Mainosgate Lilyssä

Lilyssä on käynnissä varsinainen myllerrys. En tiedä, miten paljon siitä on näkynyt niille lukijoille, jotka eivät bloggaa täällä, joten selitän hieman mistä on kyse.

Jokin aika sitten postausten keskelle alkoi ilmestyä mainoksia (sitä tuskin kukaan on voinut olla huomaamatta). Vähän sen jälkeen Lilyn toimitus julkaisi blogissaan postauksen, jossa he kertoivat kyseessä olevan viikon mittainen kokeilu. Postauksessa toivottiin kommenttiboksiin palautetta kokeilusta – ja sitä kyllä tulikin. Palautetta leimasi yksi asia: se ei ollut positiivista. Oikeastaan jokainen palautteen antaja totesi, että on todella häiritsevää, kun postauksia katkoo vähän väliä joku höpönlöpö-mainos. Bloggaajia itseään se ärsytti, koska moni näkee tekstin kuvineen kokonaisuutena, jonka mainokset nyt katkovat ja rikkovat. Moni myös koki, että osa mainoksista soti heidän arvojaan/postaustaan vastaan. Lukijoilta tuli palautetta, että postauksen lukeminen oli jopa jätetty vahingossa kesken, kun luultiin postauksen loppuneen mainokseen. No, asiastahan kehkeytyi varsinainen jännitysnäytelmä. Kokeilu nimittäin jatkui tuon aiemmin mainitun viikon jälkeenkin. Bloggaajat kyselivät, mitä oikein tulee tapahtumaan. Toimitus pysyi hiljaa. Osa bloggaajista pakkasi vihaisena virtuaaliset kimpsunsa ja kampsunsa jo tässä vaiheessa ja muutti uuteen blogikotiin, kuten WordPressiin.

img_1484.jpg

Toimitus pysyi hiljaa mainosten suhteen, mutta avaisi sanaisen arkkunsa toisen asian suhteen: Lilyyn tulee myös tubettajia. Tämäkös lisäsi spekulaatioita entisestään. ”Onko niillä sitten mitään mainoksia ollenkaan?! Ja miksi kukaan ei kerro, miten näiden blogimainosten käy?” Bloggaajat alkoivat hiiltyä lisää ja taas muutamat hyvästelivät Lilyn. Viimein eilen toimituksen blogi päivittyi. Viesti oli kaiketi tämä: mainokset ovat ja pysyvät nyt tekstien keskellä. Vain hyvin lyhyissä postauksissa niitä ei tule. Keskelle tulevat mainokset eivät koske sopimusbloggaajia. Asia on monimutkainen, koska mainosten keskelle laittaminen tulee todennäköisesti ajan mittaan kuitenkin puolestaan parantamaan niiden laatua, koska uusi mainospaikka kiinnostaa myös ”ykkösluokan” mainostajia. Vastaus ei kuitenkaan miellyttänyt kaikkia bloggaajia, vaan osa sanoi jälleen Lilylle hyvästit ja vaihtoi mainosvapaampiin maisemiin.

Mitä tässä nyt sitten pitäisi pienen bloginkirjoittelijan ajatella? Minua eivät haittaa mainokset tekstin ylä- tai alapuolella tai sivupalkissa, mutta itse en myöskään pidä siitä, että blogitekstiäni katkovat mainokset (varsinkaan huonolaatuiset sellaiset, etenkin kun raha niistä ei todellakaan valu minun pussiini). Teksti kuvineen on aina suunniteltu kokonaisuudeksi ja jos mainos katkoo sen kriittisestä kohdasta, voi vaikutelmasta tulla täysin päinvastainen, kuin mitä oli tarkoitus. Lisäksi voi käydä niin, että joku luulee tekstin loppuvan mainokseen eikä lue koko tekstiä loppuun.

