen remonttityömaalta! Siellä on tämäkin viikonloppu vietetty, ja paljon on kyllä saatukin aikaan. Saimme lauantaina sukulaisia avuksemme, ja kun oli monta tekijää, saatiin myös paljon aikaan. Lauantaina aloitimme sillä, että irrotimme vanhan keittiön paikoiltaan, sillä se oli myyty ja ostaja tuli hakemaan keittiön mökilleen Itä-Suomeen. Tuli muuten mieleen, että esimerkiksi Saksassahan kodit myydään yleensä aina ilman keittiöitä, ja jokainen vie oman keittiönsä mukanaan uuteen kotiin. Aika hassu ajatus, ja ihan hyvä, ettei meillä ole sama systeemi Suomessa.

Meiltä haettiin lauantaina myös muuta tavaraa – vanha hella sekä vaatekaappi. Pyrimme aina laittamaan kaiken vanhan kiertoon, myös remonteissa.

Kun keittiön kaapit oli irrotettu, päästiin piikkaamaan vanha laatoitus irti. Olimme etukäteen spekuloineet, kuinka kovatöinen homma olisi ja kauanko siinä kestäisi, mutta loppujen lopuksi kolmelta ihmiseltä kesti vain noin puoli tuntia koko laatoituksen irroittamiseen. Irrotusvaiheessa lähti kyllä aikamoinen meteli ja pöly!

img_8534.jpg

Tällä hetkellä vanha keittiö kaappeineen ja laatoituksineen on kokonaan poistettu. Juuri nyt olemme vaiheessa, jossa joudumme odottamaan, että taloyhtiön määräämä tekninen isännöitsijä tulee tekemään tarkastuskäynnin, että purku on suoritettu oikein. Tämä jälkeen hän antaa luvan remontin jatkamiselle. Tällaista vaihetta ei jokaiseen kerrostaloremppaan kuulu, vaan nämä ovat taloyhtiökohtaisia päätöksiä ja meidän taloyhtiössä tämä vaihe on nyt pakollinen. Eli emme voineet valitettavasti edetä remontin kanssa tässä kohtaa pidemmälle lauantaina, koska pakollinen tarkastus on tekemättä. Toivottavasti isännöitsijä pääsee paikalle mahdollisimman pian ensi viikon alussa, jotta pääsemme pian jatkamaan täydellä höyryllä eteenpäin. Kun on tehnyt pitkään remonttia omassa kiinteistössä, tuntuu tämä vaihe tietysti vähän ”turhaltakin”, mutta näillä mennään.

img_8541.jpg

Viimeksi kirjoitin olohuoneen ja keittiön välisen seinän purun aloituksesta. No, tuon jälkeen onkin tapahtunut paljon – seinä on nimittäin nyt kokonaan purettu. Ja tämä ratkaisu on jo nyt osoittaunut todella hyväksi! Keittiö ja olohuone yhdistyvät avaraksi tilaksi, ja heti ulko-ovelta sisään astuttaessa näkee olohuoneen takaseinälle ja ikkunalle asti.

img_8529.jpg

Seinää purkaessa ilmeni (totta kai) myös muutama yllätys. Itse seinä oli rakennettu kipsilevystä, joten oletimme sen olevan kipsilevyä aivan koko matkalta. No, näin ei kuitenkaan ollutkaan, vaan yläosa on betonia ja myös vasemmassa laidassa kulkee tuollainen kapea pieni palkki, joka on betonia. Se saattaa olla kantava, ja asian selvittely veisi tietysti aika paljon aikaa, jota meillä ei tässä tiukassa aikataulussa ole. Niinpä joudumme vähän improvisoimaan ja tuo palkki saa jäädä paikoilleen. No, kuten kirjoitin jo viimeksi, on asunnossa muitakin vähän loftmaisia elementtejä, joten lasketaan nyt tuokin suosiolla sellaiseksi ja se saa jäädä paikoilleen. Oikealla puolella oleva leveämpi palkki sen sijaan ei ole mikään yllätys ollut missään vaiheessa, sillä siinä on entinen oviaukko ja itse palkissa kulkee sähköt, koska siinä on myös sähkökatkaisija. Siitä poistettiin vanha ovi ja saranat, mutta kyllä sen oviaukoksi tunnistaa edelleen.

img_8544.jpg

Pohdimme jossain vaiheessa, että olisi kiva kaivaa mahdollisesti piilossa oleva vanha lautalattia esiin. Keittiön purun yhteydessä sellainen tosiaan löytyi, mutta samalla paljastui sekin, että jossain vaiheessa puulattian päälle on valettu betonikerros. Voi hemmetti sentään. Nyt lattian esiin kaivaminen olisi ihan hirveän työn ja tuskan takana, joten se saa nyt jäädä, koska meillä on tosiaan on nyt muutenkin aika hullu aikataulu, eikä sekään ole varmaa, saisiko tuosta enää kaunista lattiaa – kiitos betonin.

