Surusta, ilosta ja somesta

Jokin aika sitten törmäsin somessa mietelauseeseen, joka meni suunnilleen näin:

Kukaan ei muistele vanhana sitä, että meni ajoissa nukkumaan.

Jollain tapaa nuo sanat kolahtivat itseeni, ehkäpä varsinkin tämän kuluneen koronavuoden ja yllättäviä, ikäviä asioita sisältäneen syksyn keskellä. Elämä on ollut tavallaan tosi rutinoitunutta koko vuoden ajan – töitä, kotoilua, koiralenkkejä ja mökkeilyä. Kaikki kivat suunnitelmat ovat aikalailla peruuntuneet, eikä hirveästi mitään kivaa spesiaalia ole tapahtunut. Ja kyllä, se on alkanut puuduttaa ja väsyttää! Kaipaan jotain hauskaa ja kivaa tämän iänikuisen kotoilun keskelle. Ja kaiken rutinoituneen keskelle on sitten lisäksi mahtunut muutama ikävä uutinen, eikä niiden vastapainoksi tosiaan ole tapahtunut ihan hirveästi mitään kivaa.

Miksi sitä välillä on myös niin omiin rutiineihinsa takertunut, ettei ehkä tule edes miettineeksi, että voisi tehdä jotain kivaa vaihteeksi? Sitä ikään kuin urautuu itsekin toistamaan samaa kaavaa tosi helposti. Juuri sanoin miehelle, että ikävät asiat kyllä löytävät meidät ihan itsestään, mutta usein kivat ja hauskat hetket ja illat pitää kyllä vähän ”järjestämällä järjestää” ihan itse – ne eivät aivan samalla tavalla tipu eteen, kuin ikävät jutut. Mutta hitsi vie, järjestetään sitten! Nyt kyllä kaipaan jotain kivaa ja piristävää, ja sitä on sitten itse tietoisesti järjestettävä.

Olenkin tässä viime aikoina paljon miettinyt omaa elämääni, arkeani ja ajankäyttöäni. Olen kaivannut asioita siitä entisestä ”normaalista”, mutta todennut myös, että esimerkiksi omassa ajankäytössäni on parantamisen varaa ihan itselläni. Siihen voin itse vaikuttaa, enkä voi kaikesta syyttää vain tätä vuotta ja koronaa.

Oikeastaan tuota ylempänä ollutta mietelausetta pureksittuani totesin, että se voisi myös kuulua näin:

Kukaan ei muistele vanhana sitä aikaa, jonka käytti somessa.

Nimittäin, myönnettäköön. Somessa kuluu niin itselläni, kuin myös useimmilla läheisillänikin tosi paljon aikaa. Siis suoraan sanottuna liikaa. Aivan liikaa minuutteja ja jopa tunteja pienen ruudun päämäärättömään selailuun. Time well spent? Ei todellakaan. Loppupeleissä asiat, jotka nyt muistan, kun katselen kulunutta elämääni taaksepäin, eivät liity mitenkään someen. Tai toki ehkä välillisesti siten, että olen saanut somesta uusia kavereita ja esimerkiksi blogini on totta kai mahdollistanut paljon kivoja juttuja, ja blogin kirjoittaminen on asia josta nautin. Mutta, jos nyt puhutaan juuri sellaisesta ihan turhasta somessa pörräämisestä ja turhien uutisten tankkaamisesta ja päämäärättömästä sovellusten käytöstä, niin se on kyllä loppupeleissä hyvin pitkälti ajanhukkaa. Tai ainakin voisin paljon useammin käyttää sen ajan esimerkiksi johonkin harrastukseen, opiskelemiseen ja erityisesti toisten ihmisten kanssa yhdessä olemiseen.

Lähes kaikki parhaat muistoni ja kokemukseni elämästä ovat peräisin ajasta, jota olen viettänyt yhdessä toisten ihmisten kanssa. Okei, totta kai on myös joitain henkilökohtaisia onnistumisia, kuten opiskelemaan pääseminen tai valmistuminen, mutta mitä kivaa niissäkään asioissa olisi ollut, jos niitä ei olisi voinut jakaa ja juhlistaa yhdessä muitten kanssa. Suurin osa parhaista hetkistä on kuitenkin ollut iltoja ja öitä ystävien kanssa, juhlia ja festareita, mökkireissuja ja yökyläilyjä – mitä tahansa, mitä olemme tehneet ja jakaneet yhdessä. Ne ovat niitä hetkiä, jotka säilyvät sydämessäni ja joita muistelee aina hymyssä suin.

Siksi tämä korona-aika ehkä on itselleni tällaisena sosiaalisena ihmisenä ollut erityisen ankeaa. Kun sosiaalisia kontakteja on pitänyt karsia ja minimoida, on pitänyt vetäytyä poispäin ihmisistä ja on joutunut potemaan jonkinlaista syyllisyyttäkin siitä,  jos ja kun on tavannut ihmisiä. Jouduin keväällä perumaan omat 30-vuotisjuhlani, ja niin on joutunut moni ystävänikin. Kesä kului ilman festareita ja pikkujoulujakaan tuskin tulee. Siis juuri niitä kivoja ja ihania juttuja, jotka nostavat arjen yläpuolelle! Niitä, jotka antavat voimaa jaksaa ja piristävät, kun murheet painavat. Sen sijaan on vetäydytty kotiin, vietetty entistä enemmän aikaa somessa tekemättä ei-mitään-järkevää ja menty ajoissa nukkumaan.

Päätinkin tuossa vähän aikaa sitten, että vaikka mitään isompia kokoontumisia ei nyt saa järjestää, niin jotain pientä kivaa piristystä on tähän syksyyn ihan pakko keksiä yhdessä ystävien kanssa. Vaikka sitten yhden tai kahden tyypin kanssa kerrallaan. Niistä hetkistä vain saa aina vain niin paljon! Eikä sen tarvitse olla mitään super ihmeellistä: leffailta kotona, hyvän ruoan valmistusta yhdessä tai vaikka hemmotteluilta kasvonaamioiden merkeissä. Ja se on ihan erityisen tärkeää tällaisena aikana, kun maailmantuska iskee harteille ja olo on välillä vähän epätoivoinen.  En halua, että näistä päivistä ja tästä vuodesta jää mieleen vain ja ainoastaan korona, eristys, surua ja murhetta. Tähän vuoteen on pakko luoda myös kivoja muistoja.

Voi luoja, miten kovasti mä odotankaan jo vuotta 2021. Mä haluan uskoa, että siitä tulee kaikin puolin parempi meille kaikille, ja että voimme kaikki silloin luoda kivempia muistoja kuin vuonna 2020. Mutta ei pidä odottaa sinne ensi vuoteen asti, vaan on aloitettava jo nyt. Vähennettävä sitä turhaa aikaa somessa (ja mentävä myös välillä myöhemmin nukkumaan) ja sen sijaan tehtävä asioita, joista nauttii ja jotka tuovat iloa. Toki niissä puitteissa, joissa se tässä maailmantilanteessa on mahdollista. Nyt voi olla vähän luova ja keksiä ihan uusia ajanviettotapoja. Ja ehkä osa niistä jää elämään perinteinä senkin jälkeen, kun tämä vuosi on ohi.

Haleja sinne kaikille, joita tämä vuosi alkaa jo uuvuttaa. <3 Koitetaan keksiä  jotain kivaa ja nauttia asioista ja ihmisistä, jotka antavat voimia.

-Netta

Lue myös:

Miten lohduttaa läheistä kriisin keskellä?

Mitä muistan näistä päivistä myöhemmin

Vahva, mutta herkkä

Kommentit (2)
  1. Osaat kirjoittaa niin ihanasti <3

    Kurjaa tosiaan, että tänä vuonna niin monet kivat jutut ovat peruuntuneet ja ihmisten näkeminenkin on ollut vaikeampaa. Ja samoin täytyy myöntää, että somea tulee selailtua ihan liikaakin. Vaikka se on tuonut hyviäkin juttuja ja jonkinlaista yhteyttä muihin, niin paljon aikaa menee kuitenkin ihan turhaankin selailuun.

    Kirjoitit hyvin myös siitä, miten tähän tilanteeseen ja ajankäyttöön voisi itsekin vaikuttaa. Toivottavasti saisitte järjestettyä jotain ihania hetkiä ystävien kanssa ja nauttia vaikka vain niistä pienistä hetkistä yhdessä <3 Ja jos haluat kirjoitella tästä enemmän, niin lukisin kyllä mielelläni 🙂

    Halauksia ja kauniita hetkiä sinullekin, ihana <3

    1. Voi kiitos jälleen tuhannesti <3

      Tämä vuosi on kyllä ollut monella tavalla ankeaa, ja sitä ei edeaauta se, että kaikkia hauskoja juttuja on peruuntunut niin paljon. Siinä mielessä on kyllä ihan luonnollistakin, että myös someaika on lisääntynyt, koska eihän tässä kohta taas muuta saa tehdä kuin olla kotona ja somessa 😀 Ja tosiaan olet kyllä ihan oikeassa, että ei some ole pelkästään pahasta, vaan kyllä siinä on hyviäkin puolia ja näin etäilyn aikakautena se myös mahdollisaa yhteydenpidon muihin ihmisiin. <3

      Otin nyt hieman härkää sarvista ja olemmekin sopineet muutia kyläilyjä ja muita vastaavia ystävien kanssa. On kyllä mukavaa kun on jotain pientä kivaa mitä odottaa. 🙂 Ja kiitos postaustoiveesta <3

      Kiitos paljon ja sitä samaa sinne! <3 Koitetaan pysyä positiivisina tämän kaiken keskellä. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *