140. Fuck The System
” Mul ei ollu mitään muut ku mahdollisuus
Ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa.
Koval duunil asiat vaan onnistuu.
Kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan.
Hanskat ei tipahda, periks ei anneta.
Ne sanoo et pysty, et voi, ei kannata.
Mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt.
Ne saa luun kurkkuun ku tulosta taas teen.
Jatkan, jaksan vaikka väkisin.
Jos ois helppoo, kaikki tekis niin.
Mus on voima, jota ei voi vaimentaa.
Pusken täysii aina vaan.
Mun ei täydy vaan mä saan.
Murehtiminen ei takas eilistä tuo.
Ja huominenki tulee vaan jos selvitään tänään.
Mun pahin vastukseni kattoo peilistä mua.
Se haastaa ja aina pyrkii mun pään kääntämään.
Hakenu näkemystä mun meininkiin taas
Monacon vipeistä slummeihin Keniaan.
Kaiken sen jälkeen oon vaan positiivisempi.
Asenne ratkasee, oon nähny omin silmin senki.
Aitoo iloo, vaikkei ympäril oo muut ku pahaa.
Ja toiset taas nii köyhii ettei niil oo muut ku rahaa.
Alotan itestäni, korjaan mun mielen.
Nostan mun katseen ja mun suupielet. ”
Pakupäiväkirja 140.
Allekirjoitan Elastisen biisin täysin. ✏️😁✨ Yli puolen vuoden ihmiskoe ja pakupäiväkirja alkaa tulla päätökseensä. 🙂 Tästä klikkaamalla pääset ihan matkamme alkuun, ensimmäiseen postaukseen. Tämän reissun aikana matkasimme 23 maan läpi (plus Kanaria), työttöminä, kodittomina, pelkkä auto allamme, ilman minkäänlaista jääkaappia, suihkua tai vakituista vessaa. Ja oli kyllä pirun hauska ”road trip”. 😀😀 Tämä on jatkoa edelliselle postaukselle, jossa jo aloitin loppufanfaarit ja kerroin esimerkiksi mitä tapahtui ennen reissua ja miten tähän päädyttiin. Nyt tulee laajasti ajatuksiani matkasta sekä yleisesti elämästä. Let’s go. 👉 Me synnymme suoraan valmiiseen koneistoon, kulttiin, vailla hirveästi oikeuksia tehdä vapaasti yhtään mitään. Tämä kultti josta puhun on yhteiskunta, johon meidät on kiinnitetty sisään sosiaaliturvatunnuksen kautta, ja sen jälkeen osaksi jotakin valtiota. Moni on valmis puolustamaan (tietoisesti tai tiedostamattaan) henkeen ja vereen omaa kulttiaan. Itse en. Oli kiva puoli vuotta k*settaa systeemiä. Tai eihän tässä oikeasti olla ketään huijattu, vaan on etsitty kaikki mahdolliset porsaanreijät, madonreijät ja kivenkolot, jotta ollaan kyetty elämään kodittomana ja työttömänä autossa pitkin maailmaa, ”vapaina”. Kaikki viralliset velvoitteet on hoidettu myös tien päällä. Lensinhän jopa Suomeenkin TE-tapaamiseen jotta rahahanani vain jatkavat virtaamistaan. 💰 Jossakin vaiheessa totesimme että olemme täysiä yhteiskunnallisia koneiston painajaisia pahimmasta päästä. Elämme verovaroilla ja viemme kyseiset varat vieläpä ulkomaille.
Kunnon tottelevaista kansalaista ja herroille/rouville kumartelijaa minusta ei tule koskaan saamaan. Vahvaa vastustusta tälläiselle vapaalle toiminnalle ilmenee tietysti valtion virastojen kautta, mutta myös tuttavien kautta. ”Miten, mitä, miksi ja ei noin voi tehdä”. Niin vahvasti on ihmisen päähän juurrutettu ja aivopesty tietyt toimintamallit ja tavat täällä elää.
Mikä on suurin keino jolla ihmistä kontrolloidaan, median ja yhteiskunnan toimesta? Tietysti pelko. Ihmistä ohjaillaan pelolla, ja pelko on se suurin syy miksi moni ei samanlaiseen seikkailuun ryhtyisi. En puhu pimeänpelosta tai ahtaanpaikankammosta. Puhun siitä alitajuisesta tai tiedostetusta pelosta, miten sinua mahdollisesti rangaistaan tottelemattomuudesta. Tai pelosta liittyen tietämättömyyteen. Tuo tietämättömyys on suurin syy miksi olen pyrkinyt kertomaan matkastamme niin tarkkaan kuin suinkin pystyn, metrolippujen ostamisesta lähtien. Reissuun lähteminen on todellakin vaatinut rohkeutta ainakin omalta osaltani.
Ensin yhtäkkinen ”täysi vapaus” oli jopa liikaa. Se tuntui väärältä ja liian hyvältä ollakseen totta. Itsellänikin oli selkeästi juurrutettu pelko siitä, että ei näin saa tehdä. Tämä on väärin. Todellisuudessa tuokin vapaus on ja oli vain illuusio. Olet ihmisenä (tässä yhteiskunnassa, jossa itse elän) aina vastuussa jollekin. Täydellinen huolettomuus ei ollut mahdollista tälläkään reissulla. Syvällä alitajunnassa aavemaisesti huhuilee TE-toimiston työntekijä tai jokin muu viranomainen ja virasto. Tästä voi toki vääntää filosofisen kysymyksen, mitä on vapaus? Minulle se ei ainakaan merkkaa mitään mitä materiaalisella maailmalla on tarjota, vaan ihminen on vapaa kun hänen sielunsa pääsee eroon kaikista fyysisen maailman taakoista. Kun katkaistaan samsara ja tavoitetaan nirvana. Vaikka minulla olisi kaikki maailman raha käytettävissäni ja olisin kiertänyt kaikki maailman kolkat, en olisi koskaan vapaa ja onnellinen.
Kauhean moni ihminen ei osoittanut innostusta koskien matkaamme. Asiasta oltiin enemmänkin surullisia, huolissaan tai kateellisia. Kyllä, moni on avoimesti ilmoittanut olevansa kateellinen matkastamme. Se on jo askel eteenpäin omassa elämässä jos tunnistaa leijuvansa ”kateuden energiassa”. Se mitä todennäköisemmin auttaa tunnistamaan niitä asioita joita itse kaipaa omaan elämäänsä. Omia syvimpiä haluja ja tarpeita tässä maailmassa. Kenenkään toisen matka tai mikä tahansa muu asia tässä elämässä harvemmin on millään tavalla pois keneltäkään muulta ihmiseltä. Päinvastoin. Kateuden tunteesta on hyvä lähteä jatkojalostamaan asioita eteenpäin. Näin olen itsekin tehnyt. Omasta kokemuksesta: kateuden taustalla on mitä todennäköisemmin turhautuneisuutta koskien omaa elämäntilannetta. Ja miksi näin on? Väittäisin että iso syy on meidän rikkinäinen, vioittunut, sairas, huonosti toimiva jokaiseen maailmankolkkaan ulottuva kultti, jota yhteiskunnaksi kutsutaan. Se on jokaisen tärkeää tiedostaa, huomata ja havainnoida, ja lopettaa valheessa eläminen sekä tosiasioiden kieltäminen. 🙂 Toiseksi, me emme ole matkakaverini kanssa mitään hokkuspokkus-sankareita jotka saavat asiat kultalautasella naamansa eteen. Asioiden eteen on tehty töitä, ja omista elämänvalinnoistaan kannattaa muutenkin ottaa vastuu. Tai vaihtaa kurssin suuntaa, jos ei ole omaan tilanteeseensa tyytyväinen. En tiedä mitään raivostuttavampaa kuin itsesäälissä rypeminen, asioiden vatvominen, ankeudessa vellominen ja omaan huonoon tilanteeseensa tyytyminen. TOIMIKAA ja tehkää asioihin muutos!!
Tämän on tarkoitus toimia motivaatio-paasauksena, ei raivoamisena. Itse ainakin suutun itselleni vähän väliä, jos en saa simppeleitäkään asioita aikaseksi. Jos en esimerkiksi ”jaksa” lähteä lenkille, johon tiedän haluavani lähteä ja tiedän että minulla vieläpä riittäisi siihen energiaa. Kyllä, suutun itselleni oikein niin että ärsyttää. Tuon kiukun voimalla saan potkaistua itseäni persuksille ja asioita alkaa tapahtumaan. Mielestäni tämä oma suuttumus saa juurensa juurikin mainitusta itsesäälistä, jota en voi sietää. Tiedostan liiankin hyvin että asioiden eteen on tehtävä töitä. Ei auta itku markkinoilla jos tuntee olonsa huonokuntoiseksi, silloin on lähdettävä sinne lenkille. Saatte varmaan ajatuksesta kiinni.
Moni vetää esille myös raha-kortin tai lapsi-kortin. Raha, raha, raha… ”Ei ole varaa, ei ole rahaa” -asenteella ei todellakaan tule koskaan a. Pääsemään mihinkään, b. Rikastumaan. Jos kokoajan elät tälläisessä mielentilassa, se myös ruokkii ajatusta entisestään. Silloin on peiliin katsomisen paikka. Omista ajatuksista on otettava vastuu ja muutettava niitä jos on tympiintynyt omaan elämäntilanteeseensa. Syitä voi etsiä ulkopuolelta loputtomiin, tai jäädä huoneen nurkkaan katkerana nuolemaan haavojaan. Mekin pääsimme paradoksaalisesti matkustamaan vasta kun luovuimme vakituisesta tulonlähteestä. Eli kannattaa miettiä missä ne omat todelliset syyt ja esteet piilevät.
Klisee mutta totta: olemme kaikki vain pieniä rattaita isossa koneistossa. Palvelemme täysin hypnoosissa lähes aina jotakin muuta kohdetta kuin itseämme. Usein ihminen ei edes tiedosta ketä hän raatamisellaan palkitsee. Raha on nyky-yhteiskunnassa nostettu Jumalan asemaan. Tällä reissulla on kyllä tarvittu rahaa, mutta niin kuin monesti todettu, ei todellakaan niin paljon mitä ihmiset kuvittelevat. Olemme suorastaan pystyneet elämään paljon leveämmin mitä alun perin oli tarkoitus. Rahaa on jäänyt bensaan, koska ei ole maksettavana vuokraa, ja ympäri Eurooppaa on yleisesti halvempaa kuin Suomessa. Kahden ihmisen vuokra-asunto maksaa suurinpiirtein… 800€. Meillä jäi siis lähes tonni kuukaudessa ylimääräistä rahaa käteen. Tämän rahan voi käyttää bensoihin, tai vaikka ostella niitä Harry Potter -kindermunia. Otetaan tähän budjettiin myös huomioon mahdolliset työttömyyskorvaukset, muut korvaukset ja omat rahalliset säästöt. Loppureissusta käytimme säästöjä melko tiuhaan tahtia, sillä maksoimme tien päällä myös uuden asuntomme takuuvuokran. Ja mitä lapsiin tulee, en näe mitään syytä miksei lapsen tai lapsien kanssa voisi tehdä samanlaista reissua. Kaikki asiat on järjesteltävissä, jos niin oikeasti haluaa. Tekosyitä voi keksiä loputtomiin. Pelkkä asioiden manifestointi ei riitä, vaan jokainen unelma vaatii myös tekemisen ja toteuttamisen energiaa osakseen.
Haluan myös sano että minä en ole elänyt mieheni rahoilla, eikä mieheni ole elänyt minun rahoillani. Olemme ihan tavallisia ihmisiä, jotka joskus ja jouluna tekevät kumpikin töitä. Niin on pakko tehdä, koska raha sattuu pyörittämään tätä maailmaa vaikka kuinka taistelisin asiaa vastaan. Emme tule todennäköisesti pääsemään tästä rahasysteemistä eroon vielä omana elinaikanani, vaikka kovasti sitä toivoisinkin. 😀 Tämä on se on syy jonka takia olen itsekin opiskellut sijoittamista. Koska jos nämä ovat ne pelisäännöt joilla täällä selviää, niin pelataan sitten mukana. Game on motherfuckers. 🖕 Nyt matkan jälkeen aijon todennäköisesti taas tunkea säästöjäni rahastoihin, sillä tuo on ollut itselleni ehdottomasti paras tapa säästä. Seuraavaksi hyppään osakesijoittamiseen. Huvittavaa on, että rahakin on nykypäivänä pelkkä illuusio joka on olemassa, koska ihmiset uskovat ja luottavat siihen. Ennen ”raha” oli fyysistä, kultaharkkoja ja oravannahkaa. Nyt raha on koodeja bittiavaruudessa. Sitä ei ole olemassakaan. Kannattaa perehtyä rahan historiaan, se on todella mielenkiintoinen aihe joka myös pistää raivostuttamaan.
Näin joskus kuvan jossa sanottiin jotakin tähän malliin: ”He printtaavat meille rahan, sinä raadat rahan eteen, he väittävät että osa rahastasi kuuluukin heille, ja sinä luulet että yhteiskunta ei toimisi ilman heitä”. Sanan HE -tilalle voi varmaan heittää pankin, porvarin, tai minkä tahansa muun liskoihmisen, alligaattorin, tai pahuuden ilmentymän. ”Tämä on se maailma jossa elämme, ja nämä ovat yhteiset säännöt” -ei riitä itselleni. Itse en ainakaan ollut paikalla kun kyseisiä yhteiskunnan sääntöjä ja normeja väännettiin. Jos joku systeemi toimii osalle porukkaa, se ei tarkoita että se toimii kaikille. Silloin pitää luovia läpi elämän niin kuin minä ja monet tuttuni ovat tehneet. Ei ole muuta vaihtoehtoa.
#Veroverovero. Haluan vähän puhua veroista koska tämä liittyy vahvasti otsikon aiheeseen. 🙂 Olisi monta muutakin teemaa josta haluaisin kirjoittaa, mutta veroasiat ovat niin kovasti ”sydäntäni läsnä💔”. Yksi pisimpiä työsuhteitani oli verotoimistolla tallentajana. (Olette nimittäin ehkä huomanneet että tykkään näpyttää ihan hirmuista vauhtia💻). Olen siis nähnyt tuhansien ja tuhansien ihmisten verotietoja ja saanut asiasta lievän yliannostuksen. Viimeinen naula arkkuun on ollut kun olen lähiaikoina kuullut raivostuttavia tarinoita monilta tuttaviltani, jotka ovat joutuneet maksamaan aivan naurettavan suuria verosummia asioista joista ei tälläisiä kuuluisi kenenkään maksella. Kyse on kaikissa tapauksissa tuhansista euroista. Haistakaa 💩 koko valtiovalta, ette osaa muuta kuin verottaa. Ja mikä on minun tehtäväni täällä? Tiedottaa kaikille et systeemi on täysin mätä, jos ette sitä vielä tienneet. Itseäni nimittäin ahdistaa toisinaan suuresti millaisessa yhteiskunnassa elämme. Se ei tunnu lainkaan yhteiseltä, niin kuin sen pitäisi.
Lainaan tähän Samuli Perälän sanoja verotuksen historiasta, sillä hän summaa asian todella hyvin ja selkeästi: ”..Joku joskus sai päähänsä alkaa valloittaa toisilta ihmisiltä alueita, eli hän ei enää muistanut omaa synnyinlahjaansa, syntyperäänsä ja luonnollista oikeuttaan. Hän sai väärinpäin kääntyneen ajatuksen hallita. Syntyi tyranneja, hallitsijoita jotka tulivat ja valloittivat alueet ja heimot, rakennuttivat omat linnansa ja alkoivat riistää alueen alkuperäisiltä väestöiltä. Sitten tämä hallitsija päätti itse, paljonko hän ottaa veroa. Talonpojalla oli vaihtoehtona kapinoida jolloin hän varmistaisi oman kuolemantuomionsa. Hallitsijalla oli enemmän sotavoimaa. Jos et tottele, lähdet vankilaan tai joudut tapetuksi. Tämä on sama järjestelmä joka on käytössä edelleenkin tänä päivänä, se on vain sivistyneempi muoto. Jos et tottele, lähdet veropetoksesta tai verojen maksamatta jättämisestä vankilaan, tai sinulta ulosmitataan vaikka omaisuus. Eli sinun on pakko maksaa veroja, jos haluat toimia yhteiskunnassa noin muuten. Tarkoittaen että sinulla on pankkitili ja luottotiedot ja niin edelleen. Entä mikä on sellainen joka pakotetaan? Orja pakotetaan. Vapaata miestä tai naista ei pakoteta. Mitä valtion tulisi tehdä jotta tämä olisi vapaa ja hyvyyteen perustuva järjestys? Ainoa mittari sille on se, että veronmaksu olisi vapaaehtoista. Se tapahtuu vapaaehtoisesti jokaisen ihmisen vapaasta tahdosta, siksi että se hallitsija on niin hyvä, tai se järjestelmä josta on yhdessä sovittu, on niin hyvä, että sinä maksat mielellään sen osuuden sille keskusjärjestölle mikä se missäkin muodossa on. Vapaaehtoisesti ja mielellään, koko sydämestäsi, ilolla.” ❤️
Nyt kun on tarpeeksi asioista valitettu, niin millainen olisi sitten omasta mielestäni täydellinen maailma, maapallolla? Se olisi kyläyhteisöjä, kommuuneja, yhteistyötä. Vaihtokauppaa ja yhteisöllisyyttä. 💛 Luontoa, juurille palaamista ja luonnonlääkintää. 💚 Rakkautta: ei vihaa, julmuutta tai kenenkään/minkään tappamista. Itsensä, muiden ja oman ympäristön kunnioittamista. Vapautta, ja toisten ihmisten kohtaamista aidosti. Jokainen voi olla mitä mieltä haluaa ja vaikka täysin tyytyväinen omaan kuplaansa jossa elää. 🫧 Olen itse hyväksynyt sen etten tule koskaan olemaan täysin onnellinen tässä kyseisessä planeettajärjestelmässä ja pallossa jota Maaksi kutsutaan. Tämän maailman ihmisten toiminta ei niin sanotusti resonoi itseäni laisinkaan. Tavallisella kansalaisella ei loppujenlopuksi ole päätäntävaltaa mihinkään tässä yhteiskunnassa, vaikka tälläinen illuusio pyritäänkin antamaan, ja itsekin olen ”kova äänestäjä”.
Lainaan taas Samulia: ”Demokratian tieltä raivattiin alkuperäiset kulttuurit ja alkuperäiset kansat. Joka mantereella on ollut kansakuntia ja heimoja jotka ovat eläneet pyhää elämää. Luonnonjärjestys ja rakkauden laki on ollut ylin laki. Nämä kulttuurit on raivattu pois, tuhottu, tapettu ja murhattu tämän kauniin ja ulkokultaisesti kauniin demokratian edestä. Jos kysyy jo aika nuoreltakin ihmiseltä että onko verotus hyvä asia niin he vastaavat että on tietenkin, me maksetaan veroja jotta valtio hoitaa meidän puolesta tosi tärkeitä asioita, esimerkiksi terveydenhuoltoa ja tien kunnossapitoa. Mutta onko se niin, hoidetaanko niillä rahoilla hyvin sinun ja muiden asioita? Yleisesti ottaen ihminen on hyvin tyytyväinen tälläisen pyramidimallisen hallintajärjestelmän sisällä. Jopa syrjäytyneet ihmiset ovat tosi tyytyväisiä omaan rooliinsa. Asiat ovat ikään kuin hyvin niin ei ole tarvetta kapinoida. Sama juttu verotuksessa, ihmiset yleisesti hyväksyvät veronmaksun tälläisessä muodossaan, vaikka se on kaukana luonnollisesta tavasta elää.. Miksi me sinisilmäisinä vuodesta toiseen hyväksytään orjajärjestelmä?”
Se niistä veroista. 👐 Muistelkaa minua kun ensi kerralla joudutte maksamaan veroja. Yläpuolisesta kuvasta näette mistä kaikki lähti meilläkin liikenteeseen! Auton hankinnasta ja pienestä pintaremontista. Emme omista mitään erikoistaitoja mitä auton remppaamiseen tulee, koko projekti on ollut täysin tee-se-itse -luomus. Erityinen kiitos koko tästä Euroopan kiertueesta matkakaverilleni: Viku, Víctor, vikke, Raimo, raipe…. ❤️ Rakkaalla matkakaverilla on monta nimeä ja tästä syystä olet ollut koko reissun ajan ”pelkkä” matkakaveri. Ajoit minut niin valtavalle seikkailulle etten voisi suurempaa lahjaa keneltäkään toivoa. Pahin ahdistus ja epätoivo oli kun oltiin jumissa Bosniassa ja mietin että jos tästä selvitään niin selvitään jatkossa elämässä ihan mistä vain. 🙏 Lupasin lähettää bosnialaisille kavereille postikortin Suomesta jos tänne saakka vielä selvitään, ja näin teenkin. 💌
Romanian Branin (Draculan) linna oli yksi koko tämän matkan pääetappeja, ja tuosta jäi kummallekin erittäin positiivinen muistijälki. 🌻 Ajotiet olivat priimakunnossa, mutta noin muuten Romania ei ollut mikään roadtrippaajan unelmamaa. Paikka oli aivan täynnä katukoiria (muistatteko vielä koirien hyökkäyksen?) ja kunnon kauppoja saatika huoltoasemia ei löytänyt. Noin muuten, Romania oli kummankin mielestä varmaan koko matkan suurin iloinen yllättäjä. Pienimmän vaikutuksen tekivät yllättäen ehkä ne perinteisemmät matkakohteet kuten Ranska ja Italia. Jokaisesta maasta löytyy toki aina omat positiiviset ja negatiiviset puolensa. Riippuu ihan siitä mistä jokainen itse tykkää. 🙂 Pidän itse Slaavimaista kovasti, ja esimerkiksi Puolassa olisin voinut kruisailla loputtomiin. Myös Slovenia teki lähtemättömän vaikutuksen. Kummankin suuria suosikkeja on myös Espanjan pääkaupunki: Madrid. 🌺 Tuota voisin suositella koska tahansa matkakohteeksi. Espanjan isoista kaupungeista myös Sevilla pääsee suosituslistalle.
Kyllä sinne Eurooppaan jäi myös läiskiä, joihin ei ajeltu. Katselen karttaa ja joitakin mainitakseni silmiini osuu esimerkiksi: Itävalta, Bulgaria, Kreikka, Tsekki, Sveitsi ja Montenegro. Kiva että jäi mahdollisesti tulevaisuudellekin reissattavaa. 😀 Välillä oli todella hankala päättää mihin ajetaan, koska mitään ajosuunnitelmaa ei ollut. Meinattiin esimerkiksi Ruotsista mennä käymään Norjan puolella, mutta kelit alkoivat olla sellaista luokkaa että skip. Bosnian ja moottorivian jälkeen oma mielipiteeni oli että nyt ajetaan Espanjaan niin nopeasti kuin mahdollista, ilman mitään turhia koukkauksia. Ja näin aikalailla sitten ajettiinkin, rannikkoa pitkin läpi Monacon ja Cannesin. (Voi Monaco..💵 TODELLA outo mesta. Pelkkää rahaa ja timantteja). Jos haluatte tietää reissusuunnitelmista, niin seuraavaksi pyrin kyllä Japaniin. 🎎🌸 Ja sinne ei ilman rahaa autolla lähdetä. Tarkoittaako tämä sitä että minun pitää etsiä töitä? Ja onko seuraavaksi mahdollisesti luvassa Japanipäiväkirjat?
Mitäs tästä eteenpäin? Tämän matkan aikana on joutunut näkemään niin paljon huonokuntoisia heitteille jätettyjä eläimiä huonoissa oloissa, pennuista aikuisiin että hirvittää. Mitä voin tehdä? Itselle on konkretisoitunut se etten pysty ainakaan asiaa sivuuttamaan vaan haluan jollakin tapaa auttaa siellä missä kykenen. Kun olen asettunut kunnolla aloilleni aijon hakea ainakin eläinsuojeluyhdistyksen vapaaehtoiseksi. Minusta on se hyöty että voin muun auttamisen lisäksi tarjota valokuvaus- ja mediataitojani. Nyt kun on kaikenlaisia töitä pohdiskellut niin olen monesti todennut että mistään oikeasti tärkeästä työstä ei makseta kunnolla palkkaa, jos palkkaa maksetaan laisinkaan. Otetaanpa nyt esimerkkinä pohjanoteeraus, lähihoitajat ja sairaanhoitajat. Lähes kaikki työt jotka itseäni kiinnostaisi ovat järjestöjen ja liittojen töitä, joista ei makseta mitään vaan systeemi toimii vapaaehtoistyönä. Se ei haittaa. Jos olen jotakin oppinut niin se hyvä jonka universumille antaa, löytää myös tiensä takaisin. Eläinsuojelutyö myös ulkomailla kiinnostaa, mutta töitä riittää rutkasti myös ihan täällä Suomessa.
Niin kuin tanskalainen liftarikin meille totesi, ”systeemiltä on hyvä ottaa välillä omat pois”. Blogi jatkaa normaalia elämäänsä niin kuin aina. Tulen jatkossakin oksentamaan valokuvani tänne, toki ilman minkäänlaisia tarkkoja aikatauluja. Postaus kerran viikossa, kerran kuukaudessa, tai joka toinen päivä. Tuo on aina ollut ihan valokuvaamisesta ja kiinnostuksesta riippuvaa. Luvassa on ehkä vain nähtävillä vähän vähemmän tiettyä punaista autoa… 😉 En tiedä ketkä kaikki siellä ovat kulkeneet perässä, mutta kiitos kaikille mukana matkanneille. 🚗 Tiedän että ihmiset ovat tehneet hienoja reissuja sinne ja tänne emmekä ole mitään poikkeustapauksia. Mutta tämä oli meidän matkamme, eikä se ollut välttämättä ihan sieltä tavallisimmasta päästä, vaan juuri näköisemme. Matka ei ollut pelkkää ruusuilla tanssimista vaan mukana oli myös vahva ”selviytymisaspekti”. Toivottavasti oli opettavaista myös ruudun toiselle puolelle. 🌼 ”Nuku hyvin äläkä sure. Ensimmäisenä lämpimänä kevätpäivänä olen taas täällä luonasi. Rakenna pato minua odotellessasi”. – Nuuskamuikkunen / Taikatalvi.
–
Laitan tähän postaukseen yleisiä kuvia Tukholmasta ja selostan samalla kaikkea asiaan liittymätöntä. 👍 Sen verran Tukholmasta, että päivämme oli hyisen kylmä. Ulkona ei paljon tehnyt mieli kävellä mutta käveltiinpä silti. Vanha kaupunki on kyllä valtavan hieno. Tukholma voittaa tarjonnallaan Helsingin ja Turun torit 5-0. 😄
Vähän päälle puoli vuotta tien päällä… Ennakko-oletuksen mukaan se on ja oli juuri se aika jonka tien päällä jaksaa painattaa olettaen että ei ole löytänyt mitään töitä. Itse olen ainakin nyt reissannut varastoon ja riittämiin hetken aikaa. 🙏 Niin kuin jo Turussa käydessä totesin, sitä on jo suorastaan valmis asettumaan takaisin aloilleen. Automatkan sijasta pohdittiin myös Vietnamiin lähtemistä sillä Vietnamissa on halpaa asua ja elellä, ja tällöinkin puhuttiin aina puolen vuoden reissusta. Maaginen puolen vuoden raja on tälläkin kertaa tullut täyteen ja se oli mielestäni juuri passeli aikaraja tälläiselle automatkalle. Oikeastaan paljon pidempi kuin olisi voinut odottaa. Emme tienneet lähtisimmekö takaisin Suomeen jo kahden viikon, tai kahden kuukauden päästä. Ei ollut takeita edes siitä että pääsisimme Kanarialle saakka. Sinne kuitenkin päädyttiin ja varmaan pari kuukautta saarella jumitettiin.
Tähän väliin nopea katsaus mitä tapahtui ennen matkalle lähtöä ja miten koko autoreissuun päädyttiin. 🙏 Matkakaverini ei ole ensimmäistä kertaa elämässään kodittomana ja hän on ennenkin reppureissannut yksinään ympäri Eurooppaa. Roadtrippailu, matkailu ja seikkailu on siis hänellä lähellä sydäntä. Olen myös analysoinut että kaverilta puuttuu jonkinlainen itsesuojeluvaisto. Olisin nimittäin itse suunnitellut ja henkisesti valmistautunut autoreissulle ainakin noin pari vuotta. Matkakaveri kuitenkin hankki pakun todella yhtäkkisesti, laittoi hihat heilumaan ja suunnilleen sanoi että nyt mennään. Toki, hän oli ollut ennen reissua pitkään työttömänä joten energiaa riitti toisin kuin itselläni.
Oman tarinani jouduttekin lukemaan pidemmän puoleisesti. Asuin todella huonossa ympäristössä, Sininauhaliiton asuttamassa talossa huume- ja alkoholiongelmaisten ihmisten keskellä. (Yksi naapurini oli sentään entinen pankkirosvo🤌), mutta melkoisen alkoholisoitunut hänkin. Talo oli täynnä huumeluukkuja ja ei tarvitse varmaan sen enempää selostaa millainen meno ja meininki pikku muumitalossamme oli. Tämän kaiken keskellä yritin vielä selviytyä todella vaikeasta parisuhde-erosta. Tein töitä tanssikoululla ainakin neljä päivää viikossa, tanssin joka päivä monta tuntia ja ajauduin ylikuntoon. Kärsin tuon ajan rasitusvammoista yhä edelleen ja reissun päällä erityisesi toinen lonkka on ollut lähes kokoajan tuskallisen kipeä. Olen tuota lonkkaa yrittänyt matkan päällä kuntouttaa. Jos pystyisitte näkemään kameran taakse, näkisitte minut aina venyttelemässä kummallisissa asennoissa vaikka sitten keskellä vilkkainta Krakovan keskustaa. 🙂
Tämän jälkeen päädyin todella rankkaan urheiluhierojakouluun jonka jälkeen päätin että olen pitkän aikaa työttömänä. Keräisin kaikki henkiset ja fyysiset voimavarani takaisin. Koulun aikana minulle aiheutui stressin ja väsymyksen takia myös sydämen rytmihäiriöitä. Ehdin valmistumisen jälkeen olla kokonaisen yhden päivän työttömänä, kun olin jo työllistänyt itseni. Luvassa ei ollut voimien keräilyä, vaan tavaroiden keräilyä Suomen suurimmassa Citymarketissa. Sain myös pian vastuutehtäviä osakseni, joka vain edisti sitä että pois oli päästävä ja äkkiä. Jouduin tämän myötä myös olemaan enemmän asiakkaiden kanssa tekemisissä, joka vei loputkin uskonrippeeni ihmiskuntaa kohtaan. Kaikki tämä edellä mainittu johti siihen, että kärsin pahasta kroonisesta stressitilasta. Irtisanouduin ja ilmoitin että lähden Eurooppaan reissaamaan, enkä tiedä koska tulen takaisin. Tälläisestä toiminnasta ihmistä tietysti rangaistaan piiskalla, ja hänelle ei muutamiin kuukausiin anneta rahaa (työttömyystukia). Yhteiskunta ei toimi ilman oravanpyöriä, ja oravanpyörä ei toimi ilman oravaa. Tästä päästään matkamme alkuun. Olin täydellinen stressipallo, valmis hyppäämään pakun kyytiin ja näin me kaksi oravaa ajoimme suoraan auringonlaskuun.. 🐁🐁🚗
Krooninen stressi? Se tuntuu kirjaimellisena jännityksenä kehossa, päänsärkynä ja kipuna. Stressi on jäänyt päälle vaikka mitään stressattavaa ei olisi, ja olisi kaikki maailman aika nukkua. Se tuntuu samanlaiselta jännitykseltä kehossa kuin olisit juuri menossa pitämään esitelmää auditorioon satojen ihmisten eteen. Paitsi että tuo fiilis on ja pysyy. Jatkuvan liiallisen kortisolin takia kehoni on ollut myös normaaliin tilaan turvonnut. Tässä vaiheessa voisin sanoa että olen parantanut itseni tuosta jatkuvasta stressitilasta. Siihen on tarvittu monen kuukauden pakkoloma ja unirytmin palautuminen luonnolliseen tilaan. = Ei työaikataulun määräämää herätystä.
En tiedä mitä matkakaverini on tehnyt (varmaan ajanut autoa), mutta itselläni on ollut reissun päällä ainakin todella paljon aikaa taas miettiä elämää, maailmaa, yhteiskuntaa ja koko universumia. Matkan päällä ajattelin että Suomeen palatessani haluaisin asua syrjässä luonnon äärellä. Ennen reissuun lähtöä vannotin etten tule enää koskaan asumaan kerrostalossa. 😁 Haluan asua maan tasalla ja maadoittua. Olen aina haaveillut että minulla ei olisi vain kesämökkiä, vaan asuisin kesämökillä. Olen myös pohtinut miksi kaipaan kesämökkiämme niin kovasti (johon ei enää pääse). Oikea vastaus on että tuolla on ollut nimenomaan jumalallisuus läsnä. Rauha, hiljaisuus ja kaikki luonnon elementit vahvasti mukana. Vesi, maa, tuli ja ilma. Paikka kuvastaa itselleni myös lepoa. Nämä asiat täytyy nyt löytää jostakin muualta, toivottavasti pystyn saamaan ne osaksi jokapäiväistä elämääni. 
Matkalla takaisin Suomeen yritin pysyä positiivisena ja mietiskellä paljon asioita joita kaipaan ja jotka Suomessa ovat hyvin. Tietysti vakituinen suihku, vessa ja juokseva hyvälaatuinen vesi on kiva saada käyttöön. Ja sanotaan se heti: sauna. Kun on saunojen luvatussa maassa elänyt koko elämänsä, ei ilman saunaa tule toimeen. Sauna on itselleni suuri henkisen-, ja fyysisen hyvänolonlähde. Kuntosaliakin on välillä ollut niin kova ikävä että melkein itkettää. Ikävä oli myös tanssitunteja, sen huomaa että liikunnasta tulee yksinkertaisesti mahtava fiilis ja se on terveellisintä ja parhainta dopamiinia mitä voit itsellesi aiheuttaa. Vastapainoksi tietysti: ei enää Burger Kingiä ja mäkkäriä vaan ehta aito Hesburger ja MSG 🤙😄. Mitä muuta: tutut ihmiset, elokuvissa käyminen, pelikerho ja pleikkari_vitonen, voi kuinka olen sinua kaivannutkaan. Kyllä, käännän kaiken ahdistukseni fyysiseksi kivuksi kuntosalilla, ja tämän jälkeen turrutan pääni videopeleillä. Täydellinen cocktail on valmis. Ottakaa pelitilini seurantaan, (olen) ja tulen oleman siellä jatkossa paljon aktiivisempi kuin henkilökohtaisella insta-tililläni.😁 Harrastetili tuo minulle somessa tuhat kertaa enemmän iloa.
Ja somesta puheen ollen. 📲 Asioita joita olen rajusti miettinyt tien päällä. Haaveilen aina vain sometilien poistamisesta. Facebookia en oikeastaan käytäkään mutta olen pitänyt tilin, sillä moneen paikkaan kirjautuminen on hankalaa ilman facea. Instagramissa tykkään lähinnä tästä 
Henkilökohtaisella insta-tililläni en seuraa paljon ketään, en julkkiksia, isoja firmoja tai vastaavaa. En seuraa kaikkia tuttujanikaan, tai puolituttuja. Pyrin välttämään yliannostusta somen kanssa ja seuraamaan lähinnä perhepiiriä ja sukulaisia. No, muita järin kummallisia sometilejä itselläni ei olekaan. WhatsAppin voisi räjäyttää. On aivan liian hirvittävää että esimerkiksi työryhmät huutavat apissa hoosiannaa, kun kyseisestä sovelluksesta ei pysty edes kirjautumaan ulos. Ryhmät pystyy kyllä hiljentämään mutta ilmoitukset tuolla näkyvät silti, ja houkutus katsomiselle on liian suuri. Kun irtisanouduin töistä, kaikkein eniten odotin sitä, että pääsen poistamaan kaikki työryhmät. 
En varmasti ole mieleltäni täysin sama ihminen kuin reissuun lähtiessämme. Nyt kun ollaan Turkuun päästy punkkaamme hetken aikaa tuttavan ”vara”-asunnossa ja sen jälkeen siirrymme omaan uuteen kämppään. Tämäkin kämppä on ns. vara-asunto jossa en tule lopunelämääni viettämään vaan pyrin kohti sitä omaa unelma-asuntoani eikä ole takeita että haluaisin pysyä edes Turussa. 😀 Menen kohti sitä mihin oma polkuni vie. Kun sitä on makoillut puolisen vuotta epävarmuudessa tyhjän päällä on todellakin ollut aikaa pohdiskella kaikenlaista. Olisi mukava lähteä jatkossa ajelemaan pakulla ympäri Suomea (Lappiin) mutta bensanhinta on niin kallista että kotimaanmatkailu on tehty lähes mahdottomaksi. Alkureissusta en kaivannut lainkaan takaisin Suomeen, välillä ehkä vain Turkuun. Loppureissusta en malttanut odottaa Suomen kesää. Se on ihana, runsas, monipuolinen, raikas ja kaikkein kaunein ja runollisin. 🌻🙏🌻
Sitten takaisin itse tilanteen päälle. Aamulla siis heräsin autosta taas kylmyydestä johtuen puoli kuudelta. Nukuin käytännössä kaikki mahdolliset vaateet päällä villasukkien ja kaulahuivin kera höystettynä. 😁 Siitä huolimatta varpaat olivat jäässä ja pakkanen vain paukutteli. Saimme kuitenkin molemmat nukuttua yllättävän hyvin. Ja kyllähän se autokin lähti ihme kyllä suunnitelmien mukaisesti aamulla vielä käyntiin. Aikalailla samantien kun aamulla silmämme avasimme laitettiin moottori pörisemään jotta tuulilasikin lämpenisi, ja sitten suunnistettiin suoraan satamaan.
Tukholman terminaaliin oli suhteellisen helppo ajaa, tällä kertaa emme ainakaan eksyneet ja sormi ei pahemmin mennyt suuhun. Pienen odottelun jälkeen pääsimme luukulle näyttämään liput ja passit ja sitten vitoslinjaa pitkin kohti seuraavaa jonoa. Edelliset matkustajat lastattiin laivasta ulos ja pääsimme itse ajamaan sisään.
Oli kivaa että matkalla oli hytti. Olin ollut monta päivää pakkasesta lamaantunut, nukkunut ja kulkenut samoissa vaatteissa sillä vaatteita ei tehnyt mieli kaivella saatika vaihdella. Olin myös avannut päässä olleet lettini ja elänyt melkoisen takkukasan kanssa useamman päivän. Ensimmäinen asia joka laivalla tehtiin: rynnättiin suihkuun ja käytiin nukkumaan. Kaikkein pisin suihkuttelutauko koko reissun aikana taisi olla sen jälkeen kun lähdimme Kanarialta. 😀 Taisimme käydä vasta Belgian huoltoasemalla seuraavaksi suihkussa. Älkää käsittäkö väärin, olotila ei ole ollut millään tavalla likainen jonka vuoksi suihkua ei olla myöskään etsitty. Nykyihminen suihkuttelee tarpeisiinsa nähden aivan liian paljon ja turhaan kuivattaa ihoaan, päänahkaansa ja hiuksiaan. Kaikenhuipuksi vettäkin kuluu turhaan hukkaan. Suihkun lähteellä suihkua on totuttu käyttämään noin joka päivä mikä ei ole millään tavalla tarpeellista, varsinkaan jos ei ole suorittanut kunnon hikijumppaa. Laivalle saapuessa totesin kyllä olevani suihkun tarpeessa.
👅 Suomenkieli oli pitkään aikaan ollut kahdenkeskinen salakielemme jota kukaan muu ei ymmärtänyt. Olo oli omituinen kun laivalla ollessa kaikki muutkin yhtäkkiä ymmärsivät mitä puhutaan. Muutenkin suomenkielen kuuleminen muiden suusta tuntui kummankin mielestä oudolta. Ikäänkuin olisi elänyt jonkun näytelmän tai unen sisällä. 😀 Kun aiemmin käväisin Turussa jouduin pinnistelemään cittarin kassalla etten päästä suustani hola y gracias!
Laivamatka Turkuun meni keinahdellen pienessä jännityksen ja ahdistuksen tunteessa. En tiennyt osaisinko enää elää ”normaalia elämää”. Näin mieli yritti taas pelotella, kunnes samalla se järkevä puoli minusta oli tilanteeseen helpottunut ja tyytyväinen.