img_8547.jpg

Puhuimme eilen, että onhan tässä aikamoinen urakka aikamoisella aikataululla. Kun olemme kesämökillä käyttäneet 24 m2 remontointiin (lattia, seinät, katto, keittiö ja eteinen) yhteensä 2 vuotta, olisi tämä kaupunkikoti remontoitava yhdessä kuukaudessa (!). Tulee vähän mieleen jotkin television amerikkalaiset ”Extreme renovation” -tyyliset sarjat. Mutta eiköhän tästäkin selvitä. Nyt on seinä purettu, keittiö purettu, seinän ”aukon” reunat kitattu piiloon ja keittiökaappien runkoja myös jo puolet kasattu valmiiksi. Toivottavasti saamme nyt mahdollisimman pian tuon isännöitsijän vierailemaan, jotta voimme aloittaa uuden keittiön kasaamisen paikoilleen. Tarvitsemme myös sähkömiehen vierailemaan, koska nyt sähköt kulkevat tuolla katonrajassa, mutta me haluamme laskea ne alas, kun meille ei tule yläkaappeja, vaan pelkät avohyllyt.

Muita hommia keittiön lisäksi, joita pitää vielä tehdä: käytännössä kaikkien seinien maalaaminen, keittiön katon maalaaminen, keittiön kahden vanhan kaapin maalaaminen sisältä ja ulkoa, yhden pienen seinän tapetoiminen eteisessä, kylpyammeen asennus. Ainakin.

Sisustuksen kanssa olen nyt tehnyt sen päätöksen, että pohdin sitä tarkemmin vasta sitten kun olemme muuttaneet uuteen kotiin – ennen sitä en vain ehdi. Olen kyllä yrittänyt etsiä jo nyt uutta keittiön pöytää sekä sohvaa, mutta ne ovat niin isoja päätöksiä, että en aio tehdä mitään hutiostoksia ja siksi lykkään nuo päätökset suosiolla myöhempään hetkeen. On ehkä muutenkin parempi katsoa sitten rauhassa ajan kanssa, mitä huonekalut sopivat juuri kyseiseen tilaan. Muuttoon olemme onneksi hankkineet hieman helpotusta ja muuton meidän puolestamme hoitaa muuttofirma, vaikka toki joudumme itse olla hommaa valvomassa ja pakata ja purkaa tavarat itse. Mutta se, että muuttofirma kuljettaa ja kantaa tavarat puolestamme, helpottaa hommaa kyllä huomattavasti.

Vähän meinaa pientä stressiä (ja varmaan sen takia flunssaakin) pukata, mutta eiköhän tästä vielä kunnialla selvitä. Onneksi meillä on tosiaan apujoukkoja omasta takaa, ja ensi lauantaille onkin tietysti taas ”talkoot” sovittuna.

-Netta

Muita remonttiaiheisia postauksiani:

Kun yksiöstä remontoitiin ”kaksio”

Laminaattilattian maalaaminen valkoiseksi

Suhteet Sisustus Oma elämä DIY

Yrjönkadun uimahalli on hyggeintä, mitä verorahoilla saa

Joistain paikoista muodostuu itselle turvasatamia. Hyvän olon paikkoja, joissa sielu lepää ja virkistyy. Kuin huomaamatta minulle tällaiseksi on tullut Yrjönkadun uimahalli Helsingin keskustassa.

Juurikin tässä eräänä päivänä olin totaalisen puhki ja loppu poikkeuksellisen pitkän ja rankan työpäivän jäljiltä. Kello oli kuusi illalla, mutta en voinut mennä kotiin, koska siellä oli juuri asuntonäyttö meneillään. Pohdin kuumeisesti, minne menisinkään aikaani tuhlaamaan. En todellakaan olisi jaksanut lähteä pyörimään kaupungille (enkä sitä paitsi halunnut ostaa mitään turhaa) eikä kahvilassa notkuminenkaan kiinnostanut. Sitten kuulin Yrjönkadun uimahallin kutsun. Sattui onneksi olemaan naisten vuoro (täällä naiset ja miehet uivat vuoropäivin) ja hipsinkin uimahallin tiskille kysymään, olisiko yläkerrassa lepohyttejä vapaana – ja kyllä vain, vapaata oli samantien.

