Elokuu on tullut päätökseensä, ja olisikin aika taas koostaa yhteen kuukauden parhaat jutut. Tajusin muuten, että en kirjoittanut lainkaan heinäkuun parhaista jutuista, mutta se johtunee siitä, että kesällä tuli tavallaan tehtyä niin vähän mitään, että ehkä ei ollut asioita tarpeeksi listattavaksi. Tai tavallaan tuli tehtyä paljonkin, mutta esimerkiksi mökkielämästä ei ole niin paljon kerrottavaa tämäntyyppisessä postauksessa. Vaan elokuussa palattiinkin sitten jo tavalliseen arkeen, ja löytyikin monia kivoja juttuja listattavaksi.

– Paras tv-sarja: Tervetuloa Sjölyckaniin

Olen ruotsalaisten tv-sarjojen suuri ystävä (kiitos esim opiskelutaustani pohjoismaisten kielten parissa), ja meillä onkin katsottu muun muassa Solsidania, Siltaa ja Bonusperhettä. Kesällä bongasin Katsomosta ruotsalaisen, kivan kesäisen sarjan nimeltään Tervetuloa Sjölyckaniin, ja katsoimmekin sen miehen kanssa kokonaan – ja elokuussa päästiin sarjan loppuun asti. Mukavan hyväntuulinen ja rento sarja, jonka tapahtumat sijoittuvat kesähuvilalle kauniiseen saaristoon – mikäpäs sen parempaa. Tämä on sellaista aika kevyttä hömppää, eli ei mikään varsinaisen syvällinen ja koskettava sarja, mutta kivaa katsottavaa kuitenkin. Jaksot ovat myös aika lyhyitä, joten kynnys katsomiseen on matala 🙂

– Paras työjuttu: Muutto uuteen toimistoon

Muutimme heti elokuun ensimmäisenä päivänä uuteen toimistotilaan, joka on tosi kiva! Monipuolinen, sisustettu inspiroivasti ja kauniisti ja kaiken kukkuraksi kahvikin on parempaa kuin vanhassa paikassa, heh. Tämä muutto on taas todistanut itselleni sen, että ympäristöllä ja esteettisillä seikoilla on todella suuri vaikutus itseeni ja esimerkiksi siihen, paljonko saan asioita aikaan. Jos työskentelee pienessä pimeässä kopissa, ei inspiraatio ja luovuus varsinaisesti kukoista. Sen sijaan kaunis ja valoisa tila kohottaa välittömästi omaa mielialaani. Uudella toimistolla on myös kaikkea muuta kivaa – joka toinen perjantai afterwork, joka toinen maanantai aamupalaa, joka toinen tiistai joogaa, vierailevia luennoitsijoita, erilaisia tapahtumia jne. Eli tämä oli kyllä todella kiva päivitys meidän entiseen toimistoomme verrattuna.

– Paras ravintolakokemus: Osteria Locale Loviisassa

Kävimme eräänä iltana mökiltä käsin syömässä Loviisan keskustassa sijaitsevassa uudehkossa Osteria Locale -ravintolassa. Ravintolaa pyörittävät Pia ja Mikko Olanterä, jotka ovat tunnettuja myös Helsingissä pyörittämistään Trattoria Sogno- ja Penny-ravintoloistaan. Osteria Locale sijaitsee Loviisan keskustassa, suloisessa vaaleanpunaisessa vanhassa rakennuksessa. Se on sisustettu kauniisti ja tyylikkäästi. Söimme alkupalaksi herkullisen antipasto-lajitelman ja minä pääruoaksi pizzaa, mies pihviä. Tykkäsimme paikasta tosi paljon, ja se nousi kärkipaikoille, jos pisteytämme Loviisan ravintoloita. Voin suositella ravintolaa pidemmältäkin tuleville, ja tietysti suosittelen yhdistämään samalle reissulle tutustumisen Loviisan muihinkin kivoihin kohteisiin, kuten Tuhannen tuskan kahvilaan.

– Paras leffa: Leijonakuningas

Kuten kirjoittelinkin jo aiemmin, kävimme kaveriporukalla katsomassa Leijonakuningas-leffan, joka oli kyllä todella hyvä. Suosittelen siis ehdottomasti tätä leffaa, ja myös heille, jotka eivät sitä ole vielä nähneet. Myös leffan musiikit olivat tosi kivat ja kerran automatkalla kuuntelimme niitä Spotifysta ja fiilistelimme vielä itse leffaa.