Blogiteksti voidaan nähdä eräänlaisen luovan työn tuloksena, samoin kuin vaikkapa maalaus, valokuva tai laulu. Kuvitelkaapa, että taidegalleriassa alettaisiin laittaa mainos teosten keskelle, ”koska se pitää tulla paremmin nähdyksi”. Tai mitäpä artistit sanoisivat, jos Spotify muuttaisi ilmaisversiossaan mainokset keskelle biisiä? Todennäköisesti he vetäytyisivät palvelusta. Ja niin tässäkin keississä on jo käynyt, että moni hyvä, itseään ja omia arvojaan kunnioittava bloggaaja onkin jo poistunut Lilystä.

img_1485.jpg

Itsekin olen asiaa hieman pohtinut. Haluan, että tekstiäni on helppoa ja selkeää lukea. En halua, että tekstejäni tai minun persoonaani yhdistetään niihin höpönhöpö-mainoksiin, joita sivustolla tällä hetkellä on. Mutta myös blogialustan vaihtoon liittyy omat kommervenkkinsä. En ole tarpeeksi nörtti, että osaisin siirtää kaikki aiemmat tekstit mukanani uuteen blogikotiin. Enkä kuitenkaan myöskään haluaisi jättää niitä vanhaan osoitteeseen tai poistaa. Tekstit olisi pakko tavalla tai toisella saada mukaan, koska ne ovat osa blogini kokonaisuutta. Lisäksi on otettava huomioon, että lähes millä tahansa sivustolla on olemassa vaara, että mainoksia tulee ennemmin tai myöhemmin. En halua ruveta sarja-blogimuuttajaksi. Järkevintä olisi siis perustaa ihan oma sivu,  mutta en tiedä haluanko sitä juuri nyt. Koska bloggaamisessa parasta on yhteisöllisyys. Ette uskokaan, miten onnellinen olin, kun eiliseen postaukseeni tuli niin paljon kommentteja ja upeaa keskustelua. Ja se keskustelu syntyi lähinnä juurikin Lilyn muiden bloggaajien kanssa. Lilyssä on ihana blogiyhteisö, johon on kiva kuulua. Täältä löytää aina uutta luettavaa ja omia tekstejänikin on useamman kerran nostettu esiin Lilyn Facebook-sivuilla ja etusivulla. Jos bloggaat ihan yksin omalla sivulla, jäät hieman paitsi tällaisesta yhteisöllisyydestä. Siksi olen päättänyt ainakin toistaiseksi pysyä täällä Lilyssä ja katsoa hieman, miten mainostilanne kehittyy; toivottavasti jollain tapaa parempaan suuntaan.

Ymmärrän täysin myös sen, että tällainen sivusto ei pyöri itsestään, vaan se elää mainoksilla. Toivon kuitenkin, että olisi mahdollista keksiä joitain muita, innovatiivisia mainostuskeinoja, jotka miellyttäisivät niin Lilyä, mainostajia kuin bloggaajiakin. Vähän harmittaa sekin, että osa bloggaajista on rajattu ulos tästä mainostavasta. Se on tietynlaista ei-toivottua eriarvoistamista bloggaajien kesken.

Jos teillä lukijoilla on ajatuksia tai mielipiteitä aiheesta, voi niistä kertoa toimitukselle täällä. Uskon, että heitä kiinnostaa muidenkin, kuin meidän täällä sivustolla kirjoittavien mielipide. 🙂

Puheenaiheet Ajattelin tänään

En halua brändätä itseäni

Törmäsin tänään erääseen mielenkiintoiseen blogipostaukseen, joka käsitteli sitä, miten jokaisen yksityishenkilönkin olisi hyödyllistä brändätä itsensä somessa, jotta se avittaisi esimerkiksi työnhakua. Lisäksi lueskellessani Lilyn toimituksen blogia ajauduin lukemaan vuodelta 2012 olevaa artikkelia, jossa neuvottiin aloittelevia bloggaajia valitsemaan tarpeeksi rajattu aihe, kuten yksittäinen projekti, ja pysymään siinä. Nämä molemmat tekstit olivat äärimmäisen mielenkiintoisia siinä mielessä, että olen jo pitkään itsekin miettinyt tuota nykyaikana lisääntyvää itsensä brändäämistä ja todennut, että en halua tehdä sitä (!!!).

