Yksi nykyihmisen elämän säännöllisesti ilmenevistä ”dilemmoista” on, mitä sarjaa sitä alkaisi katselemaan. Varsinkin näin vuoden pimeimpään ja synkinpään aikaan, kun tekee mieli vain linnoittautua kotisohvalle viltin ja herkkujen kera. Niinpä päätinkin tänään listata tänne blogin puolelle Netflix-sarjoja, joista olen itse pitänyt – ehkäpä näistä vinkeistä on iloa teillekin. 🙂

-Grace & Frankie

Grace & Frankie on varsinainen hyvänmielen pläjäys! Se kertoo kahdesta pitkään naimisissa olleessa pariskunnasta, joiden miehet yllättäen paljastavat vaimoilleen, että heillä on jo vuosia ollut salasuhde. Naiset, Grace ja Frankie, ovat tietysti tästä järkyttyneitä. He joutuvat luomaan koko elämänsä uudelleen. Onneksi heillä on apua ja tukea toisistaan, sillä matkan varrelle mahtuu vaikka ja mitä. Tämä sarja sopii katseltavaksi erityisen hyvin, jos kaipaa kepeää viihdettä ja aivot narikkaan -hömppää. Silti mukaan mahtuu myös vähän vakavampiakin teemoja, eli aivan liian hömpäksi ei mene. Tämä sarja yllätti itseni positiivisesti!

-Silta

Ruotsalais-tanskalainen Silta on sarjana aika synkkä – siis ihan konkreettisestikin niin, että sarjan värisävyt ovat tosi tummia ja harmaita. Sarjassa kuvatut rikokset ja tapahtumat ovat raakoja ja kamalia, ja ne jäävät mieleen. Mutta jokin Sillassa kiehtoo minua ihan hirveästi. Ehkä se, että sieltä kauheuden lomastakin pilkahtaa toivoa, mutta toisaalta sekin, että sarja kuvaa sitä, kuinka elämä ihan oikeasti voi olla epäreilua ja brutaaliakin. Tavallisille ihmisille voi tapahtua kamalia asioita. Oma lukunsa sarjassa ovat sen henkilöhahmot – aivan loistava, sosiaalisesti kömpelö ja töksähtelevä Saga Norén (Sofia Helin), nallekarhumainen, mutta kamaliin asioihin pystyvä Martin (Kim Bodinia) ja menneisyyden haamujen kanssa kamppaileva Henrik (Thure Lindhart). Henkilöhahmot ovat se kantava voima, jonka takia sarjan rankkojakin juttuja pystyy katsomaan. Aikoinaan Kim Bodnian poisjääminen toisen kauden jälkeen oli kova kohu, mutta hänen ”tilalleen” tullut Thure Lindhart vetää kyllä oman roolinsa hienosti kotiin.

Jos et ole vielä Siltaa nähnyt, niin suosittelen ehdottomasti. Itse ajattelen sen olevan jopa sellainen osa ”Pohjoismaista kulttuurihistoriaa”, koska se on ollut niin uskomattoman suosittu ja puhuttu täällä meillä Pohjolassa. Se on ollut ruotsalaisen ja tanskalaisen televisiosarjatuotannon huomattavin kansainvälinen menestys ja sarjan esitysoikeudet on myyty lähes 180 maahan. Netflixin mukaan Silta oli palvelun katsotuin sarja Suomessa vuonna 2017.

-Dr Foster

Tätä sarjaa Netflix itse suositteli minulle joskus, ja päätin uteliaisuuttani kokeilla, josko se olisi oikeasti minun makuuni. Kiinnostusta herätti se, että kyseessä on BBC-sarja, jonka ensimmäisessä kaudessa oli vain viisi jaksoa, eli itse asiassa kyseessä on eräänlainen ”minisarja”. Sittemmin sarjalle tehtiin myös toinen lyhyt kausi, ja nämä molemmat löytyvät siis nyt Netflixistä.

Dr. Foster -sarja todellakin imi minut mukaansa heti ensimmäisestä jaksosta. Hyvin tehty laatusarja, jonka juoni muuttui jakso jaksolta monisyisemmäksi ja koukuttavammaksi. Mukaan mahtui monenlaisia yllätyksiä. Päähenkilö Suranne Jones tekee upean roolisuorituksen. Britanniassa Dr. Foster on voittanut palkintoja ja herättänyt keskustelua mustasukkaisuudesta, pettämisestä ja perheväkivallasta.

-Bonusperhe

Mä olen ennenkin hehkuttanut blogissani ruotsalaista Bonusperhe-sarjaa. Se on elämänmakuinen, aito, kiinnostava ja mielenkiintoisilla henkilöhahmoilla varustettu ruotsalainen draamasarja. Meillä tämä toimi sekä mulle että miehelle, mikä on aina myös plussaa – välillä kun tuntuu hankalalta löytää uusia yhteisiä sarjoja. Hyvät näyttelijät, todenmukaisia (ja toki myös vähän vähemmän todenmukaisia) juonenkäänteitä ja sopivasti huumoriakin. Tietysti sarjaan varmasti pystyisi samaistumaan vielä paremmin, jos olisi omia lapsia ja saati sitten siinä tilanteessa, että eläisi ”bonusperheessä”, kuten Ruotsissa sanotaan. Mutta hyvin sarja toimii tällaiselle lapsettomalle kolmekymppisellekin. Tämä on hyvää vaihtelua kaikkien rikossarjojen ja muiden vastaavien lomaan, koska tässä sarjassa ei ratkaista rikoksia tai mysteeriä, vaan keskiössä ovat ihmissuhteet ja erityisesti perhesuhteet.

–Broadchurch

Broadchurch on aika perinteinen rikossarja. Se alkaa  englantilaisessa pikkukaupungissa tapahtuvalla murhalla, jota rikoskomisario Alec Hardy ja ylikonstaapeli Ellie Miller alkavat selvittää. Sarja seuraa heitä ja oikeastaan koko pikkukylän asukkaiden elämää – lähes jokainen heistä joutuu enemmän ja vähemmän epäilyjen kohteeksi. Sarjassa on kiinnostavat henkilöhahmot ja se pitää hyvin otteessaan. Myös miljöönä toimiva pieni rantakaupunki antaa sarjalle omanlaisensa tunnelman. Mielestäni ensimmäinen kausi on se kaikkein paras, mutta myös kaksi muuta kautta toimivat hyvin.

-Murhaportaat

Murhaportaat-dokumenttisarja on uskomattoman koukuttava! Dokumenttisarja alkaa sillä, että amerikkalaisen kirjailija Michael Petersonin vaimo Kathleen löytyy kuolleena pariskunnan kodin portaikosta. Michael soittaa hätäkeskukseen kertoen vaimonsa kaatuneen portaissa, mutta paikalle saapuneet poliisit pidättävätkin hänet epäiltynä murhasta. Dokumenttisarjassa seurataan oikeudenkäyntiprosessia puolustuksen näkökulmasta. Prosessi on pitkä ja monimutkainen, ja mukaan mahtuu paljon yllättäviä käänteitä. Sarjaa on kuvattu yhteensä yli 12 vuotta, ja se tuo esiin myös amerikkalaisen oikeusjärjestelmän ongelmakohtia. Vaikka sarjassa oli joitain jaksoja, joissa ei varsinaisesti edes ”tapahtunut” paljon mitään, piti se silti uskomattoman kovasti otteessaan. Puolustusasianajaja David Rudolph on ehdottomasti penaalin terävin kynä ja hän ihailtavasti jopa teki osan työstään pro bonona eli ilman palkkaa. Sen sijaan sarjan päättyessäkin katsoja jää suu ammollaan pohtimaan, onko Michael Peterson lintu vai kala.

-Modern Family

Modern Family on varsinainen sarjaklassikko. Sen keskiössä on pieni suku; Jay-isä perheineen sekä hänen lapsensa Mitchell ja Claire perheineen. Sarjan nimi tulee siitä, että tässä suvussa/perheessä kaikki ei ole ”konservatiivisten perhearvojen” mukaista. Perhe on ihana sekalainen sakki, jossa loppupeleissä aina vedetään yhtä köyttä. Rakastan sitä, että tässä sarjassa on niin erilaisia henkilöhahmoja, ja he kaikki ovat rakastettavia virheineen kaikkineen. Rakastan myös heidän yhteishenkeään! Sarja koostuu lyhyistä jaksoista, jotka ovat yhtä aikaa sekä hauskoja että myös koskettavia. Todella hyvin tehty sarja, johon ei varmaan koskaan kyllästy. Jos et ole vielä katsonut, suosittelen aloittamaan nyt.

-You

You on jännityssarja, jonka pääosassa on Joe Goldberg -niminen mies. Hän vaikuttaa ensialkuun hurmaavalta ja miellyttävältä ihmiseltä, mutta ikävä kyllä totuus on toinen – hän on psykopaatti, joka kykenee kammottaviin tekoihin saadakseen sen mitä haluaa. Tarkemmin sanottuna, hän on valmis menemään äärimmäisyyksiin saadakseen rakkautensa kohteen itselleen. Sarja on sekoitus ihmissuhdedraamaa, rakkaustarinaa ja jännitystä. Se pitää todella hyvin otteessaan. Tavallaan sarja on aika pintapuolinen ja vähän höttöä, mutta juurikin tuo jännityspuoli sai ainakin minut pysymään sarjan imussa. Sarjasta on nyt tehty kaksi kautta ja kolmas kausi on paraikaa tekeillä.

-Madeleine McCannin katoaminen

Koko maailma tuntee Madeleine McCannin katoamistapauksen. Mutta harva on ehkä perehtynyt siihen ihan kamalan tarkasti. Tässä Netflix-dokkarissa avataan kyseisen katoamistapauksen taustat varsin laajasti, ja ainakin itse sain vasta tämän dokkarin katsottuani kunnollisen kokonaiskuvan katoamiseen liittyvistä asioista. Dokkari on mielestäni tehty hyvin ja se piti otteessaan kivasti. Sen sijaan tämänkään dokkarin katselemisen jälkeen ainakaan minulla ei ole hajuakaan, mitä Madeleinelle todellisuudessa tapahtui.

***

Oliko listalla jo tutuksi tulleita sarjoja? Ja hei, mulle saa myös jättää uusia sarjavinkkejä, koska niitähän kaipaa aina. Ajattelin myöhemmin tehdä vielä oman postauksensa hyvistä sarjoista, jotka löytyvät jostain muualta kuin Netflixistä, joten stay tuned 🙂

-Netta

Lue myös:

16 x leffavinkki

Parhaat joululeffat

13 x (ääni-)kirjavinkki