Ystävyys mielessäin

Eilen vietettiin ystävänpäivää, ja lähetän vielä näin jälkikäteen lämpimiä ajatuksia teille jokaiselle! <3

Osa ihmisistä on sitä mieltä, että kyseinen päivä on vain amerikkalaista kaupallista roskaa. Itse koen toisin. Ajattelen, että  ystävänpäivä on hyvä muistutus ja mahdollisuus pysähtyä sen asian äärelle, että omassa elämässä on ihania ihmisiä. Että on siinä etuoikeutetussa asemassa, että voi kutsua jotain ihmisiä ystävikseen. Totta kai olen myös sitä mieltä, että joka ikinen päivä on ystävänpäivä ja ystäviä pitää muistaa aina, mutta ei tässä kiireisessä ja hektisessä maailmanmenossa lainkaan haittaa, että kalenterista löytyy päivä, joka on omistettu ystäville (ja rakkaudellekin).

Ystävänpäivänä minulla on tapana muistaa ystäviäni joko kortilla tai kuvaviestillä. Kirjoitan muutaman sanasen ystävyydestämme ja kiitän ystävää ystävyydestämme. Koska ystävyys ei ole itselleni lainkaan itsestään selvää. Ihmiselle, joka on useissa kohtaa elämäänsä kärsinyt yksinäisyydestä, ystävyys on kuin kallis aarre, jota vaalin lämmöllä. Josta olen aidosti kiitollinen ja jota arvostan. En koskaan ota sitä itsestäänselvyytenä – niin hyvässä muistissa ovat ne yksinäisyyden tunteet ja se kärsimys, jota se olotila aiheutti.

Juuri nyt en onnekseni koe elämässäni yksinäisyyttä. Se on mahtavaa, koska vielä jokin aika sitten kirjoitin elämässäni olevan tilausta uusille ystäville. Tilanne on muuttunut siinä mielessä, että olen saanut elämääni yhden uuden ystävän ja muutaman vanhan ystävän kanssa ystävyytemme on myös lähentynyt. Nämä asiat tekevät minut todella onnelliseksi ja saavat sydämeni läikähtämän ilosta.

Olen kirjoittanut blogissani aika paljonkin ystävyydestä, varmaankin juuri siksi, että ystävyys on niin valtavan merkityksellinen asia minulle. Olen pohtinut ystävyyden päättymistä ja siitä toipumista, uusiin ihmisiin tutustumisen vaikeutta ja ”lounaskaveruutta”.  Samalla tavoin kuin romanttiseen rakkauteen, myös ystävyyteen kuuluu erilaisia haasteita, täyttymättömiä toiveita ja pettymyksiä, aivan kuten kyseisistä kirjoituksistani huomaa.

Mietin, miksi en ole hetkeen kirjoittanut ystävyydestä blogissani. Ehkä siksi, että usein minulta syntyy helpommin tekstiä erinäisistä elämän haasteista. Kirjoittaminen on tapani terapioida itseäni. Nyt, kun ystävyysrintamalla kaikki on ollut hyvin enkä ole kokenut itseäni yksinäiseksi, on aihe jäänyt vähän taka-alalle. Mutta yhtä lailla olisi tärkeää kirjoittaa niistä hyvistä asioista! Miten ihanaa onkaan, kun puhelinsoiton päässä on ihmisiä, joille voi puhua ihan kaikesta. Kiitos siitä elämäni ihmisille <3

Ja sinulle, joka juuri nyt tunnet yksinäisyyttä, joukkoon kuulumattomuutta tai kaipausta sielunsiskoja/-veljiä kohtaan, haluan kertoa, että toivoa on. Asiat voivat todellakin muuttua, jos olet itsekin avoin muutokselle ja valmis tekemään töitä tutustuaksesi uusiin ihmisiin. <3 Ja joskus käy kuten minulle, että ystävä löytääkin sinut. Elämä on ihmeellistä – mitä tahansa hyvää voi tapahtua koska vain.

-Netta