Tag: mielen päällä

Susannan ideoiman halparuokakuukauden – sekä elokuisen muuton ja loman menojen tyhjentämän tilin – inspiroimana päätin pitää syyskuussa pienen säästökuurin! Säästösyyskuu on erilaisilta säästövinkkilistoilta varsin tuttu no spend month, mutta inspiroivammalla nimellä. Sitä paitsi, mikä olisi alkusyksyä täydellisempi ajankohta vetäistä lompakon vetoketju napakasti kiinni: Kesän menot ovat takana ja harmaat, arjen pientä luksusta (ja shoppailuterapiaa) suorastaan huutavat pimeät kuukaudet […]

Rakastan lukemista. Luin ala-asteikäisenä kirjankin päivässä (sellaisen pienen nuortenkirjan toki vain), mutta jossain vaiheessa lukuharrastus hiipui. Viime vuosina olen haaveillut 52 kirjan lukemisesta vuoden aikana – siis kirjasta viikossa – ja se on tuntunut yhtä aikaa surkean vähältä ja aivan liian paljolta. Pieniä ja välillä keskikokoiseksi kasvaneita pyrähdyksiä lukuun ottamatta lukemisesta ei ole tullut aikuiselämäni rutiinia ennen […]

Vasta viikko sitten ajattelin, olisiko aika päästää kituva blogi kärsimyksistään (ja itseni laiskan bloggaajan tunnontuskista) ja sulkea koko sivusto. Tässä tämä on nyt roikkunut  vuosikaupalla, kun vuorotellen innostun ja kyllästyn. Innostun ja kyllästyn. Uudelleen ja uudelleen. Lopetuspohdinnoista ei kulunut kuin päiviä, kun orastava innostus alkoi taas hiipien lähestyä… Olen tehnyt etätöitä ja elänyt eristynyttä korona-arkea […]

… tai no, karanteenipäiväkirja – korona varsinaisesti ei ole onneksi talouteemme tai lähipiiriini iskenyt. Koko kansan karanteeni sen sijaan otettu meillä tosissaan (aivan kuten toivoisin kaikkien muidenkin tekevän), ja jo toista viikkoa on kulunut etätöissä ja muutenkin pitkälti kotioloissa. Olen monta kertaa kotona sanonut ääneenkin, miten onnellisessa asemassa juuri me kaksi olemme ja kuinka helpolla pääsemme. […]

… eli miten minusta tuli suorittaja. Yhtenä viime vuoden keskeisimmistä opeista havahduin siihen, ettei koko ajan ole pakko suorittaa, edetä ja saavuttaa. Mutta miten oikeastaan ajauduin tilanteeseen, jossa suorittaminen on ongelma? Olin pienestä pitäen sellainen perinteinen kympin tyttö. On onnea ja etuoikeutta, että sain oppimiseen vaikuttavien geenien (mitä ne lienevätkään) ja ympäristön puolesta (kiitos äiti ja […]

Vuoden ensimmäisen puolikkaan koosteen löydät täältä! Heinäkuussa Olin koko kuukauden töissä ja salaa odottelin sitä hetkeä, kun leijonanosa suomalaisista palaa lomien jälkeen töihin ja läpsystä vaihtaen karkaan itse lomalaitumille. Vietimme omalla mittapuullani suoranaisen leffakuukauden, kun kävimme katsomassa muutaman viikon sisään kaksi elokuvaa: Midsommarin, joka oli ensimmäinen näkemäni kauhuleffa omaan makuun  makuuni (joskin myös saman ohjaajan […]

Kuluneen vuoden isoimmat opit kokosin yhteen jo eilen, mutta ajattelin palata viimeiseen kahteentoista kuukauteen myös astetta vähemmän korkealentoisella tasolla. On hauskaa kaivella kalenteria ja kuva-arkistoja ja huomata, miten paljon vuoden aikana oikeastaan on tullutkaan tehtyä, nähtyä ja tavattua! Tammikuussa Starttasimme uuden vuoden katselemalla ilotulitusta Thamesin varrella ja yrittämällä syödä  viinirypäleen Big Benin jokaisen kahdentoista lyönnin kohdalla. […]

Vietimme viisipäiväistä joululomaa kaksin –  ensin yhden yön Tampereella ihan vain koska miksei, ja sitten  jouluaattoiltaa lukuun ottamatta loput vapaasta sohvannurkassa kotona. Pitkästä aikaa joulu oli juuri sellainen kuin usein unelmoin: Ei hässäkkää, ei jouluruokaähkyä vaan rauhaa, lepoa sekä aikaa lukemiselle ja ajattelemiselle. Joka syystalvi ennen vuodenvaihdetta alan haaveilla uudesta vuodesta! Kaamoksen keskellä kaipaan valon ja […]

On ollut vaikea kirjoittaa, vaikea aloittaa. En osaa enkä edes uskalla yrittää pukea sanoiksi suurta surua (yhtä suurimmista, jotka elämän aikana kohtaavat),  sanatonta, sanomatonta kaipausta tai ikuista rakkautta. Toisaalta on tuntunut mahdottomalta kertoa muustakaan kuin mitään ei olisi tapahtunut – raapustella arjesta ja elämästä, joka jatkuu sittenkin. Isi ei ole enää täällä, mutta elää sydämessäni aina. Kuva: Gian […]

Aikainen aamu. 5 AM Clubin kannattajat ja monet muut aikaisen herätyksen nimeen vannovat hehkuttavat  monivaiheista aamurutiiniaan, mutta omalla kohdallani aamujen parasta ajankäyttöä on suunnata suoraan töihin. Parhaina aamuina heräilen vaivatta ennen kuutta ja ehdin toimistolle jo seitsemäksi. Muut aloittelevat työpäiväänsä aikaisintaan kahdeksalta ja useimmat vasta juuri ennen yhdeksää, joten saan kahlata illan aikana kertyneet meilit läpi […]