Ymmärrän toki, että voisi olla ”viisasta” kirjoittaa vaikkapa vain sisustamiseen keskittyvää blogia, koska silloin blogilla olisi selkeä lukijakunta; sisustusharrastelijat. Kun kirjoittaa monenkirjavista, toisiinsa mitenkään liittymättömistä asioista, on se varmaankin huonoa brändäystä ja kokonaiskuva voi jonkun mielestä muistuttaa sillisalaattia. Mutta jos kirjoittaa lifestyle-blogia, näkyy siinä väkisinkin koko elämän kirjo, sanahan on suomennettunakin ”elämäntyyli”. En halua kirjoittaa vain sisustamisesta, koska elämäni on niin paljon muutakin kuin nättejä sisustusesineitä tai mökin remontointia. Haluan kirjoittaa omasta elämästäni rehellisesti ja monesta näkökulmasta, vaikka se ei toisikaan minulle huimia lukijamääriä. Haluan olla oma itseni ja esiintyä itse käyttämissäni vaatteissa (enkä pr-toimistolta kuvauksia varten lainatuissa), itse tekemässäni arkimeikissä ja ihan tavallisen pulliasen väkertämissä kampauksissa. Haluan lisätä Instagramiini kuvan ilman meikkiä tai hassulla ilmeellä, jos siinä on joku hyvä, vaikkakin ei-mediaseksikäs juju. En halua feikata, esittää, brändätä, stressata ja ahdistua omasta brändistäni. En halua elää rakentamani brändin mukaan ja alkaa tehdä valintoja sen perusteella, sopivatko asiat ”brändiini”, jota elämäksenikin kutsutaan.

img_2818.jpg

Oman elämän brändäystä tapahtuu kyllä ympärillämme jatkuvasti, ja aivan varmasti teen sitä jollain tasolla tiedostamatta itsekin esimerkiksi lisätessäni kuvia Instagramiin. Mutta en tee sitä yhtä tietoisesti kuin esimerkiksi teini-ikäiset sukulaiseni, jotka poistavat jatkuvasti jo someen lataamiaan kuvia ja käyttävät tuntikausia pohtiessaan, miltä heidän feedinsä näyttää (surullista, mutta totta). Ja aivan varmasti sitä tekevät varsin tietoisesti myös monet aikuisetkin! Mutta miksi? Ja mihin suuntaan se tätä yhteiskuntaa vie? Ovatko ”brändittömät” ihmiset tulevaisuudessa jollain tapaa huonommassa asemassa vaikkapa työ- tai seurustelumarkkinoilla kuin ne, jotka ovat rakentaneet itselleen vuosikausia vahvaa brändiä? Itse en ole luonut mitään suunnitelmia esimerkiksi sen suhteen, mihin suuntaan lähtisin viemään tätä blogia ja millaista sisällön tulisi olla, jotta se houkuttelisi ihmisiä. Kaikkein vähiten olen miettinyt sitä, millainen minun tulisi olla täällä tai vaikka Instassa, jotta olisin kiinnostava ja hyvin brändätty. Olen enemmänkin go with the flow ja toivon, että sillekin on tilaa yhä tulevaisuudessakin.

Olen päättänyt olla oma itseni, aidosti. En usko, että pidemmän päälle mitkään tyhjästä kasatut brändi-minät kiinnostavat ihmisiä, vaan entistä useammin keskusteluissa painotetaan sitä, että ihmiset kaipaavat samaistumispohjaa, aitoutta ja tavallisuutta. Ainakin itse huomaan poistuvani hyvin pikaisesti sellaisten blogien lukijalistoilta, joiden kirjoittaja vain toteuttaa tätä suurta ja mahtavaa brändiään ja tuntuu täysin vieraantuneelta minun todellisuudestani. Ajattelen myös jotenkin niinkin, että sellainen työ tai vaikkapa ihmissuhde, johon en kelpaisi omana itsenäni vaan itseni ympärille rakennettuna hahmona, ei varmaankaan ole minua varten.

Somemaailma ja kaikki sen tuottamat ilmiöt ovat kyllä aivan äärimmäisen mielenkiintoisia. Mun unelma-ammatti tätä nykyä taitaa olla jonkinlainen some-tutkija 😀

-Netta

Lue myös aiheeseen liittyen:

Ovatko blogit menneen talven lumia?

Blogimaailma silloin ja nyt

Miksi kirjoitan blogia?

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään