Kesämökin lattiaremontti – lautalattiasta tuli upea!
Pitkin matkaa olen kertoillut täällä blogissa vähän meidän oman mökin hankinnasta, remonttisuunnitelmista ja esimerkiksi tapettien valinnasta. Lisäksi olen jo aiemmin kirjoittanut sukumökillä tekemästämme pienestä mökkiremontista. Nyt olisi kuitenkin vuorossa ensimmäinen meidän omaa mökkiämme koskeva rehellinen remonttipostaus, joka sisältää huonolaatuisia remppakuvia ja tietoa rakennusmateriaaleista sun muista. Tämä siis varoituksen sanana jo tässä vaiheessa sellaisille, joita tällaiset aiheet eivät niin innosta. Toisaalta, blogiini päädytään tilastojen mukaan usein juuri mökkiremontti-aiheisten hakusanojen kautta, joten uskoisin tälle aiheelle riittävän kiinnostusta.
Nyt kuitenkin asiaan, eli meidän kesämökkimme remonttiin ja tarkemmin ottaen tällä erää siis otsikon mukaisesti lattiaremonttiin. Olen jo aiemmin kertonutkin, että poistimme vanhan muovimaton ja vaihdoimme sen lautalattiaan. Näin se kaikki sitten kävi.
Alkutilanne ennen mökin lattiaremonttia:
Mökissä ja sen eteisessä oli kulahtanut, sinertävä muovimatto, joka oli erittäin huonokuntoinen.
Mökin lattiaremontti:
Kesämökin lattiaremontti aloitettiin repimällä vanha muovimatto irti. Repimisvaiheet ovat aina mielenkiintoisia, koska useinkaan ei ole aavistustakaan, mitä lattian alta paljastuu. Meidän muovimattomme alta löytyi ruskea kovalevy, jonka alla puolestaan oli vaaleampi, pehmeä puukuitulevy.
Vaalean puukuitulevyn alta puolestaan paljastui ruskea linoleum-levy. Kerroksia oli siis aika monta, mutta alemmassa kuvassa linoleumin alta alkaa jo pilkottaa sanomalehteä.
Levykerrosten alta paljastui siis sanomalehtikerros. Mikä ihana aikamatka menneeseen! Lehdet olivat 1930-luvulta, kuvissa näkyvät lehdet ovat vuosilta 1936 ja 1938. Säilytimme osan lehdistä tarkoituksenamme esimerkiksi kehystää niitä (tai keksiä jotain muuta käyttötarkoitusta).
Allaolevassa lehdessä näkyy lehden vasemmasta yläkulmasta, että lehti on toimitettu mökin entiselle omistajalle, Herr Karl Lindforsille ja osoitteeksi on riittänyt pelkkä tilan nimi Olgebo. Tilan nimi puolestaan tulee muuten siitä, että Karl-herran vaimon nimi oli Olga. Vuonna 1938 HBL-lehdellä on näköjään ollut meneillään vasta 17. vuosikerta.
Sanomalehtikerrosten alta toivoimme tietysti löytävämme jonkin upean lankkulattian, mutta valitettavasti sellaista ei eteemme tullut, vaan alta löytyi höyläämätöntä raakalautaa. Nykyinen mökkimme on alunperin toiminut Karl-herran verstaana, ja luultavasti siksi lattiamateriaaleihin ei ole panostettu.
Tutkimme netistä mahdollisuutta raakalautalattian säilyttämiseen ja sen valkoiseksi maalaamiseen. Tämä on kyllä mahdollista, mutta meidän lattiassamme lautojen välissä olevat raot olivat niin suuria, että se aiheuttaisi haasteita. Ensinnäkin, lattian kautta tulisi paljon vetoa. Toisekseen, lattian alla olevat eristeet näkyisivät siitä liian hyvin. Ja kolmanneksi, lattia olisi mahdoton pitää puhtaana koska likaa ja roskaa putoilisi lautojen väleihin. Lisäksi höyläämätön lattia olisi hankalahko käsitellä jälkikäteen ja siitä tarttuisi tikkuja jalkoihin.
Niinpä raakalaudat oli purettava pois. Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, teemme mökkiremonttia vanhaa kunnioittaen ja paljon perinnemenetelmiä ja -materiaaleja käyttäen, joten emme luonnollisestikaan heittäneet vanhoja raakalautoja pois, vaan säilöimme ne varastoon jotain uutta käyttötarkoitusta varten.
Raakalautojen alla oli eristeenä sahanpurua, ja iloksemme sahanpuru, olkoonkin jo lähes sata vuotta vanhaa, oli erittäin siistiä ja mikä tärkeintä, kuivaa. Vuosien saatossa purut olivat tietenkin menneet kasaan ja niinpä olikin aika lisätä purua, jotta se eristäisi paremmin.
Pysyimme tietysti perinnemateriaalissa, mutta sahanpurun sijaan lisäsimme kutterinpurua.
Purun päälle asetettiin nyt vähän sanomalehtiä modernimpi, joskin ihan saman asian ajava ruskea remonttipaperi. Paperi ei sisällä yhtään muovia, joten talo pääsee hengittämään hyvin. Paperin päälle tulivatkin sitten jo laudat, jotka tilasimme läheiseltä pieneltä paikalliselta sahalta. Lauta on 95 mm leveää ponttilautaa.
Ponttilaudat on näppärä asentaa niissä olevien ”urien” ansiosta, ja urien vuoksi laudat tulevat erittäin tiivisti yhteen, eikä niiden välille jää isoja rakoja (toisin kuin vaikkapa niiden vanhojen raakalautojen kanssa).
Lattia oli oikeastaan tosi siisti ja nätti jo pelkästään puunväriselläkin laudoituksella. Hieman aluksi mietinkin, josko se olisi pitänyt jättää ihan vain tällaiseksi, mutta en ole kuitenkaan ollut koskaan mikään erityisen kova vaalean värisen puun ystävä, ja sen sijaan valkoinen lautalattia on miellyttänyt aina. Niinpä pitäydyimme alkuperäisessä suunnitelmassa, ja lattia maalattiin lopuksi vielä valkoiseksi.
Lattia maalattiin ensin kertaalleen pohjamaalilla ja sen jälkeen kahteen kertaan lattiamaalilla. Periaatteessa sen voisi maalata vielä kerran tai kaksi lattiamaalilla (mikäli haluaisi lopputuloksesta vielä peittävämmän), mutta se näyttää aika hauskalta tuollaisena hieman kuluneen ja vanhan näköisenä sekä aavistuksen läpikuultavana.
Valmis lautalattia:
Kun näin kesämökkimme lattian ensimmäistä kertaa maalattuna, taisi suusta päästä vain iso VAU. Niin kauniilta, vaalealta ja tilavalta mökkitupa nyt näyttää! En enää yhtään kadu sitä, että lattia päädyttiin maalaamaan. Valkoisen maalin tehoa ei voi kyllä koskaan ylistää liikaa. Tupa näyttää nyt puolet suuremmalta kuin silloin, kun ostimme mökin. Toki tähän osasyynä ovat myös valkoiset tapetit (niistä lisää toisessa postauksessa).
Maalipinta tuo juuri sopivasti esiin pieniä rakoja lautojen välissä ja on kivasti aavistuksen epätasainen. 100-vuotiaaseen mökkiin ei mikään täydellisen siloton ja moderni lattia sopisikaan, vaan siinä täytyy olla vähän rosoa ja sopivaa rappioromantiikkaa.
Vielä meiltä puuttuu tuvasta lattialistat ja keittiönurkkaus, ja ne olisi tarkoitus laittaa kuntoon jo ensi viikolla. Sitten pääsemmekin ihan ihka ensimmäistä kertaa yöpymään omassa mökissämme! Jo nyt, kun näin mökin uuden lattian, hihkuin riemusta ja onnesta, koska tiedän että tästä tulee niin hieno kokonaisuus. Mökkeilykin saa ihan uuden ulottuvuuden, kun mökillä voi yöpyäkin, eikä aina tarvitse ajaa yöksi kotiin. Ja vieraitakin voi vihdoin kutsua kylään, kun heitä voi kestitä muuallakin kuin pihalla. Palataan siis mökkiremontti-kuulumisiin taas pian!
-Netta
Ps. Mökkijuttuja löydät myös Instagramistani @nettafrancesca.
Lue myös:
Mökkiremontti – Verannasta remontoitiin aivan ihana!
Mökkiremontti – Mökin keittiöstä remontoitiin raikas kokonaisuus