14 eurolla sain käyttööni ikioman lepohytin, kylpytakin, pyyhkeen ja pefletin. Uimahalliin on helppo poiketa täysin hetken mielijohteestakin, koska tässä hallissa ei tarvita edes uimapukua. Päivän (ja jo edeltävien viikkojen) aikana kertynyt stressi, ahdistus ja kuorma sulivat hiljalleen, kun istuin höyrysaunassa, puusaunassa ja infrapunasaunassa. Välillä kävin alakerrassa uimassa ja vesijuoksemassa. Ihailin aivan upeaa, kaunista ja historiallista miljöötä ja tunsin jonkinlaista suurta kiitollisuutta ja ylpeyttä siitä, että meillä on tämä upea ja hieno paikka, joka on säilynyt näin mahtavassa kunnossa jo vuodesta 1928 asti! Miten huikeaa onkaan saada juosta vesijuoksunsa juuri Suomen ensimmäisessä ja varmasti edelleenkin hienoimmassa uimahallissa, täysin uniikissa ympäristössä. Tässä altaassa lukemattomat ihmiset ovat vuosien varrella uineet, virkistyneet, jutelleet, nauraneet, purkaneet sydäntään, treenanneet uintiaan ja pohtineet syntyjä syviä.

29943632177_4784db2340_0.jpg

 

(Kuva lainattu täältä, koska Yrjönkadun uimahallissa on valokuvaaminen kielletty.)

Rakastan uimahalleja ja ihan eritoten kylpylöitä, olenhan sielultani aikamoinen nautiskelija, hedonisti ja hyggeilijä. Olen erityisen iloinen siitä, että Suomessa tällainen upea ja hieno paikka on nimenomaan Helsingin kaupungin omistama ja se on siten käytännössä kaikkien kansalaisten saavutettavissa. Tavallinen lippu (alakertaan uimaan & kahteen saunaan) maksaa 5,50 euroa ja yläkerran lepohytti (+ 3 lisäsaunan käyttö) 14 euroa. Se on erittäin kohtuullinen hinta, sillä esimerkiksi Tukholman keskustassa sijaitseva Centralbadet, joka on samantyylinen paikka mutta yksityisomistuksessa, veloitti vierailustani kesällä noin 50 euroa. Siksi viime kerralla Yrjönkatu-hurmoksessani en voinut olla miettimättä, että Yrjönkadun uimahalli on ehkä hyggeintä ja rentouttavinta, mihin verorahojamme käytetään. Edulliset hinnat takaavat sen, että Yrjönkadulla voi käydä vaikka joka viikko.

Kerroin ystävälleni, että olin ottanut Yrjönkadun hallista lepohytin itselleni. Hän kysyi, eikö ollut hassua olla lepohytissä ihan yksin. Vastaukseni oli, että ei todellakaan! Rakastan ja tarvitsen säännöllisesti yksinoloa (ja mielellään juuri tuollaisen hektisen päivän jälkeen), ja Yrjönkadulla en edes ollut varsinaisesti yksin. Olin osa kaikenlaisten, -näköisten ja kokoisten naisten kollektiivista joukkoa, jotka olivat juuri tuolloin päättäneet tulla uimaan, vesijuoksemaan, saunomaan, rentoutumaan, tapaamaan ystävää ja hengähtämään hetkeksi.

Yksi ihan parhaista asioista uimahalleissa on mielestäni se, että siellä jälleen ihan konkreettisesti tajuaa, että meitä naisia on oikeasti aivan joka lähtöön, toisin kuin media usein antaa ymmärtää. Se on tarpeellinen ja virkistävä muistutus aina välillä, joskus kun sitä erehtyy kuvittelemaan olevansa jotenkin vääränlainen. Ja mitä vielä tulee yksinoloon – en edes ollut täysin hiljaa koko reissuni ajan – tilasin nimittäin yläkerrassa Café Yrjön tarjoilijalta perinteisen siman ja kasvistoastin, jotka tarjoilija toi pieneen pöytään hyttini eteen. (Yrjönkadulla tilaan muuten aina simaa. Se on niin hyvää, enkä keksi mitään muuta paikkaa, missä sitä saisi vuoden ympäri! Ja vien aina maailman sympaattisimman pahvisen lasinalusen mukanani kotiin.)

En tietenkään aina vuokraa omaa hyttiä. Välillä saatan käydä ”ihan vain” uimassa, yksin tai ystävän kanssa. En ole koskaan oikein saanut sellaista liikuntakärpäsen puremaa, mutta vuosien mittaan olen todennut, että uinti on yksi niistä lajeista, joista olen tykännyt jo lapsesta lähtien ja se onkin kätevä tapa pitää kunnosta huolta. Ja Yrjönkadulla saa urheillessakin nauttia upeasta historiallisesta miljööstä, eikä ole edes pakko pitää kiristävää uimapukua, jos ei siltä tunnu!

Vahva suositus siis joka ikiselle veronmaksajalle – kannattaa käydä Yrjönkadun uimahallissa nauttimassa. <3

-Netta

Lue myös:

Yin jooga on ihanaa

Aroma diffuuseri tuli taloon

Suhteet Oma elämä Liikunta Mieli