– Paras arjen parannus: Kauppakassipalvelun käyttö

Taisin mainita jo aiemmin, että päätimme kokeilla ruoan tilaamista kotiin kauppakassipalvelulla. Nyt olemme käyttäneet palvelua noin kuukauden ajan, eli olemme tilanneet alkuviikoksi kotiin koko arkiviikon ruoat. Yleensä olen sunnuntaina suunnitellut arkiviikon ateriat ja tilannut niihin tarvittavat ainekset sekä kaikki muut ruokatarpeet, ja ne on toimitettu meille joko maanantaina tai tiistaina. Olemme kokeneet tämän todella käteväksi ja arkea helpottavaksi asiaksi. Meillähän kaupassakäynti oli aiemmin todella epäjäsenneltyä – menimme yleensä töiden jälkeen molemmat tahoillamme kauppaan ja ostimme sieltä vähän mitä sattuu. Ruokia ei tullut suunniteltua tai mietittyä sen enempää, ja siksi tulikin syötyä liian usein samoja ruokia, kun ei sitten töiden jälkeen kauppaan raahautuessa enää ajatus juossut. Emme saaneet ikinä aikaiseksi ajaa täältä keskustasta jonnekin hypermarkettiin tekemään viikon ostoksia, ja totta puhuen itse en jostain syystä edes tykkää ruokakaupoissa pyörimisestä – varsinkaan niissä jättimäisisä.

Nyt, kun ateriat suunnittelee aina sunnuntaina seuraavalle viikolle etukäteen, tulee kiinnitettyä enemmän huomiota ruokalajien vaihtelevuuteen ja pystyy helpommin kiinnittämään huomiota esimerkiksi siihen, että joka viikko tulee syötyä kasvisruokia ja että punaista lihaa syötäisiin vain kerran-pari viikossa. Olen myös aika varma, että tällä systeemillä tulemme säästämään pitkässä juoksussa rahaa, koska emme osta koko ajan samoja juttuja molemmat tahoillamme, ruoat tulee suunniteltua tarkemmin eikä tule tehtyä turhia heräteostoksia samaan tapaan kuin kaupassa käydessä. Oikeastaan tulee myös syötyä terveellisemmin ja monipuolisemmin, kun kaupassa käydessä tuli ostettua enemmän eineksiä. Eli meille tämä systeemi on toiminut tosi kivasti ja varmasti jatkammekin nyt kauppakassipalvelun käyttöä. Viikonlopuille emme ole ruokia tilanneet, kun silloin olemme usein mökillä ja käymme mökkimatkalla tekemässä ruokaostokset, ja jonkin verran syömme viikonloppuisin myös ulkona ja tilaamme ruokaa kotiin.

– Paras tapahtuma: Loviisan Wanhat talot

Tämäkin on nyt hieman kertausta, mutta pakko vielä vähän hehkuttaa. Osallistuimme siis Loviisan Wanhat -talot tapahtumaan ja se oli kyllä vain aivan kertakaikkisen ihana! Oli tosi mukavaa päästä vierailemaan useissa upeissa puutalokodeissa ja päästä imemään itseensä sisustus- ja remontti-ideoita. Mikäli vain aikataulu sallii, haluan ehdottomasti osallistua joulukuussa myös Loviisan joulukodit -tapahtumaan ja päästä katsomaan talojen joulusomistuksia.

– Parasta ihmissuhderintamalla: Uusi ihminen elämässäni

Hassua, miten joskus jotkut asiat tapahtuvat yllättäen. Kirjoitin juuri vähän aikaa sitten blogissani, että en ole toiveistani huolimatta löytänyt elämääni hetkeen ihmisiä, joita voisin kutsua ystävikseni. Vaan sittemmin on käynyt niin, että eräästä uudesta tuttavuudesta, jonka tapasin ensimmäistä kertaa kesällä, on tullut lyhyessä ajassa minulle läheinen, ja olemme olleet tosi paljon yhteyksissä ja vaihtaneet heti hyvinkin syvällisiä ajatuksia. Vaikka kaverustun helposti ja uusia tuttuja ja kavereita kyllä saan helposti, niin tällaista syvempää yhteyttä ja luottamusta en ole aikoihin kokenut kenenkään kanssa – ja se on tuntunut hyvin tärkeältä ja merkitykselliseltä itselleni.

Jotenkin tulee mieleen se klisee, että elämässä useinkaan asiat eivät tapahdu pakottamalla ja puskemalla, eivätkä useinkaan juuri silloin kuin niitä odottaisi tai toivoisi – vaan ne tapahtuvat täysin omalla painollaan, omaan tahtiinsa. Niin tässäkin tapauksessa, koska tutustumisemme tapahtui oikeastaan täysin yllättäen. Tämä asia on tietenkin taas saanut minut paljon myös miettimään ystävyyttä monesta perspektiivistä, joten ystävyys-aiheisia postauksia on varmasti luvassa blogiin taas tulevaisuudessa.

Elokuuhun mahtui paljon kivoja juttuja ja myös muutamia erityisen mukavia hetkiä ystävien kanssa, kuten tuo päivä, kun kävimme ystävien kanssa katsomassa Leijonakuningasta & syömässä sen jälkeen. Toisaalta elokuuhun mahtui myös vähän liikaa negatiivista energiaa, ahdistusta ja pahaa mieltä.

Innolla käännänkin kalenterin sivun syyskuuhun toivoen, että tunne-elämän puolella olisi tässä kuussa vähän tasaisempaa. Syyskuulle on tiedossa ainakin mökkielämää, yhdet tuparit, Habitare-messut, joogaa ja ystävien seuraa.

-Netta