#Muovitonmaaliskuu – ensimmäisen viikon päiväkirja
Nyt on omalta kohdaltani ensimmäinen viikko muovitonta maaliskuuta takana. En tiennyt haasteesta vielä maaliskuun ensimmäisenä päivänä, mutta aloitin sen heti siitä kuultuani, eli viime viikon lauantaina, 3.3. Nyt olisi luvassa päiväkirjamainen raportti ensimmäisestä viikosta, kännykkäkuvin varustettuna.
La 3.3:
Luen perjantai-iltana Lilou’s Crush -blogista Muoviton maaliskuu -haasteesta ja päätän heti, että mun on osallistuttava. Luen netistä lisää tietoja kampanjasta ja liityn myös kampanjan Facebook-tapahtumaaan, jota ylläpitää kampanjan aloittaja Heidi Hautala. Päätän, että heti lauantaina alan ”elää kampajan mukaisesti”. Lauantai on helppo päivä muovin suhteen, koska on viikonloppu ja olemme kotosalla. Meillä on koiranpentu hoidossa ja iltapäivään asti olemme kotona sen ja omien lemmikkiemme kanssa. Kun koira haetaan kotiin, päätämme lähteä syömään jonnekin. Päädymme Hietalahden kauppahalliin, jossa on Musaa ja maistelua -tapahtuma. Menemme Roslundille syömään burgerit. Annokset tarjoillaan ”oikeilta” astioilta eikä muovijätettä synny (paitsi toki varmasti ravintolan keittiössä). Loppuillan vietämme kotona emmekä osta mitään. Päivän muovisaldo siis osaltamme pyöreä nolla.
Su 4.3:
Päätämme lähteä katselemaan meille uutta mattoa. Matkalla Askoon stressaan jo valmiiksi sitä, että matothan tulevat yleensä isoon muoviin käärittyinä. No, ”onneksi” emme löydä mattoa, joten sen muovikäärekin jää nyt saamatta. Koska olemme Espoossa, päätämme mennä Isoon Omenaan. Mies haluaa mennä sovittamaan farkkuja. Sopivat farkut löytyvätkin, ja kassalla pyydämme paperikassia. Sitä ei ole, ja koska meillä ei ole mitään kasseja ja mies osti farkkujen lisäksi muitakin vaatteita, on pakko ottaa muovipussi. Ostotapahtuman jälkeen myyjä kysyy, tuliko sovittaessa hiki ja tarjoaa meille Brothers-etiketein varustettuja muovisia vesipulloja. Mies ottaa, minä kieltäydyn. Käymme syömässä Hangon makaronitehtaalla, ”jotta emme tuota muovia”. Sen jälkeen menemme metsästämään kestopussia hedelmille. Ruohonjuuressa kerrotaan, ettei se kuulu heidän valikoimiinsa. (Miksi ei???) No, googlaan tiedon, että niitä saa Prismasta.
Menemme sinne, koska tarvitsemme myös täydennystä ruokavarastoihin. Kestopussi löytyy ja alamme miettimään ruokaostoksia. Mietin avokadopussin hankintaa, mutta totean kääreen olevan muovia. Sen sijaan otan yhden avokadon, johon teippaan lapun kiinni. Myös banaaneihin teippaan tietysti lapun itseensä kiinni. Kaupassa on ”hauskaa” miettiä, mitä saa ilman muovia. Totean jopa miehelle, että tämähän on kivaa pientä vaihtelua. Löydämme mehupurkit, joissa ei ole muovikorkkia. Nappaamme koriin pienten jugurttipurkkien sijaan litran tölkit (niissä on tosin pienet muovikorkit). Leipäosastolla toteamme, että onpas paljon muovipakkauksia. Löydämme paikan päällä paistetun patongin, joka on paperikääreessä – siinäkin on tosin muovinen osa keskellä. (Miksi??)
Meillä on kotona jauhelihaa jääkapissa, ja pohdimme mitä tekisimme siitä. Päädymme jauhelihakastikkeeseen, koska saamme tarpeet ilman muovia – tomaattikastike lasipurkissa ja kerma pahvitetrassa. Monissa kermoissa tosin näyttää olevan muovinen korkkiosa, mutta S-ryhmän omalta Kotimaista-merkiltä löytyy muoviton purkki. Mies haluaa vielä keksejä. Niistäkin monet ovat muovissa. Mies ottaa Dominoita, jotka ovat kyllä pahvisessa paketissa, mutta sisältä paljastuu vielä erillinen muovikääre. Meillä ei ole kangaskassia mukana, joten ostamme paperikassin. Kotona mies päättää muovittoman maaliskuun hengessä lähettää palautetta Skyrille, koska on todennyt, että muoviroskiksemme täyttyy jo niiden ansiosta ihan hirveästi – itse purkki on muovia, samoin sen sulkijakalvo, lusikka, lusikan kääre ja koko helahoidon kansi.
Ma 5.3:
Toimistopäivä. Päätin jo eilen, etten ota eväitä. Usein syön eväänä jonkin valmisruoan, ja totesin eilisellä kauppareissulla, että ne ovat oikeastaan kaikki muovissa. Menenkin siis syömään lounasravintolaan. Otan lounasravintolaan mukaan oman KeepCup-mukini, johon otan take away -kahvini. Mietin, miksi en ole tehnyt sitä jo aiemmin. Tosi helppo tapa säästää sekä pahvisen mukiosan että muovisen kannen roskan syntyminen. Ihmiset, jotka käyvät lounaalla viikoittain ja ottavat lounaaseen kuuluvan kahvin mukaan, voisivat tällä tavoin säästää noin 20 mukin roskat kuukaudessa. En osta mitään kaupasta tänään, koska kotona on tarpeet jauhalihakastikkeeseen ja kokkaankin sen. Mies saa vastauksen Skyriltä, jonka mukaan he haluavat kehittää tuotteitaan asiakkaiden toiveiden mukaan ja että heiltä on tulossa uusi luomu-tuotesarja, josta on poistettu lusikka ja muovikansi.
Ti 6.3:
Vapaapäivä. Menen lääkäriin, jossa juon janooni vesiautomaatista vettä. Tajuan lopuksi, että join muovisesta kertakäyttömukista. Mietin, että oman vesipullon mukana kantaminen olisi pelastanut tässä tilanteessa. Lääkärin jälkeen menen kaupungille syömään. Päätän heti, etten mene ainakaan mihinkään pikaruokalaan, koska muuten käytän muovia. Vaikka no, tuskin olisin muutenkaan mennyt, mutta nyt ajatukset menevät vain muovi edellä. 😀 Menen aasialaiseen ravintolaan ja syön herkullisen kulhoannoksen. Jotain iltaruokaa on kuitenkin ostettava, ja päädyn palloilemaan Stockan Herkkuun. Ahdistaa, miten paljon muovia ruokakaupoissa on. Poissa on se sunnuntainen tunne siitä, että tämä olisi ”kivaa vaihtelua”. En meinaa keksiä mitään, mitä ostaa. Ostan lopulta Valion tomaatti-vuohenjuustokeiton, joka on pahvipakkauksessa. Pakkauksessa on tosin taas sellainen typerä pyöreä muovikorkki, joka näyttää nykyään olevan lähes kaikissa purkeissa. En kuitenkaan teekään keittoa illalla, vaan tyydyn syömään leipää.
Ke 7.3:
Etäpäivä. Teen töitä kotona ja syön päivän aikana jääkaapista mitä sieltä sattuu löytymään. Illemmalla teen eilen ostamani tomaattikeiton ja pilkon sen joukkoon jääkaapissa olevia tomaatteja. En osta mitään, itseasiassa jollain tasolla jopa välttelen kaupassakäyntiä, koska muovin määrä ahdistaa enkä enää tiedä mitä voisin ostaa. Otan tämän viikon selvästi totisesti ja vakavasti, koska yöllä näen unta, jossa ”epäonnistun” haasteessa ja olen ostanut hirveät määrät muovia.
To 8.3:
Aamulla toimistolle mennessä on nälkä. Ostan usein työpaikan välipala-automaatista myslipatukan, mutta automaattia tuijotellessani tajuan, että myslipatukassa, kuten lähes kaikessa muussakin, on muovikääre. Huomaan kuitenkin, että automaatissa on myös Marlin smoothie pahvitetrassa, joten ostan sen. Siinäkin on muovikorkki. Menen taas lounaalle lounaspaikkaan ja otan oman KeepCupin mukaan kahvia varten. Tästä täytyy tehdä tapa!
Kotimatkalla iltapäivällä menen Alepaan hakemaan täydennystä ruokavarastoon. Ahdistaa taas. En tiedä mitä voisin ostaa. Löydän taas vain pari mehuvaihtoehtoa, jossa ei ole muovikorkkia, ja otan ne. Löydän myös jugurttitölkkejä, joissa ei ole muovikorkkeja. Alepan leipävalikoima on suht pieni, mutta löydän heidän paikanpäällä paistamansa leivän paperipussissa, jossa tosin taas on se turha muoviosio. Juustot ja leikkeleet totean mahdottomiksi ostaa (vain muovia) ja ostan taas avokadon leivänpäälliseksi. Se on ihan kätevä tapaus. En muista maitotilannettamme, joten ostan pienen maitotölkin, jossa on tietenkin se hiivatin muovikorkki. En keksi mitään ruokaa, mitä voisin valmistaa (kaikki lihat ovat muoveissa, samoin pastat, monet vihannekset..). Olen niin kädetön kokki muutenkin, ja nyt vielä tämä. Mulla ei ole taaskaan kangaskassia mukana, joten ostan paperikassin. Niitä kyllä tarvitaankin, sillä keräämme niihin kierrätettävän paperin. Lähden kotiin ja syön iltapalaksi avokadoleipiä ja jugurttia. Onneksi lounaspaikan lounaat ovat todella täyttäviä.
Juttelen illalla kaverin kanssa siitä, että ehkä otan haasteen ”vähän” liian tosissaan – tarkoitus lienee muuttaa omia tapoja joissan asioissa ja tuoda muovin määrää ihmisten tietoisuuteen, mutta ei nähdä asiasta painajaisia tai kärsiä nälkää. Päätän, että vähän täytyy relata, koska en kuitenkaan tule omalla ostamisellani tai ostamattomuudellani pelastamaan maailmaa tältä istumalta.
Pe 9.3:
Kotitoimistopäivä. Iltapäivällä lähden kaupungille tapaamaan kummipoikaa ja hänen äitiään. Otan oman vesipullon ”varmuuden vuoksi” mukaan. Käymme kahvilla, jossa osaltani ei synny muoviroskaa. Sen sijaan päätän ostaa meille uuden huonekasvin, joka luonnollisestikin on muovisessa istutusruukussa. Totean, ettei asialle voi mitään, koska niin ovat kaikki muutkin huonekasvit. Kassalla pyydän saada muovikassin tilalle paperikassin, ja niin saankin.
Mies on käynyt kaupassa ja tehnyt ostokset aika normaaliin tapaan, eli jääkaapissa on taas myös muovisia pakkauksia. Sisäinen idealistini itkee vähän, mutta totean sitten, etten voi omalla kampanjallani pitää muita nälässä. Ongelma on paljon suurempi kuin se, ostammeko me muoviin pakattuja asioita vai emme. Yritysten ja yhteiskunnan tulisi ottaa näistä asioista enemmän vastuuta, koska me olemme kuitenkin pääsääntöisesti kuluttajina sidottuja ostamaan sitä, mitä on tarjolla. Päätän, että ensi viikon teemana tulee itsellänikin olemaan se, että lähetän palautetta eri valmistajille siitä, että muovin määrää pakkausmateriaalina pitäisi vähentää.
—
Sellainen viikko takana! Huh. Onnistumisia ja epäonnistumisia sekä monenlaisia tunteita. Tästä jatketaan uuteen viikkoon, ehkä vähän armollisempana itselle. Tällä viikolla korvasin muovin kuluttamista aika paljon ulkona syömisellä, mutta sekin tulee pitkällä tähtäimellä aika kalliiksi. Katsotaan, mitä ensi viikolla keksin. 🙂
Onko siellä muita, jotka ovat haasteessa mukana? Olisi kiva kuulla kokemuksianne ja vinkkejä muovittomaan elämään!
-Netta
Lue myös:
