Rakastan nukkumista ja unta. Jos en saa nukuttua hyvin tai tarpeeksi, se näkyy minusta selvästi. Olen kiukkuinen, ärtynyt, haukottelen ja haaveilen päiväunista. Ja väsyneenä myös sorrun niitä ottamaan, vaikka se ei ehkä fiksua olisikaan, sillä usein päiväunet vaikeuttavat taas unen saantia illalla.

Nykypäivänä tietynlainen väsymys ja uneliaisuus ovat osa monen aikuisen ihmisen kiireistä ja hektistä elämää, mutta syksyisin minussa nousee esiin ihan uudenlainen, kammottava ja raskas väsymys. Viime syksynä, kun olin käymässä lääkärin vastaanotolla, nousi tämä syksyinen väsymykseni myös puheenaiheeksi. Silloin lääkäri totesi, että kyseessä voi hyvinkin olla kaamosväsymys. Se on erittäin yleinen vaiva, josta noin kolmasosa aikuisista suomalaisista kärsii. Sitä ei siis pidä sekoittaa paljon harvinaisempaan kaamosmasennukseen, vaan kaamosväsymyksen oireet ovat masennusta lievempiä. Se aiheuttaa kuitenkin muun muassa väsymystä, ruokahalun kasvua ja sitä myöten painon nousua, yleistä vetämättömyyttä ja haluttomuutta.

Niinpä lääkäri sitten yleisen ”muista liikkua, syö vitamiineja” -mantran lisäksi suositteli minulle kirkasvalolampun hankkimista. Lapsuudenkodissani sellainen olikin ja usein sen valossa tuli istuttua, mutta opiskelija-asuntoihini en ollut sellaista hankkinut, koska kirkasvalolamput ovat melko kalliista, yleensä reippaasti yli 100 euroa minimissäänkin. Kävipä sitten kuitenkin niin onnellinen sattuma, että melko pian tuon lääkärikäynnin jälkeen huomasin, että Stockmannin Hulluilla päivillä oli tarjouksessa Innoluxin Rondo LED -kirkasvalolamppu, jonka hinta oli muistaakseni noin 80 euroa, eli kirkasvaloksi suhteellisen edullinen. Niinpä menin ja ostin kyseisen lampun, olihan se ”lääkärin määräys”.

Viime vuonna siis aloitin kirkasvalolampun käytön, ja tänä syksynä jatkan sitä taas. Kaivoin tällä viikolla lampun kaapista ja asetin sen tuohon keittiön ikkunalaudalle. Kirkasvalolamput ovat mielestäni usein vähän rumia, mutta tuohan miellyttää jopa silmääkin! Koko on mukavan pieni ja tuo pyöreä muoto on mielestäni myös kiva. Ei sellainen tönkkö ja kömpelön iso kuin vaikkapa se kirkasvalolamppu, joka lapsuudenkodissani oli.

Päätin sijoittaa kirkasvalolampun juuri tuohon (sisustuksellisten seikkojen lisäksi) sen takia, että kirkasvalohoitoa tulisi mieluiten ottaa aamulla kello kuuden ja kymmenen välillä, jotta siitä saisi parhaan tehon irti. Ajattelinkin, että valo voisi olla päällä aamiaisen aikaan. Ongelma on kuitenkin se, että tehokkainta kirkasvalohoito on silloin, kun laitteen ääressä istuu yhtäjaksoisesti puolesta tunnista kahteen tuntiin.

Koska en ole lainkaan aamuihminen, en lähes koskaan arkena syö puolen tunnin ajan aamiaista pöydän ääressä! Parasta siis olisikin, että mikäli työskentelisin toimistotyössä, sijoittaisin lampun työpöydälle ja se voisi olla päällä vaikkapa koko aamupäivän. Oma arkeni on kuitenkin tällä hetkellä hektistä ja olen lähes joka päivä eri paikassa. Niinpä tyydyn nyt istumaan tuossa arkena aamuisin sen aikaa kuin ehdin, ja vaikkapa sitten viikonloppuisin sen vähintään puoli tuntia kerrallaan. Illallahan ehtisin esimerkiksi illallisaikaan kyllä istumaan tuossa helposti tunninkin putkeen, mutta kirkasvalohoitoa ei suositella otettavaksi enää kello kuuden jälkeen, koska se voi piristää liikaa vieden yöunet ja samoin se voi myös sekoittaa vuorokausirytmiä.

En osaa viime vuoden perusteella sanoa, miten kirkasvalo todellisuudessa auttoi väsymykseeni. Minulla oli melko harvoin aikaa käyttää sitä aamuisin, koska olin aina niin kovin kiireissäni. Tulin myös kotiin iltaisin niin myöhään, etten useinkaan viitsinyt sitä enää käyttää. Joskus kuitenkin käytin sitä ohjeistuksen vastaisesti kello kuuden jälkeenkin, mistä saattoi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Niinpä ensimmäinen tavoitteeni lampun käytölle tänä syksynä on se, että yritän ehtiä käyttämään sitä useammin aamuisin, edes vähän. Ja toisekseen, en oikeasti käytä sitä enää kello kuuden jälkeen. Toivotaan, että näillä eväillä lampusta saisi jotain hyötyjä irti!

Harmittaa, että olen näin höppänä välillä.. En nimittäin sitten kuvatessani tajunnut ottaa yhtäkään kuvaa siten, että lamppu olisi PÄÄLLÄ. Kuvista ei nyt välity yhtään se, kuinka ihana pieni aurinko se onkaan pimeyden keskellä. Nyt kun istun kirjoittamassa tässä keittiön pöydän äärellä ja otan päivittäistä valohoitoannostani, tuntuu kuin tuo lamppu toisi minulle palasen kesää. Ulkona on harmaata ja sataa tihuttaa, mutta tuo pieni pyöreä möllykkä loistaa kuin se kuuluisa Naantalin aurinko 🙂 Pahoittelut siis ajattelemattomuudestani! Sivupalkista näette Instagram-tilini viimeisimpiä kuvia ja sinne lisäsin juuri kuvan lampusta in action.

Onkos siellä muita kirkasvalon omistajia tai käyttäjiä? Kiinnostaisi kuulla eritoten positiivisia kokemuksia lampun käytöstä. Itsehän olen vielä toistaiseksi aloittelija vähän kokeilulinjalla. Muita aseitani syysväsymystä vastaan ovat juurikin vitamiinit ja liikunta, mutta jos tulee mieleen vielä joitain muita, niin niitäkin otan kiitollisena vastaan.

Ihanaa loppuviikkoa kaikki!<3

-Netta